Sanoin moneen kertaan, että lopetan historiakirjojen teon ja seuraava kirjani saa olla sitten väitöskirja. Mutta vielä kerta kiellon päälle! Keskusteltuani Kemijärven kirkkoherran ja useiden seurakuntalaisten kanssa olen lupautunut kokoamaan kirjan Kemijärven edesmenneestä kirkkoherrasta, rovasti Heikki Rosmasta. Asiasta on kuluneina vuosina tullut silloin tällöin pyyntöjä.

Tartun aiheeseen tietoisena siitä, että Rosma oli hyvin pidetty ja kunnioitettu hahmo paikkakunnalla ja laajemminkin, joten hänen aihe on monille varmasti vielä 30 vuotta hänen poismenonsa jälkeenkin hyvin tunnepitoinen. En varmaankaan ole paras mahdollinen henkilö tällaista kirjaa kokoamaan, mutta eipä näiden vuosien aikana kukaan muukaan ole tietääkseni asiaan ryhtynyt, joten se nyt sattui osakseni. Rosman elämäntyöstä olisi toki aihetta moneksikin kirjaksi. Mainittakoon vielä, etten tee työtä seurakunnan varoilla, vaan omillani, mutta muutoin yhteistyössä seurakunnan kanssa, esim. seurakunnan arkistoja hyödyntäen.

Tämän kirjan tarkoitus ei ole olla kirkkohistoriallinen teos tai Rosmaa niinkään yksityishenkilönä käsittelevä. Näkökulma on siinä, millainen pappi ja seurakunnan johtaja Heikki Rosma oli - ja ennen kaikkea, millaisena hänen toimintansa näyttäytyi seurakuntalaisille ja tavallisille Itä-Lapin ihmisille. Miten hän toimi? Mitä hän opetti? Vaikka kotiseudullani käytetään usein vahvaa kieltä ja haukutaan "herrat ja narrit" vielä sukupolvien päästä, niin Heikki Rosmasta olen kuullut ihmisiltä yleensä vain kauniita kuvauksia. He, jotka kohtasivat hänet, muistivat nämä kohtaamiset yleensä lopun ikäänsä. Myös sellaiset ihmiset, jotka eivät olleet uskonnollisia, ovat yleensä muistelleet Rosmaa hyvin myönteisin sanoin. Mihin tämä poikkeuksellinen suosio ja hänen muistonsa vaaliminen perustuu? Mitä sanottavaa hänet tunteneilla kemijärviläisillä on?

Rosma oli monien kuvausten mukaan vaatimaton persoona, joka ei halunnut huomiota itseensä. Hänen opetuksensa oli Kristus-keskeistä ja Raamattu-keskeistä. Kuitenkin Raamatussa sanotaan myös: "Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa." (Hebr. 13:7) Tämän kehotuksen rohkaisemana koetan monet puutteeni tiedostaen kirjoittaa tämän kirjan, paitsi kunnioitetun sielunpaimen muistoksi, niin evankeliumin sanoman esillä pitämiseksi.

Toki Rosman toiminta pappina ei ollut pelkkää päivänpaistetta, päin vastoin, hän kohtasi monia myrskyjä. Hän tuli monien ristiriitojen repimään Kemijärven seurakuntaan jatkosodan aikana, jolloin istuva kirkkoherra Lanjala oli pidätetty kommunistisen poliittisen toiminnan vuoksi. Kun sota päättyi Neuvostoliiton voittoon, palasi Lanjala takaisin ja Rosma siirtyi Halsuan kirkkoherraksi. Kemijärvellä Rosma palasi 1950 ensin kappalaiseksi ja 1953 kirkkoherraksi. Kirkkoherranvaali oli jopa Kemijärven mittapuussa poikkeuksellisen riitaisa ja Rosmaa vastaan käytiin ankaraa parjauskampanjaa. Hänet valittiin nimenomaan "tavallisen kansan", ei niinkään seurakunta-aktiivien äänillä. Vuosien myötä hän voitti kuitenkin monet vihamiehensä ystävikseen. Eräskin häntä lujimmin vastustanut kirkkovaltuutettu pyysi aikanaan, että Rosma tulisi siunaamaan hänet haudan lepoon. Lestadiolaisuuden hajaannukset myöhempinä vuosina koettelivat Rosmaa myös omakohtaisesti ja olivat kipeitä kokemuksia.

Heikki Rosma poistui ajasta 11.11.1991. Kemijärven seurakuntakertomuksessa kuvailtiin poismennyttä seurakunnan paimenta: ”Heikki Rosma edusti syntisten ja vaivattujen matkamiesten jumaluusoppia. Hän oli elämänsä taisteluissa oppinut särkymään Kristuksen käsiin ja siksi hänen olemuksestaan säteili myönteisyys, rauha ja rakkaus. Neuvot eivät tulleet ylhäältä päin, vaan ne perustuivat käsitykseen omasta syntisyydestä ja Kristuksen sovitustyöstä, missä meille on hankittu pääsy Jumalan yhteyteen.”

Otan mielelläni vastaan ihmisten muistoja rovasti Heikki Rosmasta.