Viime viikon perjantai, 5.6.2020, oli hyvin dramaattinen päivä suomalaisessa poliittisessa elämässä. Monille keskustalaisille, ja etenkin meille Katrin monivuotisille tukijoille, tämä päivä oli hyvin raskas.

Katri kantoi koulutuspalvelulaskuista syntyneen kohun aiheuttaman raskaan vastuun ja jätti eronpyyntönsä valtiovarainministerin tehtävästä. Oma käsitykseni on se, ettei Katri ole tätä soppaa keittänyt, mutta poliittisen elämän lainalaisuudet tuntien hän katsoi oikeaksi kantaa siitä vastuun. Päätöksensä Katri teki epäilemättä ensisijaisesti puolueen ja isänmaan edun näkökulmasta. Se ei tunnu reilulta, mutta epäilemättä se on ryhdikästä.

Tässä hämmentävässä tilanteessa kokenut poliitikko, entinen pääministeri Matti Vanhanen oli hyvä valinta uudeksi valtiovarainministeriksi.

Ymmärrän hyvin, että monet ihmiset ovat olleet tuohtuneita kuultuaan ministeriöiden maksamista koulutuslaskuista, koska niiden summat ovat niin kohtuuttoman suuret. Suututti minuakin. Katri itse sai kuitenkin vasta viime viikolla tietää niistä summista. Itse sain kuulla koko koulutusasiasta ensi kerran 2.6. illalla ja ihmettelin, miten ihmeessä hinnat ovat niin suuria ja kuinka tuollainen prosessi on voinut joillakin syntyä ja edetä. Varmasti se käydään vielä tarkoin läpi, ja toivon todella, että niin tapahtuu. Suomen kansalla on oikeus tietää, mitä on tehty ja kuka on tehnyt, ja totuus tekee vapaaksi.

Niille, jotka ovat syyttäneet Katria moraalittomuudesta valtion varojen käytön suhteen, haluan kuitenkin sanoa: Olen tuntenut Katrin yli 13 vuoden ajan. Pienviljelystilan tyttönä hän on kasvanut säästäväisyyden ja kovan työnteon ihanteisiin. Tämä on näkynyt myös hänen työssään valtiovarainministerinä. Mutta ministerikin on vain ihminen eikä voi valvoa kaikkea, ei edes avustajiensa tekemisiä. Toisin kuin muut ihmiset, ministerit joutuvat kantamaan joskus vastuuta kuitenkin erityisellä herkkyydellä.

Kun hän nyt asiasta, joka ei ollut hänen syytään, joutui eroamaan ja maksaa vieläpä vapaaehtoisesti omasta pussistaan yli 50 tuhatta euroa rahaa (vaikka puolue olisi ne maksanut hänen puolestaan), siinä missä moni muu poliitikko on saanut ilmaiseksi valtion piikkiin koulutuksia, niin hävetköön, jos joku viitsii vielä tämän jälkeen syyttää Katria epärehellisyydestä.

En ole feministi, olen vanhan liiton konservatiivimies, mutta kieltämättä tulee mieleen – mitä jos joku mies olisi joutunut vastaavan kohteeksi. Olisiko naurettu, että sattuuhan sitä ja menty eteenpäin?

Olen nähnyt, miten Katri on itseään säästämättä uurastanut vuosien ajan tämän kansanliikkeen hyväksi, lähes kaiken muun elämänsä ja aikansa tähän uhraten. Hänen arvojaan ja ihanteitaan on johtanut Keskusta-aate. Keskustan kannatuksen heikko tila ei ole Katrin syytä. Se on vuosien kehityksen tulos, ja jokainen meistä kantaa siitä oman vastuunsa.

On ollut suuri kunnia saada tehdä yli 10 vuoden ajan työtä Katrin kampanjoissa. Hänen edustamaansa ideologiaa Keskusta ja isänmaa edelleen tarvitsevat. Toivon, että Katri jaksaa olla jatkossakin käytettävissä niihin puolueen ja suomalaisen yhteiskunnan vastuutehtäviin, joita kansanvalta vaaleissa tahtoo hänelle antaa. Me hänen kannattajansa tuemme häntä puheenjohtajana ja toivon sitä kaikilta keskustalaisilta.

