kuningaspari.jpg

Belgian kuningas Baudouin ja kuningatar Fabiola kuvattuna vuonna 1969 (Wikipedia Commons)

lippu1.jpg

Belgian lippu puolitangossa Kuninkaanlinnan yllä 8.12.2014

* * *

Olen parin päivän matkalla Belgian pääkaupungissa Brysselissä. Kävellessäni Kuninkaanlinnan ohitse, erottui heti silmiini poikkeuksellinen näky. Aikaisemmin Belgian neliskulmainen musta-kelta-punainen lippu on liehunut ylväästi korkealla Kuninkaanlinnan päälle pystytetyssä lipputangossa. Tänään lippu oli laskettu puolitankoon, kuten myös monien muiden virallisten rakennusten liput. Se kertoi siitä, että Belgiaa on kohdannut maansuru. Vanha leskikuningatar Fabiola on nukkunut pois Brysselin esikaupunkialueella sijaitsevassa Stuyvenbergin linnassa. Kuninkaanlinnan edustalle oli tuotu runsaasti kukkakimppuja, kortteja ja kynttilöitä kuningattaren muistoksi.

Fabiola, syntyjään espanjalaista aatelissukua, meni naimisiin nykyisen kuninkaan sedän, kuningas Baudouin I:en kanssa vuonna 1960 ja oli Belgian kuningatar miehensä kuolemaan, vuoteen 1993 saakka. Kuningas Baudouin oli tullut nuorena kuninkaaksi, kun hänen epäsuosittu isänsä oli luopunut kruunusta. Entistä kuningasta syytettiin siitä, että hän antautui toisessa maailmansodassa liian helposti Hitlerin joukoille ja kannatusta nakersi myös avioliitto tavallisen englantilaissyntyisen naisen kanssa, jota syytettiin onnenonkijaksi.

Kuningas Baudouin tuli valtaan vain 20-vuotiaana ja hän hallitsi Belgiaa 43 vuoden ajan. Elettyään kymmenen vuotta poikamies-kuninkaana hän sai Fabiolasta rinnalleen upean naisen ja tyylikkään, mutta samalla maanläheisen ja vaatimattoman maan äidin.

Pariskunta oli syvästi uskovainen kristitty aviopari, joka toi rohkeasti uskonsa julki, osallistui aktiivisesti roomalais-katolilaisen kirkon toimintaan ja kunnioitti sen periaatteita. Rohkeasti ja horjumatta he toivat julki myös käsityksensä sellaisissa arvokysymyksissä, joissa maallinen yhteiskunta pyrki edistämään toisenlaisia linjauksia. Tämä ei heikentänyt, ainakaan suuressa määrin, heidän kansansuosiotaan. Kuningasparin nöyryys ja vilpitön kristillisyys teki vaikutuksen myös moniin sellaisiin ihmisiin, jotka itse eivät olleet erityisen uskonnollisia.

Euroopassa kuningashuoneet ovat olleet vahvasti sidoksissa omien maittensa kristillisiin kirkkoihin. Siksi olisi tärkeätä, että kuninkaalliset pitäytyisivät kiinni kristillisessä arvopohjassa eivätkä myötäisi Euroopan ylitse pyyhkivää maallistumiskehitystä. Se kehitys kun ei lopulta säästä kuningashuoneitakaan.

Kaikkien hallitustoimien ohella Belgian kuningaspari oli tunnettu myös laajasta hyväntekeväisyystyöstään, jolla pyrittiin parantamaan kaikkein heikoimpiosaisten ihmisten asemaa. Kuningatar Fabiola teki työtä erityisesti köyhien maiden maaseutunaisten elinolosuhteiden kohottamiseksi ja hänen työnsä tällä saralla sai laajaa kansainvälistä tunnustusta.

Kuningatar Fabiolan suuri henkilökohtainen tragedia oli, että kaikki hänen viisi raskauttaan päättyivät keskenmenoon. Voi vain kuvitella, millaista tuskaa tämä aiheutti lapsirakkalle kuningattarelle, kun henkilökohtaisen menetyksen lisäksi hän joutui kestämään ne paineet, jotka häneen kohdistuivat, kun kansa halusi kruununperillisen. Vanhoilla päivillään hän kuvaili näiden kokemusten aiheuttamaa kipua, mutta totesi samalla kuitenkin pitävänsä elämää kauniina asiana.

On inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, että monet ihmiset menettävät uskonsa Jumalaan kohdatessaan suuria menetyksiä henkilökohtaisessa elämässään ja asioita, joita he pitävät epäoikeudenmukaisina. Mutta vaikka kristityn tuleekin tehdä parhaansa korjatakseen ne vääryydet, jotka hänen vallassaan on korjattavissa, niin kuitenkin oikea asenne on rukoilla Vapahtajan sanoin: "tapahtukoon Sinun tahtosi." - Se on myös kuningatar Fabiolan jättämä hengellinen testamentti. Hän ei katkeroitunut, vaan otti monet koettelemukset vastaan rukousnauhaansa puristaen. Hänen valoisaa muistoaan voisi kuvailla, vaikka hän olikin katolilainen, niin myös Suomen luterilaisen kirkon 319 virren sanoin: 

Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Kuningas Baudouin kuoli yllättäen sydänkohtaukseen kesällä 1993. Tämän jälkeen valta siirtyi kuninkaan veljelle Albert II:lle ja Fabiola vetäytyi julkisuudesta keskittyen hyväntekeväisyystyöhönsä. Vain harvoin häntä nähtiin julkisuudessa.

Kun vanha kuningatar nyt on poissa, belgialaisten tunnot kuvastavat pikemminkin kiitollisuutta elämäntyöstä kuin surua poismenon johdosta. Kuningatar Fabiola oli viimeiset vuotensa hyvin sairas, osteoporoosin runtelema hauras nainen. Viimeisissä valokuvissa hän näytti jo hyvin uupuneelta.

Useissa kukkaseppeleissä, joita kuninkaanlinnan porttien eteen oli jätetty, esitettiin kiitoksen sanoja kuningatar-vainajan Belgialle tekemiensä palvelusten johdosta. Hän oli espanjalainen nainen, joka oli tehnyt jo oman työuran sairaanhoitajana ja kirjailijana ennen Belgian kuningattareksi tuloaan. Koruttomalla ja rehellisellä elämänasenteellaan hän voitti uuden kotimaansa kansalaisten sydämet puolelleen.

Kuultuani kuningattaren poismenosta, mieleeni nousivat Psalmin 116 sanat: "Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema."

seppeleet.jpg

Kukkatervehdyksiä Kuninkaanlinnan edustalla kuningatar Fabiolan muistolle.

lippu3.jpg

Myös Euroopan parlamentin edustalla Belgian lippu oli laskettu puolitankoon.

* * *

Muutoin lyhyeltä matkaltani kerrottakoon, että kävin Euroopan parlamentissa pienellä vierailulla. Sattumalta tapasin parlamenttirakennusten pihalla Perussuomalaisten Jussi Halla-Ahon. Keskustelimme maahanmuuttopolitiikasta, jossa hän on paljon profiloitunut. Vaikken olekaan Halla-Ahon kanssa kaikista asioista samaa mieltä, niin olen iloinen, että hän on päässyt urallaan pitkälle. Hän on tuonut esiin kriittistä ääntä, joka on erittäin tärkeätä, varsinkin kun huomioidaan, mihin tilaan huonosti hoidettu ja hallitsematon maahanmuutto on naapurimaatamme Ruotsia vienyt.

Parlamentissa tapasin tietysti Paavo Väyrysen, joka palasi Brysseliin seitsemän vuoden tauon jälkeen. Paavo on saanut monia merkittäviä tehtäviä parlamentissa. Tänään hän julkaisi laajan kannanoton, jossa hän peräänkuuluttaa Alexander Stubbin ulkopoliittista linjaa. Kyllä Paavon näkemyksistä olisi puolueessa paljon opittavaa. Kehotan kaikkia blogini lukijoita seuraamaan myös Paavo Väyrysen blogia ja verkkolehteä.

Tapasin parlamentissa myös Paavon avustajina toimivat Sallamaarit Markkasen ja Joonas Köntän, jotka ovat vanhoja tuttaviani Keskustanuorista. Molemmat pyrkivät nuorten liiton puheenjohtajaksi, häviten kuitenkin vaalissa. Uskallan silti väittää, että Paavon avustajana he ovat nyt monin verroin paremmassa asemassa.

Käytävällä sattumalta tapasin myös Keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen. Hän on ollut jo 10 vuotta parlamentissa ja tuli viime vaaleissa valituksi kolmannelle kaudelleen ollen näin pitkäaikaisin Keskustan "mepeistä".

 

paavo.jpg

Kuvassa olen tervehtimässä Euroopan parlamentin jäsen, Suomen Keskustan kunniapuheenjohtaja, tohtori Paavo Väyrystä.

markkanen.jpg

Tapasin myös Sallamaarit Markkasen, jota kannatin syksyllä 2013 Suomen Keskustanuorten puheenjohtajaksi.