Venäjältä kantautui kaikkien sotauutisten keskellä tieto, että pitkäaikainen oppositiopoliitikko Vladimir Volfovits Zhirinovski, Venäjän Liberaalidemokraattisen puolueen ehdoton johtaja ja moninkertainen presidenttiehdokas on nukkunut viimeiseen uneensa.
Me suomalaiset emme tietenkään suuremmin voineet arvostaa poliitikkoa, joka halusi laajentaa Venäjän rajoja ja joka piti Suomen itsenäistymistä laittomana prosessina. Etenkin 1990-luvulla monet suomalaiset pelkäsivät hänen mahdollista valtaannousuaan. Johannes Virolainen osoitti huomattavaa siviilirohkeutta kutsumalla Zhirinovskin kylään Vironperälle.
Olisi siis teennäistä lausua kovin kauniita muistosanoja poismenneelle, jonka poliittinen linja tuntui meidän näkökannaltamme monin tavoin ikävältä. Omalla karulla tavallaan Zhirinovski oli kuitenkin äärimmäisissä mielipiteissään suora ja rehellinen. Hänen kohdallaan ei voinut puhua naamioiden putoamisesta, hän oli sitä mitä hän oli.
Zhirinovskin merkitys neuvostoajan jälkeisessä Venäjän politiikassa on joka tapauksessa ollut merkittävä. Hän onnistui vakiinnuttamaan itselleen ja puolueelleen ilmeisen aidon kannattajakunnan – ja onnistui pysymään puolueensa henkilöitymänä ja venäläisen kansallismielisen oikeiston keulakuvana yli kolme vuosikymmentä. Duuman jäsen hän oli 28 vuotta, mistä ajasta lähes 12 vuotta varapuhemiehenä. Presidenttiehdokkaana hän oli kuudesti, viimeksi Putinin vastaehdokkaana maaliskuussa 2018.
Toki Zhirinovski oli osa ns. systeemioppositiota, joka ei isoissa kysymyksissä asettunut hallitusta vastaan. Kuitenkin hänen mukanaolonsa duumassa loi ainakin jonkinlaista poliittista debattia ja vallitsevien olojen arvostelua. Sanankäyttäjänä hän oli värikäs, esiintyjänä räiskyvä, mutta kovista puheistaan huolimatta Zhirinovski kävi taistelunsa vaalien puitteissa, äänestyslipun välityksellä. Hän ei pyrkinyt valtaan aseiden välityksellä. Lisäksi voitaneen todeta, että jos Zhirinovskin kannattama ajatus perustuslaillisesta monarkiasta Venäjän hallitusmuotona olisi toteutunut, niin kenties Venäjä ei olisi nyt niin yksinvaltaisessa tilassa kuin se tällä hetkellä on.
Zhirinovskin luonnekuvan ymmärtämisessä on varmaankin keskeistä se, että hän kasvoi ilman isää. Kovana ja karskina miehenä tunnettu Zhirinovski purskahti kerran tv-haastattelussa itkuun, kun hän kertoi odottaneensa vuosia, että perheensä jättänyt isä tulisi joskus häntä katsomaan. Isä, ukrainanjuutalainen, muutti myöhemmin Israeliin ja kuoli siellä. Zhirinovski kävi myöhemmin Israelissa tapaamassa sukulaisiaan ja alkoi kannattaa Israelin ja oman maansa välisten suhteiden kehittämistä.
Sangen värikäs ja kiistanalainen, joskin eittämättä vaikutukseltaan voimakas persoona on poistunut maailmanpolitiikan näyttämöltä. Vaikka häntä omana aikanaan pidettiinkin äärimmäisyysmiehenä, niin pahoin pelkään, että olemme joutumassa sellaiseen maailmanaikaan, jossa Zhirinovskin kaltaisetkin poliitikot tuntuvat kohta itäisessä mittapuussa maltillisilta.