En malta vielä olla toteamatta niille, jotka ovat ilkkuneet Katria ”punavihreässä” hallituksessa mukana olemisesta, että Katri oli varmasti kaikkein kriittisimpiä hallitukseen menon suhteen 2019 keväällä. Puolueen päätöstä kunnioittaen hän lähti kuitenkin tekemään työtä meille tärkeiden päämäärien puolesta. Tänä monin tavoin poikkeuksellisena keväänä Katrin paineensietokyky on ollut ihailtava.

Itse olen ollut Katrin tukimies ja ystävä pitkään. Viimeiset neljä kuukautta työskentelin valtiovarainministeriössä EU-asioista vastanneena erityisavustajana. Olinhan aiemmin ollut yli 7 vuotta työssä eduskunnassa. Näin läheltä uudella tavalla Katrin tavan työskennellä itseään säästämättä.

Toivon todella, että myös tuleva valtiovarainministeri puolustaa Suomen ja suomalaisten veronmaksajien etua EU:n elvytysrahastosta ym. neuvoteltaessa yhtä tinkimättömästi, kuten Katri on kaikista levitetyistä perättömistä väitteistä huolimatta tehnyt. Minä olen sen työn nähnyt ja olen siitä ylpeä.

Haluan myös sanoa monille Katrin tukijoille, joille viime perjantai oli musta päivä – mennään yhdessä pystypäin eteenpäin.

Ja muistetaan, mikä elämässä sittenkin on tärkeintä.

Lutherin virren sanoin:

”Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.”

* * *

Eilen oli viimeinen työpäiväni erityisavustajana. Vaikka Katrin ministeriys päättyi dramaattisesti, niin olen ylpeä ja kiitollinen siitä, että olen saanut palvella isänmaata tässä tehtävässä 28.1.-9.6.2020.

Toivon todella, että kaikki Katrin eroon liittyneet tapahtumat tutkitaan tarkoin ja totuus selviää aikanaan kaikille. Suren sitä, millaiseen sotkuun Katri on ilman omaa syytään joutunut. Palaan nyt yksityishenkilöksi, lakihommien ja väitöskirjan pariin. Rivikepulaisena työ mahtavan kansanliikkeemme ja Keskusta-aatteen hyväksi jatkuu. Tuen tietysti Katrin valintaa edelleen Keskustan puheenjohtajaksi. Iltapäivälehdet eivät tee valintaa, vaan Keskustan puoluekokousväki, jota on turha ohjailla.

Jotkut ovat kysyneet, enkö olisi voinut jatkaa nykyisen hallituksen palveluksessa joissakin hommissa? Ehkä olisin, mutta ilmoitin jo perjantaina, että lähden ministeriöstä Katrin mukana. En ole tullut politiikkaan saadakseni itselleni jotain virkoja tai isoa palkkaa tai vaikutusvaltaa jonkun työn kautta enempää kuin mitä kansa vapaissa vaaleissa minulle antaa. Minun ammatillinen kunnianhimoni ei ole koskaan kohdistunut erityisavustajan työhön, vaan henkilökohtaisesti esim. paljon suurempi haave olisi väitöskirjan tekeminen, johon toivon vihdoin löytäväni aikaa.

Uskon sitä paitsi, että pystyn paremmin palvelemaan tässä tilanteessa isänmaata, puoluetta ja myös Katrin tulevaa puheenjohtajakampanjaa ”vapaana taiteilijana” kuin sidottuna erityisavustajan työn erittäin hektiseen työrytmiin, joka jättää sangen vähän tilaa luovalle poliittiselle suunnittelulle.

Yksi elämänvaihe takana, sain nähdä ja kokea paljon, mutta jälleen uutta kohti.

Ja mitä syyskuun puoluekokoukseen tulee, niin haluanpa todeta: Keskusta on demokraattinen kansanliike, jossa kenttä, upea järjestöväkemme, valitsee puheenjohtajan puoluekokouksessaan. Valintaa eivät tee iltapäivälehdet eikä Ylen toimittajat. Eivätkä mitään pienet piirit, eivät puolueen sisällä eivätkä ulkona. Tämän tulemme myös Oulussa näyttämään!