Kävin erään sukulaisrouvan luona pyytämässä kopioitavaksi vanhoja valokuvia sukuni vaiheista. Viime vuosisadan alkupuoliskolla valokuvia otettiin täällä pohjoisessa melko vähän, varsinkin maaseudulla. Mummini isä Akseli Huttunen monien muiden töittensä ohella välitti valokuvakameroita, joten hänellä tuli itselläänkin sitten otettua niitä enemmän kuin ehkä ihmisillä keskimäärin. Sen sijaan maaseutuyhteisössä eläneiden sukulaisteni elämänvaiheita on talletettu valokuviin melko vähän.

Valokuvia katsellessani löysin myös vanhan Kodin Kuvalehden lehtileikkeen. Siinä on haastateltu isoukkini, Rovalan tilan isäntä Johan Eemil (Janne) Kaisanlahden (1890-1949) sisarta Sylviä. Jutussa on kuvituksena mm. vuonna 1910 otettu valokuva, jossa Rovalan väki on aterioimassa. Keittoa syödään yhteisistä pahkakupeista. Kuvassa esiintyy mm. isoukkini vanhemmat, Johan Fredrik (1850-1921) ja Sofia Lovisa Kaisanlahti (1863-1928). Johan Fredrik eli Reeti työskenteli metsänvartijana Kemijärvellä ja 1880-luvulla hän perusti Rovalan tilan Rovajärven alueelle.

Muistan hämärästi, että lapsena olisin tämän lehtijutun nähnyt, mutta olin sen jo unohtanut, ja pidän sitä nyt suoranaisena aarteena. Jutussa kerrotaan Rovalan perheen arjesta. Maanviljelyksen ja poronhoidon lisäksi harjoitettiin liiketoimintaa. Näin seurakuntavaalien alla minua kosketti muistelus esiäitini hengellisestä puolesta, josta en ole aikaisemmin tiennyt mitään. Sofia Lovisan tytär muisteli, että vuoden 1918 pula-aikana Rovalaan tuli paljon kerjäläisiä.

"Heitä tuli meille usein ja aina äitini antoi heille yösijan ja ruokaa sanoen: - Jumala siunaa moninkertaisesti kaiken, mitä pois annetaan. Äitini oli erittäin uskonnollismielinen. Hän hyräili virsiä työnteon lomassa ja selitti meille lapsille Raamatun pohjalta, mikä on oikein ja mikä väärin. Jouluna ja Marianpäivänä ajoimme hevosella Kemijärvelle kirkkoon. Odotin niitä reissuja mahdottoman innokkaasti, sillä koska matka oli pitkä, yövyimme ja sukuloimme samalla Kemijärvellä."

Miten toisin olisivatkaan asia tässä maassamme, jos edelleenkin lapset saisivat sellaista kasvatusta, jossa Raamatun pohjalta selitetään, mikä on oikein ja mikä väärin. Siinä on ollut Suomen kansan murtumaton perusta vuosisatojen ajan. Ajat ovat muuttuneet, mutta ihminen on sama. Tarvitsemme edelleen armoa ja anteeksiantoa sekä elävän Jumalan johdatusta elämäämme. Kristinusko on aina ajankohtainen. Se antaa meille tähän elämään ihmeellisen varjeluksen ja kantaa meidät vielä kerran kuoleman rajan ylitse, jossa kaikki Jumalan rakkauden Jeesuksessa vastaanottaneet sukupolvet kerran kohtaavat iankaikkisessa kirkkaudessa.