Käydyt vaalit ovat herättäneet monenlaista keskustelua niin paikallisella kuin laajemmallakin tasolla. Valtakunnallisesti on hehkutettu äänestysprosentin kasvua, vaikka se ei kumminkaan kasvanut läheskään niin paljon kuin odotettiin. Joitakin liberaaliteologiaa edustavia ryhmittymiä on pyritty nostamaan vaalien voittajiksi. Mitään kattavaa tilastoa ei kuitenkaan ole ainakaan vielä tehty. Täytyy muistaa, että näitä vaaleja ei käyty yhtenäisin konservatiivi/liberaali -tunnuksin sen enempää kuin yhtenäisin puoluetunnuksinkaan.

Lapissa olen ollut esillä monissa lehdissä ja paikallisradiossa. Sain tosiaan suurimman henkilökohtaisen äänimäärän Lapin alueella. Kunnallisiin ja valtiollisiin vaaleihin nähden kannatukseni, 242 ääntä, ei tietenkään ollut kovin paljon. Mutta kun seurakuntavaaleissa äänestäjien määrä on näihin vaaleihin verrattuna paljon pienempi ja äänet jakaantuvat usein melko tasaisesti eri ehdokkaille, niin kyllähän tuohon tulokseen minun on oltava tyytyväinen. Olen saanut paljon onnitteluja ja niistä haluan lämpimästi kiittää.

Lapissa muutoinkin vaalit menivät hyvin keskustalaisten nuorten osalta. Useat keskustanuoret tulivat valituksi omissa kunnissaan kirkkovaltuustoihin, mm. Liisa Ansala listansa ääniharavana. Rovaniemellä uutena kirkkovaltuustoon nousi vanha tuttavani Susanna Viitala 158 äänellä. Meillä oli joitakin yhteisiä mainoksia ja jännäsin kyllä kovasti hänen puolestaan. Susannahan on Kemistä kotoisin eikä hänellä ole mitään valmiita verkostoja Rovaniemellä. Luottamusta kuitenkin löytyi.

Toimintani yhteisten asioiden parissa ei ole aina ollut helppoa. Myönnän, että joskus se on johtunut varmasti niistä puutteista, joita minussa on ihmisenä, mutta uskallan väittää, että olen saanut kokea vastustusta sen johdosta, että olen käynyt ajoittain aika kärkevääkin julkista keskustelua ja tuonut esille kiistanalaisia asioita. Katson, että seurakuntavaaleissa saamani kannatus velvoittaa minua jatkamaan työtä, jota olen Kemijärven seurakunnassa tehnyt.

Kun on kysytty, miksi minä tällä kertaa sain eniten ääniä, olen vastannut, että oletan sen johtuvan tekemästäni työstä ja siitä, että olen tuonut seurakunnan asioita julkiseen keskusteluun. Myös eräissä oppikysymyksissä olen sanonut kantani reilusti ääneen. Uskon, että ihmiset pitävät siitä, että sanoo, mitä tärkeistä kysymyksistä ajattelee, vaikka itse olisikin toisella kannalla.

Kemijärvellä vaalitulos merkitsee melkoista muutosta seurakuntamme hallinnossa. Yli puolet valtuuston jäsenistä vaihtui. Keskustan listalta valittiin uusina museoemäntä Helena Poikolainen, emäntä Aulikki Imporanta, työvalmentaja Pirkko Maijala-Niemelä, Lapin Kansan toimittaja Jorma Särkelä, yrittäjä Jorma Vaarala, yleinen edunvalvoja Tarja Perälä, keittäjä Irja Uusisalmi sekä päivähoidon johtaja Kaisa Pekkala. Heistä Helena Poikolainen tosin on toiminut kirkkovaltuutettuna vuosina 1987-90, Aulikki Imporanta 1991-94 ja Kaisa Pekkala 1999-2008.

Istuvista kirkkovaltuutetuista minun lisäkseni jatkaa Keskustan ryhmässä entinen talonmies Raimo Kerkelä, herastuomari Unto Vihriälä, sairaanhoitaja Kaisa Perttunen sekä viime kaudella varasijalta kirkkovaltuustoon noussut keittäjä Tuulikki Juujärvi. Istuvista valtuutetuista putosivat maanviljelijä Timo Kyyhkynen ja metsätalousyrittäjä Vuokko Salminen. Lestadiolaisuuteen herätysliiketaustaltaan lukeutuva Kyyhkynen, joka on naapuritilan isäntä kotikylästäni Levärannalta, ehti toimia kirkkovaltuustossa 20 vuotta. Hän putosi arvalla, kun viimeinen paikka meni tasatuloksen vuoksi arvontaan hänen ja Kaisa Pekkalan välillä. Ensimmäisenä varajäsenenä Kyyhkynen nähtäneen kuitenkin edelleen usein kirkkovaltuuston kokouksissa.

Merkillepantavaa on, että minun ja Raimo Kerkelän jälkeen ääniä seuraavaksi eniten Keskustan listalla saivat Helena Poikolainen ja Aulikki Imporanta. Helena Poikolainen kuvasi itseään vaali-ilmoituksissa: "nainen, joka ei vaikene seurakunnassa". Aulikki Imporanta puolestaan on tunnettu räväkkänä kannanottajana kunnallispoliittisella puolella. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen rooli heille muodostuu seurakuntamme hallinnossa.

