Eilen ja tänään täällä pohjoisessa on ollut kaamea ajokeli. Eilen ajoin (äitin autolla, minullahan ei ole autoa) Rovaniemeltä Ranualle. Puolivälissä matkaa alkoi alijäähtynyttä vettä tihkua taivaalta ja se jäätyi tuulilasiin kiinni jääkuorrutteeksi. Muistan vain yhden kerran, jolloin aiemmin olisi ollut näin huono ajokeli. Ajoin tuolloin Kemijärveltä Sodankylään lumituiskussa vuoden 2008 viimeisenä päivänä ja lumipyry pakotti ajamaan matkan n. 40-50 kilometrin tuntinopeudella. Takanani oli dramaattinen päivä, tapasin tuolloin viimeisen kerran isomummini, joka oli vaikeasti sairas ja joka kuoli puolitoista vuorokautta myöhemmin. Hän oli menettänyt puhekykynsä pari viikkoa aikaisemmin. Sanoin itse hänelle lähtiessäni viimeistä kertaa hänen luotaan - "te olette nyt matkalla taivaaseen", ja hän nyökkäsi syvään.

Mutta eilen tosiaan oli vähintään yhtä huono keli. Laskin, että Rovaniemen ja Ranuan välillä pahimmillaan jouduin pysähtymään alle kymmenen kilometrin välein raaputtamaan jäätä pois tuulilasista. Hermostuksissani ajoin vielä väärälle tielle Ranuan keskustasta. Piti mennä Posiolle päin, mutta ajoinkin Pudasjärven suuntaan. Kun pääsin perille, niin päätin, että en lähde tuolla kelillä enää yötä vasten ajamaan ja jäin Ranualle yöksi.

Ranualla en ollut liikkeellä työ- enkä puolueasioilla, vaan kävin isoenoni Tauno Hiltulan ja hänen vaimonsa Liisan luona. Olen vieraillut Ranualla heidän luonaan yleensä ainakin kerran vuodessa. Tauno-enoni isännöi Kuuselan tilaa Kuhan kylässä. Hän kasvattaa hevosia, toimii sahayrittäjänä ja on hoitanut vuosikymmenien ajan lukuisia luottamustehtäviä Ranuan kunnassa. Viime kaudella hän oli mm. kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen. Aikanaan hän toimi myös käräjäoikeuden lautamiehenä. Muistan jo lapsena kuunnelleeni hänen juttujaan käräjätapauksista, ja ehkä sieltä jo ensimmäiset kipinät syttyivät juridiikkaa kohtaan.

Kun yövyin Kuuselan peräkamarissa, ajattelin: tätä taloa on isännöinyt aikanaan jo isoukkini isä, HeikkI Hiltula, jämerä ja juureva talonpoika. Juuriensa tunteminen antaa voimaa. Hänen veljensä Juho Jaakko oli myös pitkäaikainen kunnallismies Ranualla. Myös Ranuan mummini, isänäitini äiti, seurasi aktiivisesti politiikkaa ja oli jonkin verran mukana luottamustehtävissä, mutta yhdeksän lapsen äitinä ja maatilan emäntänä ei kovin paljon aikaa ja voimia jäänyt yhteiskunnallisiin toimiin.

Aamulla ajelin Kemijärvelle. Iltapäivästä on kirkkoneuvoston ensimmäinen kokous. Huomenna sitten taas Rovaniemelle. Olen kirjoittautunut yliopistolle jatko-opiskelijaksi ja sekin alkaa tässä vähitellen teettää työtä. Myös eduskuntavaaleihin liittyvät kampanjointityöt ovat vieneet runsaasti aikaani.

Kun oma roolini eduskuntavaaleissa tuntuu mietityttävän joitakuita, niin todettakoon vielä tässä siitä muutama sana. Olen sanonut, että aikatauluni puitteissa käyn mielelläni kaikkien hyvien ehdokkaiden tilaisuuksissa ja olen valmis jakamaan mainoksia ja tekemään muutakin työtä monille Keskustan ehdokkaille. Ei ole mikään salaisuus, että olin pyytämässä ehdokkaaksi mm. Pirkko Jauhojärveä ja Markus Lohea. Omassa lähipiirissäni, jopa omien perheenjäsenteni parissa, äänet tulevat nähtävästi jakautumaan useiden ehdokkaiden kesken.

Enimmin tulen olemaan mukana kahden naisen, Katri Kulmunin ja Eeva-Maria Maijalan, vaalityössä. Molemmille olen sanonut, että tulen tekemään toisellekin työtä, ja se on kummallekin sopinut. Loistavina ehdokkaina he tulevat kumpikin saamaan ääniä ympäri maakuntaa, mutta kun molempien ydinalueet ovat kuitenkin eri puolilla Lappia, niin en usko heidän syövän kovinkaan paljon toistensa ääniä. En pidä ollenkaan mahdottomana, että molemmat tulisivat valituksi.