Tänään siunattiin seurakunnan uudet luottamushenkilöt. Menimme jumalanpalveluksessa uskontunnustuksen lukemiseksi alttarin ääreen ja yhdessä seurakunnan kanssa sen luimme. Sitten polvistuimme alttarikaiteelle ja meidät siunattiin tehtäväämme kukin vuorollaan. Hieno ja juhlava hetki. Seurakunnan luottamushenkilön työ on ensi sijassa Jumalan valtakunnan työtä tärkeimpänä tehtävänä evankeliumin levittäminen. Jumalanpalveluksen jälkeen osallistuimme uuden seurakuntatalon avajaisiin; kovasti oli väkeä paikalla ja ohjelma monipuolista.

Tänään on myös vaalipäivä. Viikkojen työ takana, jännittävää nähdä, miten tässä käy. Kun tietää toimineensa rehellisesti ja hyvän ehdokkaan puolesta, niin sikäli saa olla hyvillä mielin ja käydä rauhassa nukkumaan, olipa tulos mikä tahansa. Hyvä omatunto on paras päänalus. Toivottavasti saamme taitavan uuden eduskunnan, joka ottaa vahvemman otteen aluepolitiikkaan ja kunnioittaa edeltäjäänsä paremmin niitä hyviä elämänarvoja, joiden varaan Suomen kansa on elämänsä perustan halki vuosisatojen laskenut.

Lueskelin tuossa taas lehdistä, miten päihteitä käyttävien odottavien äitien määrä on kasvussa. Se on hirvittävän surullista, mutta ei mitenkään yllättävää. Tämä suomalainen tapa ihannoida rankkaa juomista ainoana arvostettavana juhlinnan muotona ja toisaalta halveksua alkoholisteja on ihmeellinen. Raja on kuitenkin hiuksenhieno. Kun nuorena ja opiskeluaikana tavaksi kehittyy kuukausittainen, monilla jopa viikottainen alkoholinkäyttö ja humaltuminen, ei siitä olekaan niin helppo päästä pois, vaikka ajattelisi, että saahan sitä nuorena pitää hauskaa ja irrotella. Oli alkoholismi sairaus tai ei, niin useiden nuorten kohdalla runsas viinanjuominen on tietoinen valinta. Sillä on sitten kalliit seuraukset yhteiskunnalle.

Yhteiskunnan moraalinen rappio tuntuu monesti jatkuvan alalla jos toisella. Täytyy vain rukoilla herätyksen aaltoa uudelleen nousevaksi ja toivoa, että myös maallisella puolelle tehtäisiin päätöksiä kunniallisten elämäntapojen arvoonsa nostamiseksi. Esimerkiksi alkoholiveron laskeminen oli karkea virhe, joka olisi pitänyt korjata jo nyt päättyvällä hallituskaudella.

Mutta mitä vaaleihin, tappioihin ja voittoihin tulee, niin kaiken vaalitaistelun ja riitelyn keskellä itse kunkin on syytä kirkastaa mieleen ne kysymykset, jotka viime kädessä ovat merkittäviä. Tämä elämä ei ole merkityksetön, mutta sittenkin vain mitätön siivu iäisyyden rinnalla. Kohtaamme elämässä miten suuria voittoja tai tappioita hyvänsä, niin saamme olla varmoja siitä, että maailmankaikkauden merkittävin taistelu on päättynyt ehdottomaan voittoon. Se tapahtui vajaat kaksituhatta vuotta sitten, kun Vapahtajamme voitti kuoleman Golgatan ristillä. Siihen saamme luottaa.