Kirkolliskokousviikko lähenee päätöstään täällä Turussa, kaupungissa, josta muuan esiäitini päätyi 1700-luvulla Tukholman kautta Kemijärvelle. Tämä on nyt kahdeskymmenes istuntoviikko minulle ja neljäs näin korona-aikana. Kiitän valitsijoitani, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden vaikuttaa kansankirkon asioihin tässä tehtävässä. Kautta jatkuu vielä reilut kaksi vuotta. Luulen, että tämä kolmas kauteni saa olla myös minun viimeiseni. Kokemuksena tämä on ollut todella huikaiseva, ja olen saanut tutustua monenlaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin – myös sellaisiin, joiden ajattelumaailma on kovin kaukana omastani – ja ehkä edes hitusen paremmin oppinut ymmärtämään kansankirkkomme moninaisuutta.
 
Mutta toiselta puolen on sanottava, että ei tämä mitenkään helppo ja ainakin niin miellyttäväkään luottamustoimi ole ollut, jos ei sitä ole ollut myöskään aina kirkkovaltuutettuna toimiminen Lapissakaan. Kiistat hengellisessä viitekehyksessä ovat olleet minulle paljon raskaampia käsitellä kuin kovatkaan politiikan väännöt, joiden takia en ole juuri yöuniani menettänyt. Niin aikanaan kotiseurakunnassani kuin sitten kirkon tasolla. Todettakoon, että kun en kuulu jäsenenä mihinkään herätysliikkeeseen eikä minulla ole sen kummempaa taustaa missään muussakaan hengellisessä ryhmittymässä, niin minulla ei ole ollut myöskään sellaista valmista tukiverkostoa sen enempää kirkon vaaleissa kuin itse tehtävänkään hoitamisessa kuin kenties joillakin muilla. Hyviä yhteistyötovereita, asioista riippuen, on toki löytynyt. Suurimpana aikaansaannoksena kuluneina vuosinani pidän toimintaa seurakuntien pakkoyhtymämallin kaatamisessa. Ainakin pohjoisen oloihin se olisi ollut vallan sopimaton.
 
Tänään hyväksyttiin kirkkolain ym. kirkon perussäädösten laaja kokonaisuudistus. Itse lakipaketti hyväksyttiin lopulta yksimielisesti. Se on vaatinut hyvin paljon työtä meillä lakivaliokunnassa, josta erityisesti lakivaliokunnan puheenjohtaja ja sihteeri ansaitsevat suuret kiitokset. Vaikka olemme kirkossa monista asioista kovin erimielisiä, niin on hyvä huomata, että tämä vuosia kestänyt hanke hyväksyttiin nyt lopulta yksimielisesti.
 
Asian aiemmassa käsittelyssä tällä viikolla erimielisyyttä ja äänestyksenkin nosti lähinnä ns. tunnustuspykälän paikka. Kun lakiesitys oli aiemmin eduskunnassa käsittelyssä, siellä nousi esiin huomio, että tällainen tunnustuspykälä ei sovi ehkä kovin hyvin tällaiseen lakiin, mutta toisaalta tunnustettiin sen merkitys kirkon identiteetille. Tunnustuspykälähän on ollut laissa 150 vuotta. Itse kannatin tunnustuspykälän säilyttämistä laissa ja luotan myös eduskunnan sen edelleen siellä pitävän. Laki on kuitenkin aina laki. Sinällään pitkässä juoksussa on yhdentekevää, onko tunnustuspykälä kirkkolaissa vai kirkkojärjestyksessä vai ties missä, koska jos kirkko ei ota todesta omaa ydintehtäväänsä, niin sama se on, mitä missäkin lukee. Mutta ehkä tämä kirkon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa edes hieman paremmassa roolissa pitää, jos kuitenkin se pykälä siellä laissa nimenomaan on.
 
