Olen vihdoinkin saanut opinnoissani aikaan jotain näkyvää. Valmistuin tiistaina, 19.5. oikeusnotaariksi. Seuraavana päivänä hain paperit kouraan tiedekunnan kansliasta. Olin oikeustieteiden ylioppilas melkein viisi vuotta, se aika on nyt takana, uusi luku elämässä edessä.

Aloitin opintoni vuonna 2004, silloin tutkinnolla tähdättiin oikeustieteiden kandidaatin arvoon. Mutta sitten tuli tutkintouudistus ja korkeakoulututkinnoista tehtiin kaksiportaisia. Oikeustieteellisessä perustutkinnossa alempi on oikeusnotaarin ja ylempi oikeustieteiden maisterin tutkinto. Tutkintouudistuksen tullessa koskemaan minua olin ehtinyt suorittaa myös suuren osan niistä vanhan tutkintojärjestelmän mukaisista opinnoista, jotka uudessa järjestelmässä tulivatkin osaksi maisteritutkintoa. Nyt minulla on opintopisteet pääosin koottu, jäljellä gradunteko, jonka toivon voivani saattaa loppuun kesällä.

Mitä aion tehdä sitten, kun gradukin on valmis ja opiskelut ohi? Sitten pitäisi viimeistään loppusyksystä päästä "oikeisiin töihin". Etelä-Suomessa tarjonta varmasti olisi laajempi. Pohjoisesta en kuitenkaan ole aikeissa lähteä. Minulla ei ole tällä hetkellä hajuakaan tulevasta työpaikasta. Täytyy luottaa tässäkin kehotukseen, rukoile ja tee työtä. Ystävien esirukouksia tarvitaan.

Todettakoon, että kuitenkin nyt on huojentunut mieli, kun on paperit edessä ja ensimmäinen akateeminen tutkinto suoritettuna. Oman työn hedelmistä olen tuntenut aitoa nautintoa yleensä vain niinä harvoina kertoina, jolloin olen tehnyt jotakin fyysistä työtä ja nähnyt konkreettisen työn tuloksen, vaikka sitten mökin uuden katon ja tai pellosta nostetut perunat. Iloitsen nyt, että sain kutakuinkin tavoiteajassa tutkintoni tehtyä, vaikka monta muutakin soppaa on tullut hämmennettyä näiden vuosien aikana.

En tietenkään ole aikeissa mitään suuria ja pönäköitä juhlia järjestää. Kuitenkin tässä on mielestäni ihan hyväksyttävä syy saada ihmisiä yhteen. Yleensähän perheet, suvut ja ystäväpiiritkin kokoontuvat vain häihin ja hautajaisiin. Häitä ei näillä näkymin ole ainakaan tänä kesänä tulossa, sen enempää omia kuin omaistenkaan. Hautajaiset vietimme talvella, kun Hulda-mummini maallinen maja kätkettiin odottamaan ylösnousemusta. Raskaan talven jälkeen olisi iloisempien juhlien aika.

Siispä: sukulaiset, ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, olette tervetulleita
kahvittelemaan Kemijärven Puustelliin 18.6. klo 15-19 välisenä aikana! Siis juhannusviikon torstaina, päivää ennen juhannusaattoa. Lämpimästi tervetuloa!