Tämän viikonlopun Ilta-Sanomien kannessa, prinsessa Victorian ja Janina Fryn (ent. Frostell) kuvien vieressä oli otsikko "IS:n yllätyksellinen presidenttikysely: Väyrynen hurjassa nousussa".

Toki gallupit ovat vain gallupeja. Eikä presidentinvaalitaisto ole päässyt kunnolla vielä käyntiin, kaikki ehdokkaatkaan eivät ole selvillä. Silti gallup on lupaava. Paavo Väyrysen kannatus on kahdeksankertaistunut. Tosin vain yhdestä prosentista kahdeksaan. Mutta hyvä alku siinä kuitenkin on.

Kun huomioi, miten Keskusta hoiti ehdokashankintansa, ja miten paljon Väyrystä on taas parjattu ja leimattu jo ennen kampanjan alkua onnettomaksi ehdokkaaksi, niin

Keskustan gallupkannatus puolueena on jatkuvasti vajonnut ja Perussuomalaisten suosio mielipidemittauksissa on ollut viime aikoina meihin nähden lähes kaksikertainen. (Ja viime vaalikaudella Keskustalla oli 51 kansanedustajaa ja Perussuomalaisille viisi!) Nyt Paavo Väyrysen ja Timo Soinin kannatukset ovat kuitenkin tasoissa.


Tietenkään Väyrysen kannattajilla ei ole vielä suuria aiheita iloita. Kahdeksan prosentin kannatus ei ole lähelläkään riittävää. Mutta se on hyvä lähtökohta.

Mielipidemittauksen mukaan Kokoomuksen Sauli Niinistön kannatus on 54 %. SDP:n Paavo Lipposta kannattaisi 12 %, Keskustan Paavo Väyrystä ja Perussuomalaisten Timo Soinia kumpaakin 8 %, Vihreiden Pekka Haavistoa 6 %, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäkeä 4 % ja RKP:n Eva Biaudet'ta 4 % äänestäjistä.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Niinistön kannatus on noin korkea. Häntä on niin monta kuukautta rummutettu vaalien selvänä voittajana. Hänen persoonansa on hyvin suosittu. Uskon, että kannatus tulee silti putoamaan rajusti, kun vaalikeskustelut pääsevät käyntiin. Ääni Niinistölle on ääni sotilasliittoon liittymisen puolesta. Sitä ei Suomen kansa halua, ja jos Suomen kansa muistaa, mistä presidentinvaaleissa on ensisijaisesti kysymys, ei Niinistöstä tule koskaan presidenttiä.

Ennen viime presidentinvaaleja Tarja Halosen kannatus oli kuuden-seitsemänkymmenen prosentin luokkaa. Muistaakseni yksikään gallup ei näyttävät Halosen jäävän alle viidenkymmenen prosentin. Näin kuitenkin kävi ja vaaleissa päädyttiin toiselle kierrokselle. Sen Halonen voitti rimaa hipoen. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa ennakkosuosikki oli ensin Elisabeth Rehn ja sitten Riitta Uosukainen. Rehnin mahdollisuudet kaatuivat hänen osoittauduttua Nato-jäsenyyden myötäilijäksi ja Uosukaista ei lopulta pidetty uskottavana ulkopolitiikan johtajana. Vaalipaneeleissa erottuivat edukseen Esko Aho ja Tarja Halonen, jotka sitten selviytyivät toiselle kierrokselle.

Ilta-Sanomien gallupista voi tehdä monia mielenkiintoisia havaintoja. RKP:n Eva Biaudet'ta on hehkutettu joissakin piireissä vaalien yllättäjänä. Hän kun saattaa olla vaalien naisehdokas. Se ei ole kuitenkaan riittävä peruste enää nykypäivänä äänestää. Meillä on ollut jo kaksi kautta naispresidentti, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Eva Biaudet ei nauti sellaista kansansuosiota kuin RKP:n Elisabet Rehn 1990-luvun alussa. Ilta-Sanomien gallupin mukaan vain mitätön murto-osa RKP:n omistakaan kannattajista äänestäisi Biaudet'ta.

Gallupin mukaan Niinistö on hyvin suosittu muissakin kuin omissa puolueissaan. Erityisesti pisti silmään, että valtaosa Kristillisdemokraattien kannattajista äänestäisi Sauli Niinistöä. Vaalipäivän lähestyessä tämä tulee varmasti muuttumaan. En usko, että puolue, joka on koko olemassaolonsa ajan tunnettu perinteisten arvojen kunnioittamisesta, lähtisi väellä ja voimalla tukemaan Sauli Niinistön kaltaista arvoliberaalia Suomen presidentiksi.

Presidenttiehdokkaiden joukko alkaa vähitellen selvitä. Vaalien kovin kilpa käydään Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin ja Paavo Väyrysen kesken. Pienempien puolueiden ehdokkaatkaan eivät ole merkityksettömiä. Vaikka on todennäköistä, että kukaan heistä ei tällä kertaa yllä toiselle kierrokselle, voivat heille annetut äänet, jotka siis ovat pois muilta ehdokkailta, ratkaista toiselle kierrokselle menijät.

RKP:n ehdokas on siis Eva Biaudet ja Vihreiden ehdokas on Pekka Haavisto. Vasemmistoliiton ehdokas on vielä hakusessa, samoin Kristillisdemokraattien. Myös eduskunnan ulkopuolinen Köyhien Asialla puolue kerää kannattajakortteja oman ehdokkaan asettamiseksi.

Todettakoon vielä, että mediassa on riepoteltu kovasti Keskustan sisäisiä ristiriitoja. Ja ihan aiheesta. Mutta samalla on muistettava, että presidentinvaalien suhteen meillä ei pitäisi olla linjaeroja. Mitä ulkopolitiikkaan tulee, niin Paavo Väyrysen linja on Suomen Keskustan linja. Näistä asioista laaja Keskustan kenttä on yksimielinen. Tällä linjalla, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja vakaan ulkopoliittisen kurssin linjalla on myös Suomen kansan ehdoton enemmistö.

Jos kansalaiset muistavat, mistä presidentinvaaleissa on kyse ja äänestävät sen mukaan, valitaan Paavo Väyrynen kahdenneksitoista Suomen tasavallan presidentiksi.