Sattuipa silmääni Kalevan numero sadan vuoden takaa, 12. päivältä lokakuuta vuonna 1909. Siinä on Kemijärveltä lähetetty nimimerkkikirjoitus, jonka on laatinut ehkä kamreeri Matti Särkelä tai joku muu silloista nuorsuomalaista puoluetta kannattanut henkilö.

Kirjoituksessa on paljon asiaa, mutta siinä käsitellään mm. kuntakokouksen epäasiallista toimintaa sekä rautatiekysymystä. Kylläpä hätkähdin, kun huomasin, miten vähän Kemijärvellä onkaan vuosisadassa muuttunut. Ajattelin, että onkohan hieman ilkeää verrata tuota aikaa ja nykypäivää toisiinsa tässä valossa, mutta kiusaus oli liian suuri... :)

Kirjoituksessa arvostellaan, kuinka kuntakokouksessa "löyhkää musta sankka tupakkipilvi ja semmoinen poru sikin sokin että korvia särkee. Jokainen huutaa yhtä aikaa minkä kerkeää." No, nyt tupakoivat valtuutetut sentään käyvät tupakkakopissaan (joka hyödyllisyys on kaupunkilaisten verovaroilla saatu valtuustosalin viereen), mutta kokouspuheenvuorojen laita on edelleen niin ja näin.

Vanhassa Kalevan kirjoituksessa paheksutaan, että kokouksessa poukkoillaan asiasta toiseen ja valtuutetut puhuvat toistensa päälle. Aiheesta poikkeamista harrastetaan edelleenkin ajoittain, mutta viimeisin valtuuston kokous 15.6.2009 oli tästä suorastaan surullinen esimerkki. Käsiteltäessä tilinpäätöstä saimme kuulla ensin hyviä valtuustoryhmien puheenvuoroja, mutta sitten keskustelu rönsyili täysin asiattomaksi. Soisipa äänestäjien käyvän ahkerammin kuuntelemassa, millaisia puheenvuoroja valtuustossa käytetään - eräs ystäväni sanoi kerran, että jos kuntalaiset pakotettaisiin seuraamaan valtuuston kokouksia, kokoonpano voisi seuraavissa vaaleissa olla kovasti toisenlainen.

Sinänsä osa puheenvuoroista kosketteli ihan asiallisia asioita (osa taas ei!), mutta eihän valtuusto ole mikään yleinen ideafoorumi, jossa jokainen valtuutettu kertoo, mitä ajatuksia hänelle on tullut mieleen. Puheenvuorossa on pitäydyttävä siinä asiassa, jota käsitellään. En halua pahoittaa kanssavaltuutettujeni mieltä, suurin osa on mukavia ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat Kemijärven parasta, osa eri keinoin kuin toiset, mutta mielestäni jo valtuuston arvovalta vaatii, että valtuutettuja edellytään puhumaan arvokkaasti ja vain asiaa, ei puhumisen ilosta.

Kun aikani kuuntelin keskustelua, joka ei enää pysynyt lähelläkään esityslistan asiaa, päätin antaa periksi minäkin ja purin turhautumistani lähettämällä tekstiviestin yhdelle ystävälleni. Kuvatkoon se tässä pääosin julkaistuna tuntojani tuosta kokouksesta: 

"Käsittelemme valtuuston tilinpäätöstä. Valtuutetut ovat käyttäneet puheenvuoroja mm. seuraavista: kaupungintalon edustalla on liikaa voikukkia, Nato ja Usa sotivat, millainen ilma on ulkona, sellutehtaan paska-altaassa on harvinaisia lintuja, uimahallin pihalla on lumilapio vaikkei ole enää lunta jne. Vissiin puoleen tuntiin ei ole kukaan enää puhunut tilinpäätöksestä."

Kalevan 1909 kirjoituksessa on käsitelty myös rautatieasiaa ja paheksuttu sitä, että rautatiejuhlaan Rovaniemelle on päätetty lähettää vain tietyn aatesuunnan edustajia. Tästäkin voisi joitakin aasinsiltoja vetää tähän päivään, mutta en tee sitä nyt. Siteeraan kirjoitusta hieman edempää:

"Kiitokset valtiolle siitä kuin rata Rovaniemelle asti on jo saatu hyödyttämään meitä, kaikkia, täälläkin huoojen kulkuneuvojen takana olevia ... ja toivomme, että rataa jatkettaisiin edelleen tänne mitä pikemmin sitä parempi, sillä elämisen ehto meillä kaikilla ... vaatii sitä ensi tilassa."

Sata vuotta on rautatieasiaa käsitelty. Ja yhä vaan jouduttiin siitä taistelemaan, mutta yhäpä se kulkee. Kiitos alueen ahkerille ihmisille, erikoisesti junakapinan aloittaneille yrittäjänaisille, joille kunnia kuuluu jos jollekin, sekä hallituksemme ministereille, joiden ansiosta on tehty päätös radan sähköistämisestä. Mutta alueemme elämisen ehdot vaativat, että rautatieverkkoa vielä edelleen kehitetään, paitsi Soklin kaivoksen vuoksi, niin myös yli rajan, jotta yhteys Venäjän rautatieverkkoon syntyy. Toivottavasti sitä ei tarvitse odotella toiset sata vuotta. Vaikka eiköpähän silloinkin joku vielä jaksa näistä muistutella. Kirjoittajat vaihtuvat, aiheet pysyvät.