Palasin juuri viikon matkalta Pariisista, kävin siellä isoäitini kanssa. Joka päivä kierrettiin nähtävyyksiä ja tutustuttiin vanhan sivistysvaltion pääkaupungin kulttuuria ja historiaa täynnänsä oleviin vierailukohteisiin. Eihän viikossa ehdi muuta kuin vähän pintaa raapaista, mutta jonkinlaisen kuvan tästä mahtavasta kaupungista toki ehti saada. Kävimme tietysti Eiffel-tornissa ja Louvressa, jotka lienevät kaksi Pariisin tunnetuinta nähtävyyttä. Orsayn museossa oli myös useita valtavan kuuluisia töitä, Manet'n Olympia, Monet'n lumpeet, van Goghin omakuvia jne. Ja olihan siellä Notre Dame, Sacre Couer ja monet muut tunnetut kirkot.

Jonkin verran koetin ehtiä kulkea myös Ranskan historian suuren pienen miehen, korsikalaisesta sotilaasta Ranskan keisariksi nousseen Napoleon Bonaparten jalanjäljissä. Kävimme Pariisin lähistöllä sijaitsevassa Malmaisonin linnassa, joka oli entisöity siihen tilaan, millainen se oli Napoleonin siellä asuessa. Linna sijaitsi rauhallisella paikalla suuren puistikon keskellä. Linnan omisti Napoleonin ensimmäinen vaimo Josephine ja se jäi hänelle avioeron jälkeen. Waterloon tappion jälkeen Napoleon kävi Malmaisonissa vielä viimeisen kerran muistelemassa menneitä aikoja.

Napoleonilla oli puutteensa ja kai hän suuruudenhulluuteensa lopulta kaatui. Mutta hänen hyvät tekonsa eivät jouda unholaan. Hänen lakikokoelmansa on Code Napoleon on yhä pohjana monen maan lainsäädännössä. Hän kehitti maansa terveydenhuoltoa, koulutusta ja paransi monin tavoin tavallisen kansan asemaa. Ranskalaisten kansalliselle identiteetille ja itsetunnolle Napoleon on yhä merkittävä hahmo.Kävin katsomassa Napoleonin hautaa Pariisin Invalidikirkossa. Hän kuoli pienellä Saint Helenan saarella surkeana vankina, mutta kun aikakausi vaihtui toiseksi, tuotiin hänen ruumiinsa Ranskaan ja haudattiin loistavin menoin mahtavaan kultakupoliseen kirkkoon.

Mitähän muuta kevään tapahtumista olisi kommentoitavaa... Euroviisut olivat ja menivät. Jokseenkin huvittavaa, että joku uskoi tosissaan Suomen voittavan toisen kerran peräkkäin. Pitäisi riittää ilon aiheeksi, että Suomi sai edes kerran isännöidä nuo kisat. Luin jostakin lehdestä, että euroviisut kiinnostavat erityisesti sukupuolisesti poikkeavia miehiä. No, en kyllä ole itseäni tällaisena pitänyt, vaikka olenkin katsonut euroviisut penskasta asti. Tämän vuoden kisoissa minulla ei mitään erityistä suosikkia ollut, mutta voinee olla tyytyväinen Serbian esityksen voittoon ainakin siinä mielessä, että ei tarvitse olla niukasti pukeutunut ja paikkojaan heilutteleva nainen saadakseen eurooppalaisten suosio. Ja Lordin örinän jälkeen balladityyppisen laulun voitto on enemmän kuin hyvä asia.

Kemijärveläinen paikallispolitiikka kiehuu ja kuohuu yhä. Luulisi, että lukionsiirtäjät ovat nyt tyytyväisiä, mutta vielä mitä. Rähjätään ja huudetaan, päätöksestä ei saisi muka valittaa, vaikka siinä näkyy olevan useitakin valitusperusteita. Valitettiinhan kaksi vuotta sitten tehdystä päätöksestäkin. Mutta katsotaanpa nyt, miten asiat etenevät. Ja koittavathan uudet kunnallisvaalitkin taas kerran.