"Valo varjot hajottaa" oli Rovaniemellä pidettyjen valtakunnallisten lähetysjuhlien tunnus kesällä 2015. Tämä lause tuli mieleen tänään, kun Kemijärvelläkin kevätaurinko paistoi tänään jo ihan kunnolla. Aurinkoa ja yön vaihtumista päiväksi on pohjoisen kansoilla usein käytetty erilaisina vertauskuvina siitä, että parempaa on luvassa tai ainakin toivoa siitä. Esim. Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjassa Koskelan Alma toteaa, että "ei ole vielä aamutonta yötä ollut". Tämä lause on minuakin erinäisissä vastoinkäymisissä lohduttanut tai ainakin voimaannuttanut. Paljon on ollut pettymyksiä, mutta paljon myös aihetta kiitokseen. Ja usein ne rukouspyynnöt, jotka eivät ole täyttyneet, ovat myöhemmin osoittautuneet sellaisiksi, että hyvä, kun eivät täyttyneet.

Kulunut vuosi on ollut suruvuosi lapsuusperheessäni, kun ukki, jonka kanssa olin kutakuinkin päivittäin tekemisissä elämäni ensimmäiset 38 vuotta, kuoli 21.2.2023. Tänään tuli vuosi siitä, kun hän kaatui yöllä kotonaan ja joutui ambulanssilla sairaalamatkalle, jolta ei enää palannut. Jalkaterissä ollut ruusutulehdus, jota hoidettiin täällä virheellisesti diabeteksen komplikaatioina, sekä toisessa jalassa polvitaipeen kohdalla ollut verisuonitukos hankaloittivat liikkumista ja turhauttivat häntä, joka vanhana poromiehenä oli tottunut tekemään fyysistä työtä vielä pitkälti yli 90-vuotiaana. Verisuonitukos oli määrä avata Oulussa, mutta kun hän pääsi sinne, oli yleiskunto niin huono, että operaatiota piti siirtää, kunnes tulehdus saadaan pois. Ukki tuotiin Oulusta Rovaniemelle ja ruusutulehduksen hoito aloitettiin, mutta vain 2,5 h myöhemmin hän menehtyi, ilmeisesti jalasta liikkeelle lähteneen veritulpan mennessä sydämeen. Kuten olen kertonut, ukki kyseli minulta sairaalassa hetkiä ennen lähtöä soteuudistuksen etenemisestä ja arvosteli eräitä poliitikkoja (joiden nimen jätän tässä sanomatta) sekä teki minulle huomioita runsaan vaaleahiuksisen hoitajattaren tisseistä, joten hän oli oma itsensä loppuun saakka. - Fysiikkansa puolesta ukki olisi voinut elää vielä vuosia. Mutta ajattelen, että se tapahtui Jumalan sallimana ja hän oli jo menettänyt elämänhalunsa ja oli valmis lähtemään. Eikä hänen tarvinnut maata pidempään laitoksissa, mitä hän pelkäsi, vaan vielä tunti ennen poismenoaan kävi vessassa omin jaloin.

Tänään messussa Kemijärven kirkossa laulettiin lopuksi virrestä 326 "Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan" kolme ensimmäistä säkeistöä. Tuo virsi laulettiin myös minun 35 v. päivilläni Kemijärven VPK:lla tilaisuuden ainoana yhteislauluna ja olen määrännyt, että se lauletaan ainakaan myös hautajaisissani, joskaan toivottavasti niiden aika ei ole aivan vielä. Sen kolmas säkeistö, johon messu siis tänään päättyi, kuului:

"Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän."

Odotan alkavaa kevättä mielenkiinnolla. Vaikka ajat maailmassa ovat vaikeat, niin on luotettava rauhan säilymiseen. Demokratiaa saan palvella Katrin EU-vaalikampanjassa, jossa varmasti työtä jokaiselle halukkaalle riittää. Keväällä on edessä myös uuden kirkolliskokouksen järjestäytyminen. Yhden näytelmän olen luvannut tehdä paikallisteatterille, jos vaan aika riittäisi sen kirjoittamiseen, mutta muutenn kirjahankkeet ovat nyt tauolla paitsi väitöskirja, jota teen (omalla ajalla ja rahalla) siloin, kun ehdin. Nyt Lapissa jonkin aikaa, viimeistään pääsiäiseksi etelään.