Tänään vietetään Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa ainakin ortodoksisessa kirkossa. Me luterilaiset olemme jättäneet Marian liian vähälle huomiolle. Ei Maria pelasta ketään, mutta ei hän myöskään sanonut Raamatussa turhaan: "Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja." - Maria ja hänen esimerkkinsä ohjaa meitä Jumalan luokse. Monet kristityt uskovat, että Maria rukoilee muiden poismenneiden pyhien kanssa taivaassa puolestamme.
 
Marian kuolemasta ei ole kerrottu Raamatussa. Siihen ei siis liity uskomme kannalta välttämätöntä merkitystä. Jos liittyisi, niin Pyhä Henki olisi johdattanut Uuden Testamentin kirjan kirjoittajia lisäämään ne mukaan. Minua on kuitenkin aina suuresti kiinnostanut, miten Vapahtajan Äidin elämänvaiheet jatkuivat pääsiäisen kärsimysten, ylösnousemuksen ja Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Historioitsijoilla ja eri kirkkokunnilla on asiasta erilaisia käsityksiä. Raamatussa ainoastaan mainintaan hänen olleen mukana alkukirkon toiminnassa, rukouksissa ja kokoontumisissa.
 
Yleisen perimätiedon mukaan Maria eli noin 15 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Maria ei välttynyt kuolemalta ja noussut suoraan taivaaseen, kuten joskus väitetään, tai herännyt jotenkin yliluonnollisesti henkiin, vaan hän kuoli luonnollisen kuoleman noin 64-vuotiaana. Toisten mukaan hän kuoli Efesoksessa Johanneksen luona, toisten mukaan Jerusalemissa. Hän oli joka tapauksessa tavallinen kuolevainen ihminen, lihaa ja verta. Katolinen ja ortodoksinen kirkko, kuten eräät muutkin kirkot, uskovat, että Marian ruumis otettiin sitten kuoleman jälkeen taivaaseen ja hauta oli tyhjä, kun se myöhemmin avattiin. Maria pyhäinjäännöksiä - jotka olisivat varmasti arvokkaimpia pyhäinjäännöksiä mitä voi olla - ei mikään kirkko edes väitäkään pitävänsä hallussaan.
 
Kun uskotaan, että Maria on varmasti pelastunut, uskon kautta ja armosta, niin hän on jo siellä perillä kolmiyhteisen Jumalan luona, ja voi rukoilla meidän puolestamme. On paljon luterilaisia, jotka menevät heti varautuneiksi, kun aletaan puhua Mariasta. He alkavat arvostella niitä katolilaisten ja ortodoksien oppeja, joita eivät voi hyväksyä. En minäkään niitä kaikkea ymmärrä, miksi niistä on tehty dogmeja, kun niitä ei löydy Raamatusta. Mutta Lutherkin opetti, että uskossa poismenneet vainajat voivat rukoilla puolestamme. Kuka kristitty voi uskoa, ettei Vapahtajan äiti olisi pelastunut?
 
On selvää, että Mariaan on kohdistettu vääränlaista hurskautta ja Marialta on kristikunnan historian aika odotettu liian paljon. Erehtyviä me ihmiset olemme. Mutta esim. katolinen kirkko korostaa kyllä nykyään opetuksessaan, että on selvä eroa Marian kunnioituksen ja vain Jumalalle varatun palvonnan välillä.
 
Itse olen aina pitänyt Salve Regina-hymnistä, ja etenkin siitä, miten me ihmissuku tulemme siinä kuvatuksi "Eevan karkotettuina lapsina". Sillä ihmiskunnan historia on Jumalan luomistyöstä lähtenyt, Paratiisista, josta syntiinlankeemuksen kautta ihmiskunnan historia on kulkenut tähän päivään saakka. Yhä hapuillen etsitään Jumalaa, me Eevan karkotetut lapset, jotka olemme luodut Jumalan yhteydessä elämään. (Minulle on turha yhdenkään liberaalipapin tulla väittämään, että paratiisi ja syntiinlankeemus ovat vain vertauskuvia!) Emme ole tehneet mitään ansaitaksemme tähän maailmaan tulomme emmekä voi ansaita pelastusta. Kaikki on armoa. Tie on auki Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Jumala johtaa historiaa ja kansakuntien vaiheita, kun Häntä huudamme avuksi. Neitsyt Maria, Vapahtajan Äiti, muistuttaa elämällään meitä lujasta uskosta ja siitä, miten Jumalan tahtoon taipuminen on parasta. Sanoohan hän itse Raamatussa: "Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanot." - Siinä esikuva sukupolvesta sukupolveen. Maria uskoi ja hänen kauttaan syntyi maailmaan Jumala ihmiseksi. Siitä muuttui ihmiskunnan historia.
 

Terve, kuningatar, laupeuden äiti, elämä, ihanuus ja toivomme, terve. Sinua huudamme, me Eevan karkotetut lapset, sinulle huokaamme vaikeroiden ja itkien tässä kyynelten laaksossa. Eijaa, siis, varma puoltajamme, laupias katseesi puoleemme käännä, ja Jeesus, kohtusi siunattu hedelmä, tämän maanpaon jälkeen näytä meille. Oi lempeä, oi uskollinen, oi ihana Neitsyt Maria.

Salve, Regina, mater misericordiae, vita, dulcedo, et spes nostra, salve. Ad te clamamus, exsules filii Hevae; ad te suspiramus, gementes et flentes in hac lacrimarum valle. Eia ergo, advocata nostra, illos tuos misericordes oculos ad nos converte. Et Iesum, benedictum fructum ventris tui, nobis post hoc exsilium ostende. O clemens, o pia, o dulcis Virgo Maria.