Tänään Tukholman Historiallisessa museossa näin replikan vanhan unionikuningattaren, Tanskan ensimmäisen Margareetan kultaisesta mekosta. Tänään Tanskassa päättyi hänen seuraajansa, toisen Margareeta-kuningattaren 52-vuotinen hallituskausi päättyi. Jälleen Tanskan valtaistuimella istuu Fredrik-kuningas, tällä kertaa Fredrik X.
Kun tuli tieto kuningattaren aikeista luopua vallasta, niin myönnän ensimmäisen ajatukseni olleen - niin, on kuningattaria ja kuningattaria. Ison-Britannian kuningatar, ikuisesti muistettava Elisabet Suuri, tahtoi kantaa kruununsa ajallisen elämänsä loppuun saakka, ja korkeasta iästä ja vaikeasta sairaudesta huolimatta hoiti korkeita virkatoimiaan vielä elämänsä viimeisinä tunteina, kuten myös historian suuret hallitsijat, ensimmäinen Elisabet ja kuningatar Victoria tekivät. Toisaalta voi tietysti ajatella, että Tanskan kuningatar oli pragmaattinen tuntiessaan voimiensa vähenevän ja halutessaan luovuttaa valtionpäämiehen tehtävän kruununprinssille, joka on jo pitkään tehtävään valmistautunut ja jonka tukena ja neuvojana hän entisenä monarkkina laajan kokemuksensa pohjalta voi olla.
Molemmat kuningaskunnat ovat vuosituhannen vanhoja ja lukuisat sukusiteet yhdistävät nämä kaksi kuningashuonetta tiiviisti toisiinsa. Kuningatar Margareeta on kertonut julkisesti ihailleensa kuningatar Elisabetia ja pitäneensä häntä esikuvanaan. Kuitenkin heidän roolinsa kuningattarina oli hyvin erilainen. Siinä, missä Elisabet oli majesteettisuudessaan ylhäinen ja mystinen, kulki Margareeta hyvin kansanomaisesti ihmisten parissa ja antoi mielellään haastatteluja. Oma ansionsa lienee Margareetalla siinä, että Tanskaa pidetään nykyään yhtenä maailman toimivimmista demokratioista. Mainittakoon, että vaikka kuningatar ei Tanskassakaan lähtökohtaisesti sekaannu puoluepolitiikkaan, varoitteli hän myös eräistä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden mukanaan tuomista ongelmista, joista vielä silloin yleisesti vaiettiin. Sittemmin Tanskassa on paljonkin reagoitu näihin asioihin.
Margareeta tuli tunnetuksi myös taiteellisista harrastuksistaan, hän on kuvittanut kirjoja ja hänen tauluistaan on pidetty monia näyttelyitä. Varjon hänen hallituskautensa lopulle asettaa julkinen riita nuoremman pojan lasten kanssa, joiden kuninkaallisten titteleiden vieminen jätti arpia perhee sisälle. Jos kuningashuonetta oli tarkoitus modernisoinnin nimissä pienentää, olisi sen voinut tehdä tahdikkaammin, kuten Ruotsin kuningas vastaavan asian hoiti.
Kuluneiden vuosikymmenten ajan Margareeta on edustanut Tanskaa maailmalla ja ollut osaltaan myös Pohjolan kasvot. Hänen edeltäjänsä, ensimmäinen Margareeta, loi määrätietoisin ottein Kalmarin unionin, joka yhdisti Pohjoismaat yhden kruunun alle. Sen jälkimaine on ollut huono, johtuen pitkälti unionin myöhemmistä vaiheista, joihin poismennyt kuningatar tietysti oli syytön. Kalmarin unionin perintö on meille suomalaisillekin kuitenkin tärkeä. Pohjoismaat ovat meidän lähin viiteryhmämme maailmalla. Jos joidenkin, niin heidän kanssaan, meidän tulisi etsiä yhteistä ääntä, olipa kyse EU:n tai muiden kansainvälisten yhteenliittymien neuvottelupöydistä. Yhteinen historia on muovannut meitä kaikkia. Pohjolan menestys on myös meidän menestyksemme, ja myös meillä on täysi syy toivoa menestystä kaikille Pohjoismaiden johtajille.
52-vuotinen hallituskausi päättyi kuningattaren sanoihin: "Jumala kuningasta varjelkoon". Sen jälkeen hän poistui hiljaa huoneesta, jossa oli vallastaluopumista koskevan asiakirjan allekirjoittanut.