Keskustan lista sai 14 paikkaa 23:sta. Tulosta voi pitää hyvänä. Siinä on toki kahden paikan pudotus, mutta kun huomioi, että ryhmäämme kuului tällä kaudella KD:n Riitta Latvakoski, ja nyt KD-väki ryhmittyi Seurakuntamme Parhaaksi -listalle, niin tappiota oli oikeastaan vain yksi paikka. Tappio se on toki sekin.

Seurakuntamme Parhaaksi -lista sai kuusi paikkaa, eli saman verran kuin viimeksi Yhteislista -niminen ehdokaslista. Tällä listalla eniten kannatusta keräsi lukiolainen Jenni Kanniainen. Nuoren läpimeno hyvillä äänillä kertoi sekin ehkä jotain halusta uudistaa päätöksentekoa. Muita valittuja tältä listalta olivat Kristiina Lautamo, Esa Kangas, Saija Narkilahti, Pirkka Aalto ja Eino Majava. Heistä Lautamo ja Aalto ovat KD:n kaupunginvaltuutettuja. Esa Kangas oli viimeksi Keskustan ehdokas, mutta nyt hän loikkasi toiselle listalle. Totean myös, että hieman erikoisena ratkaisuna pidän sitä, että Eino Majava lähti tälle mielestäni KD-taustaiselle listalle, vaikka hän kuuluu Lapin Kokoomuksen piirihallitukseen, ja Kokoomus nimenomaan ohjeisti jäsenistöään perustamaan omia ehdokaslistoja. Mutta jokainenhan saa valita omantuntonsa mukaan. Tiedän, että Kokoomuksen ratkaisua perustaa oma lista on arvosteltu, mutta mielestäni ratkaisu oli oikea ja reilu.

Kokoomuksen listalta tulivat valituksi Irma Kortelainen ja Markku Luoma-aho. Irma Kortelainen toimii nykyään kirkkovaltuuston varapuheenjohtajana. Kirkkovaltuutettuna hän on ollut 20 vuoden ajan. Kemijärven kaupunginvaltuustossa hän työskenteli vuodesta 1985 vuoteen 2008 saakka, jolloin ei enää asettunut ehdokkaaksi. Viidet kunnallisvaalit hän keräsi Kemijärvellä kokoomuslaisista suurimman kannatuksen. Korkeasta iästään huolimatta Irma Kortelainen on edelleen osallistunut dynaamisesti hänelle uskottujen luottamustehtävien hoitamiseen, olemme mm. yhdessä toimineet Kemijärven seurakunnan hautausmaatyöryhmässä.

Sosialidemokraattien ehdokaslistalta paikkansa uusi Eila Hyvönen. Viimeksi Eila jätettiin ilman johtokuntapaikkaa, vaikka ensin oli toisenlaista puhetta ryhmien välillä. Pidän huolen, että tällä kertaa noudatetaan tasapuolisuutta pienetkin ryhmät huomioiden.

Ryhmäthän tosiaan alkavat vähitellen järjestäytyä. Kirkkovaltuuston ensimmäinen kokous, jossa eri luottamushenkilöt valitaan, pidetään tammikuussa. Käytännössä ryhmät neuvottelevat paikkajaosta jo etukäteen. Eräs henkilö, jonka luulen tuntevani, muistutti paikallislehdessä nimettömänä, että eikö Janne lainoppineena tiedä, että kirkkovaltuuston puheenjohtajuuden valitsee kirkkovaltuusto eikä Keskustan ryhmä. En ole tietenkään missään väittänyt, etteikö näin olisi. Lehtihaastattelussa kerroin, että olen valmis ottamaan kirkkovaltuuston puheenjohtajuuden vastaan, mikäli Keskustan ryhmä niin haluaa. Eihän olisi mahdollista ottaa tällaista luottamustehtävää saada ilman oman ryhmän kannatusta.

Paikkajaon kaavailua etukäteen tarvitaan, koska käytännössä ryhmät valitsevat itse edustajansa. Jos kaikki vain äänestettäisiin kirkkovaltuuston ensimmäisessä kokouksessa, merkitsisi se sitä, että Keskusta suurimpana ryhmänä saisi esim. kaikkien johtokuntien puheenjohtajuudet ja muut ryhmät eivät saisi yhtään. Tällaista ei tietenkään voi hyväksyä, kun yhdessähän seurakunnan asioita on eteenpäin vietävä. Perinteisesti johtokunnat ym. tehtävät ovat täytetty yksimielisesti, mutta kirkkoneuvoston paikoista on silloin tällöin äänestelty, niin ryhmäkokouksissa kuin seurakuntatalon salissakin.Sitä en tiedä, että jos minun kaltaiseni "kiistelty persoona" tulisi kysymykseen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi, niin pistäisikö siitä joku äänestyksen pystyyn. No, demokratiaahan sekin on. Olen sanonut, että minun elämäni ei murene, jos tämä paikka jää saamatta. Helpommallahan siten henkilökohtaisesti pääsee. Omat "siviilielämän" suunnitelmatkin ovat melko auki tulevaisuuden suhteen. Mutta koska luottamusta löytyi, katson velvollisuudekseni äänestäjiä kohtaan olla käytettävissä. Jos Keskustan ryhmä päätyy toiseen henkilöön, niin elämä jatkuu.