Kävin tuossa eilettäin Kemijärven lukiolla pidettyä kirpputoria katsomassa. Koulu siirtyy remontin ajaksi Särkikankaalle ja käytöstä poistettavaa tavaraa myytiin edulliseen hintaan. Pöytiä, tuoleja, kaappeja, kirjoja... Ostin minäkin muistoksi vanhasta rakkaasta koulustani yhden tuolin Rovaniemen-asunnolle vietäväksi, joitakin historiallisia kirjoja ja vanhan opetustaulun, joka kuvasi Yhdysvaltain perustamista (tai siltä se ainakin näytti).

Reippaasti näytti olevan ostajia, jokaiselle pieni pala lukiota. Entisiä opettajiani oli paikalla monia ja nykyisiä lukiolaisia oli töissä myyjäisissä. Kaikki näytti sujuvan mallikelpoisesti.

Kuten tunnettua, pitkän kouluverkkokiistan ja ns. lukiotaistelun päätteeksi lukiorakennus päätettiin peruskorjata yläasteen ja lukion käyttöön. Lukiotaistelusta voinen ehkä sanoa, että "olinhan siellä minäkin". Ainakin nyt näyttää siltä, että edustamamme näkemys voitti ja lukio palaa. Sallimus suokoon, että vielä monta sukupolvea saa käydä lukionsa Kemijärvellä, ja parhaalla paikalla. Tokihan on tahoja, jotka toivovat lukioväen "älyävän jäädä" kauppaopistolle. Paljon sanottavaa olisi joistakin toimintatavoista asian käsittelyn yhteydessä. Hauskan romaanin tästä koulutappelusta kyllä saisi kirjoitettua, jos vain olisi aikaa ja kykyjä.

Se vain minua vieläkin jaksaa huvittaa, että kun itku silmässä esitellään kaupungin surkeita talouslukuja, niin kyllähän karua kieltään kertoo tuo aution näköinen mausoleumi kaupungin keskustassa. Vaikka meitä populisteja pitäisi olla vain muutama harva, niin yhdenkään ns. tavallisen kuntalaisen en ole kuullut kaupungintalon rakentamista kehuvan - päätöksentekoon osallistuneiden kylläkin. Useampi kuin yksi on ollut se kerta, kun olen sivusta sattunut kuuntelemaan junassa tai bussissa kemijärveläisten, entisten tai nykyisten, mielipiteenvaihtoa ko. rakennuksen tiimoilta.