Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous Turussa alkoi. Kyseessä on toiseksi viimeinen istuntoviikko tällä istuntokaudella 2020–24.
Suurta kirkkolakipakettia, jota olin itsekin pitkään valmistelemassa, ei täällä enää käsitelty. Usean vuoden ajan käsitelty kirkkolain kokonaisuudistus meni eduskuntaan ennen vaaleja tuli siellä myös hyväksytyksi. Sanotaan, että kirkko riitelee kovasti, mutta tuo lakiesitys saatiin laajan valmistelun jälkeen lähes yksimielisesti hyväksytyksi. Ainoastaan ns. tunnustuspykälästä tuli äänestys, mutta sekin pidettiin kirkkolaissa, ja eduskunta hyväksyi senkin, vaikka jotkut pelottelivat sen kaatavan koko hankkeen.
Tällä viikolla meillä on ollut viime vuoden tilinpäätösten ym. tavanomaisten asioiden lisäksi runsaasti erilaisia aloitteita käsiteltävänä. Käytin eilen kirkolliskokouksen täysistunnossa kolme puheenvuoroa seuraavien asioiden kohdalla:
* * *
Piispainkokouksen esitys 2/2023 kirkolliskokoukselle: Kirkollisten toimitusten uusia kollehtarukouksia
Arvoisa puheenjohtaja,
Tässä on monia hyvin koskettavia rukouksia liittyen ihmiselämän herkkiin tilanteisiin. Haluan vain yhden asian ottaa esille. Tässä on useita kauniita rukouksia nuoren tai aikuisen kastehetkeen.
Tämä tulee varmasti tosi tarpeeseen Suomessa, osin kristityksi kääntyvien ei-kristittyjen maahanmuuttajien kautta, mutta ennen kaikkea siksi, että aiemmin kristittyjen, suomalaisten sukujen lapset jättävät yhä enemmän omat lapsensa kastamatta. Samalla tietysti jää kristillisyys todennäköisesti muutenkin näiden lasten kohdalta vieraaksi, ja tämän seuraukset yhteiskunnassa tulevat näkymään. Mutta toivottavasti näitä, joilta lapsena kiellettiin kasteen armo, päästään aikuisena kastamaan, ja nämä rukoukset ovat tarpeen.
* * *
Edustaja-aloite 1/2023 kirkolliskokoukselle: Kirkkohallituksen työskentelyn ja valinnan kehittäminen
Arvoisa puheenjohtaja,
Muutama huomio tästä aloitteesta.
Ensinnäkin havahduin itsekin vasta nyt tähän, että kirkkohallituksen jäsenillä ei tosiaan ole varahenkilöitä. Kuitenkin esim. seurakuntien kirkkoneuvostoissa on varajäsenet tai vaikkapa meillä kirkolliskokouksessa, jos joku ei pääse istuntoviikolle, niin varajäsen tulee tilalle. Ehkä olisi perusteltua valita myös varajäsenet jatkossa, vaikka sitten niistä, jotka saavat hiippakuntavaltuuston valintakokouksissa toiseksi enimmät äänet. Halukkaitahan on yleensä näihin tehtäviin ollut.
On hyvä, että tässä tunnustetaan hiippakuntavaltuustojen rooli ja sitä on varmaan hyvä kehittää vielä edelleen. Tuossa takavuosinahan täällä keksittiin lopettaa ne kokonaan, kunnes huomattiin, ettei se ollutkaan niin yksinkertaista toteuttaa. Etenkään näinä maailmanaikoina hallintoa ei pidä keventää maallikoiden asemaa heikentämällä.
Siihen en osaa sanoa, että onko parempi nykyinen käytäntö, että se kautensa päättävä hiippakuntavaltuusto asettaa ehdokkaat kirkkohallitukseen, vai että asettaako se uusi? Tietenkin se vastaa juuri käytyjen vaalien tulosta paremmin, jos ehdokasasettelun tekisi se uusi hiippakuntavaltuusto.
Toisaalta tässäkin aloitteessa lukee: ”Kirkkohallituksen vaaliin liittyvät säännökset ja käytännöt ovat hyvin huonosti tunnettuja ja vaikeasti hahmotettavia sekä uusille edustajille että hiippakuntavaltuustoille.”
Niin mietin, että kuinka hyvin se kirkon keskushallinnon merkitys avautuu aivan uusille edustajille, kun taas toimikautensa päättävä hiippakuntavaltuusto on väkisinkin sen neljä vuotta toiminut, ja on kenties ainakin hieman enemmän sisällä siinä, mitä ominaisuuksia kirkkohallitukseen esitettäviltä henkilöiltä edellytetään.
Kiinnitän vielä huomiota tähän ajatukseen, jossa kirkkohallituksen täysistunnon jäseniltä toivotaan laajaa osaamista esim. talousasioissa ja pyydetään pohtimista asian tuomista säädöstasolle. Se voi olla hyvä tavoite, mutta miten se käytännössä määriteltäisiin? Vaadittaisiinko jotain tiettyä koulutustasoa tai työkokemusta, kun kuitenkin käytännössä se ainoa kriteeri on tähän asti ollut valitsijoiden luottamus.
Olen ollut monissa toimielimissä, joissa on valittu henkilöitä kirkon eri luottamustehtäviin. Kyllähän sitä voidaan aina löytää perusteita eri henkilöiden ansioituneimmuuden taakse, mutta aika monesti se kuitenkin on niin, että samanmieliset löytävät toisensa. Liberaalit esittävät liberaaleja, konservatiivit konservatiiveja, eri liikkeiden edustajat ehdokkaita oman liikkeensä tai niitä lähellä olevien parista. En tiedä, onko se oikein tai väärin, mutta aika usein ihmiset kuitenkin luottavat enemmän niihin, jotka ajattelevat samalla tavalla. Se ei muuten välttämättä tuota joka tehtävään parasta mahdollista lopputulosta, mutta epäilen, ettei tähän ole kovin suurta muutosta saatavissa, niin paljon kuin hyvää tarkoitusperää varmasti tällä aloitteella onkin.
* * *
Edustaja-aloite 3/2023 kirkolliskokoukselle Yhtymäseurakunnissa yhden lipun vaaliin
Arvoisa puheenjohtaja!
Tämä ei ole ensimmäinen kerta näiden 11 vuoden aikana, kun otan tähän asiaan kantaa.
Yhden lipun vaaliin voidaan siirtyä ilman, että seurakuntayhtymien seurakuntalaisilta otetaan oikeus valita yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet.
Samalle lapulle voidaan piirtää alekkain kaksi ympyrää, vaikka eri väreillä, ja toisen ympyrän sisälle kirjoitetaan kirkkovaltuuston ehdokkaan numeron ja toiseen seurakuntaneuvoston yhtymän numero.
Ääntenlaskua se voi jonkun verran hidastaa, mutta uskoakseni tämä selkeyttäisi äänestysmenettelyä.
Monessa maassa maailmassa – joissa vieläpä koulutustaso on keskimäärin heikompi kuin meillä – äänestetään samalla äänestyslapulla edustajia useaan eri toimielimeen, ja kyllä ne äänet sielläkin lasketuksi tulevat.
Ja kyllä niitä ääniä hylätään muuallakin kuin seurakuntayhtymissä. Meilläkin Kemijärvellä joku kirjoitti aikanaan vanhalla kaunokirjoituksella äänestyslappuun ympyrän sisälle: ”Tule kanssani Herra Jeesus”, ja sekin äänestyslappu tuli hylätyksi.