Toinen asia, joka herätti eilen tunteikasta keskustelua, oli kirkolliskokouksen kyselytunnilla esiin tullut kysymys tulevien seurakuntavaalien kampanjasta. Kyse on siis kirkon yhteisestä vaaleista tiedottamisesta ja kampanjoinnista äänestysvilkkauden nostamiseksi. Jokainen ehdokaslista ja yksittäinen ehdokashan saa kampanjoida miten haluaa. Sen sijaan kun kirkon yhteisillä varoilla vaalien järjestäjä tiedottaa ja kampanjoi vaaleista, niin se on oltava ehdottoman puolueetonta.
 
Kyselytunnilla puhunut kirkon viestinnän edustaja kertoi tulevan vuoden kampanjasta ja mm. mainitsi, että kampanjan kohderyhmänä ovat tiettyjen ikäryhmien naiset. Tämä herätti kovasti keskustelua ja ärtymystäkin. Eihän tällaisessa kampanjassa, jossa tavoitellaan äänestäjiä, saisi tavoitella vain tietyntyyppisiä äänestäjiä. (Mikähän huuto olisi noussut, jos olisi sanottu, että kohderyhmänä on 50+ miehet?) Oma kokemukseni on ollut jo useampien vaalien ajalta, että kirkon yhteisissä kampanjoissa on pyritty tavoittelemaan ensi sijassa arvoliberaaleja äänestäjiä ja mieluummin poliittisen kentän punavihreältä laidalta. Tällä on tietysti vaikutusta myös vaalien kokonaistulokseen. Tämän ääneen sanominen on monia suututtanut, mutta se on ollut vilpitön kokemukseni. Olen pahoillani, jos olen väärässä ja tämä loukkaa, mutta en ole ainoa, joka on tämän asian kanssa kipuillut.
 
Vuonna 2014 seurakuntavaalien kirkon yhteisen kampanjan Facebook-tilillä käytiin ylläpitäjänä tykkäämässä useiden vihreiden poliitikkojen ja eräiden liberaalien järjestöjen sivuista. Sama suosio ei tullut esim. perinteisten lähetysjärjestöjen osaksi, ei ainakaan ennen kuin puutui asiaan keväällä 2014 kirkolliskokouksessa. Vaalien kampanjakasvoksi puolestaan valittiin Vihreiden kansanedustaja. Se oli kai asiasta vastanneille ok. Mitähän jos siihen olisi ehdotettu jotakin porvarillista kansanedustajaa tai vaikka Päivi Räsästä? Vuonna 2018 kirkon yhteiseen kampanjaan yritettiin ottaa kärjeksi avioliittokysymys, vaikka paikallisseurakunnat eivät määritä kirkon oppia avioliitosta eivätkä muistakaan opillisista kysymyksistä. Teologiselta sanomaan kampanjat ovat olleet onttoja, jopa harhaanjohtavia – on puhuttu uskosta hyviin tekoihin ja kehotettu ihmisiä tekemään kirkosta itsensä näköisiä.
 
Meillä on tässä kirkossa jo riittävästi jännitteitä, joten toivon, että seurakuntavaaleista tiedottaminen ja kirkon yhteinen kampanjointi voitaisiin tällä kertaa tehdä aidosti puolueettomalla tavalla ja siten, että kaikki ehdokkaat voivat hyvillä mielin sen kokea omakseen. Ei demokraattisissa vaaleissa muutenkaan vaalien järjestäjä saa lähteä politikoimaan. Se on ehdokkaiden ja ehdokaslistojen tehtävä. Toivon, että jokainen kristitty, joka kokee kutsumuksekseen vaikuttaa kotiseurakuntansa asioihin, voi harkita ehdokkuutta ensi syksyn seurakuntavaaleissa.
 
Monet ovat eronneet kirkosta eri syistä, myös minun tuttavapiirissäni. Kansankirkko tekee joka tapauksessa paljon hyvää työtä tässä maassa ja on osa suomalaisuutta. Toivon, että mahdollisimman moni voisi kuulua sen jäsenyyteen myös näinä aikoina ja että eri herätysliikkeet ja muut kristilliset järjestöt mahtuisivat jatkossakin sen yhteyteen.