Olen Sodankylässä viettämässä uuden vuoden juhlaa isäni perheen luona. Isommin en tälläkään kertaa taida mellastaa; pikkuveljistäni vanhemman kanssa olen pelannut korttia ja häätynee joku raketti ampua. Siinä se. Tulevan kevään opintojen lukujärjestystä olen suunnitellut ja hoitanut eräitä eduskuntavaaleihin liittyviä asioita. Voin tarkastella kulunutta vuotta kiitollisin mielin ja kiittää kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksesta.

Oma elämäni sujui rauhallisesti vuonna 2006. Opintojani sain syksyllä mielestäni kohtuullisen hyvin eteenpäin ja kesällä tein kesätenttejä onnistuneesti. Tietysti olisi pitänyt käydä kesätöissä, mutta sitä en laiskuuttani saanut tehtyä. Kesän tenttien ansioista en voi kuitenkaan väittää ihan laiskotelleeni kesää (vaikka opintotukea en kesäajalta hakenutkaan). Opintopisteissä olen kutakuinkin puolivälissä vaadittavasta määrästä.

Lähimmät omaiseni ovat pysyneet kohtuullisen terveinä ja voineet hyvin. Isoäitini kanssa kävin kahdesti ulkomailla: huhtikuussa Roomassa ja joulukuussa Kanarialla. Toinen oli kulttuuriloma ja toinen loma turistimaisempi aurinkoloma. Kuukauden päästä 92 vuotta täyttävä isomummini on myös hyvissä voimissa, käyn häntä suunnilleen kerran viikossa tapaamassa hoivakodilla, jossa hän asuu omassa yksiössään. Vuoden surullisin tapahtuma oli äitipuoleni isän, velipoikien Urpo-papan äkillinen kuolema sydänkohtaukseen kotonaan maaliskuussa.

Omasta elämästäni todettakoon vielä, että olen ollut mukana edelleen järjestötoiminnassa, lähinnä Keskustapuolueen tiimoilta ja vähän myös Suomi-Amerikka-seurassa. Olen toiminut Kemijärven Keskustanuorten puheenjohtajana ja osallistunut myös nuorten piirikokouksiin. Tulevissa eduskuntavaaleissa henkilökohtaisesti oma ehdokkaani on valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen, jonka puolesta tulen tekemään kovasti vaalityötä. Tietysti meillä on muita ehdokkaita, joista ainakin nuorten Susanna Viitalalle toivon menestystä; olinhan puhumassa yhdessä hänen vaalitilaisuudessaan.

Marraskuussa uskaltauduin ottamaan uuden askeleen ja asetuin ensi kertaa elämässäni ehdolle julkisiin vaaleihin, seurakuntavaaleihin. Heino-ukki "ponsoroi". Tulin Kemijärvellä ääniharavaksi ja siis valituksi kirkkovaltuustoon. Olen yhä syvästi kiitollinen äänestäjilleni ja kunhan opin käytännöt, pyrin tekemään parhaani seurakuntalaisten hyväksi niissä rajoissa, mitä niukat taloudelliset olot sallivat.

Kotimaan tapahtumista tärkein lienee talvella käyty presidentinvaali, jossa hyvä ulkopoliittinen linja sai jatkua. Sinänsä olisi ollut jo aika saada demarit ulos Mäntyniemestä, mutta koska presidentti on ulkopolitiikan johtaja, niin en nähnyt mitään mieltä äänestää Nato-mies Niinistöä, sillä vastustan Suomen Nato-jäsenyyttä. Monilta unohtui, mitä presidentin toimivaltaan kuuluu. Myös tulevissa eduskuntavaaleissa ääni Kokoomukselle on ääni Natolle. Eikä se ole pelottelua vaan tosiasioiden tunnustamista.

Maailmalla rauha jatkui, vaikka monin paikoin räjähteli, olletikin Lähi-Idässä. Vuoden lopulla tästä ajasta poistui kolme suurta hirmuhallitsijaa, heistä kaksi tosin jo vastentahtoisesti eläköitettyä: Augusto Pinochet, Saddam Hussein ja kuolemaansa saakka hallinnut Turkmenistanin Saparmurat Nijazov. Julmia tyranneja ei tule ikävä.

Toivokaamme tulevasta vuodesta parempaa! Kulkekoon Kemijärven yöjuna ja ottakoon Keskusta neljännen paikkansa Lapin vaalipiiristä tohtori Paavo Väyrysen toimiessa ääniharavana!