Minulta on kyselty, että miten jaksat noin raskaan kampanjakevään jäljiltä. Sosiaaliseen mediaan laitoin yhden kerran jo päivitykset, että älkää kyselkö, että kuinka jaksat, kun en ehdi kaikkeen vastata. Aivan hyvin minä jaksan. Olen kokenut elämässäni paljon rankempia asioita kuin yhdet eduskuntavaalit. Ei minulla ollut kapsäkkiä seslongin alla pakattuna Helsinkiin lähtöä varten. Tottakai kampanjoin tosissani, mutta realiteetit pitää tajuta.

Tietenkin surettaa, mihin tilaan puolue on mennyt, toivon viimein rohkeutta tosiasioiden tunnustamiseen. Katri Kulmunia ei olisi pitänyt kaataa lyhytnäköisesti 2020 puheenjohtajan paikalta, mutta demokratiassa mennään enemmistön mukaan. Ongelmat ovat kuitenkin syvempiä kuin henkilökysymykset eikä ne korjaannu pelkästään keulahahmoja vaihtamalla, vaikka uusi aika vaatiikin myös uusia vastuunkantajia. Uskon, että kaikesta huolimatta Keskustaa ja ennen kaikkea perinteistä keskustalaista maalaisliittolaista aatetta tarvitaan jatkossakin. Mutta ilman perusteellista pesänselvitystä emme tästä nouse. Onko siihen rohkeutta? Tähän mennessä kovin syvällisiä analyysejä ei ole kuultu. Tyhjänpäiväisen ”Eteenpäin!” hokemisen voisi ainakin jo lopettaa.

Lapissa Keskusta sai 2 paikkaa. Minä tulin ehdokaslistalla neljännelle sijalle. Jos Keskusta olisi saanut 4 paikkaa, kuten vuoden 2015 vaaleissa, niin olisin mennyt läpi. Nyt en ollut lähelläkään. Tarkastuslaskennan mukaan sain 1.722 ääntä. Valehtelisin, jos sanoisin, että oli hieno tulos ja "tästä on hyvä jatkaa". Tästä ei ole hyvä jatkaa, ei sen enempää minun eikä varsinkaan puolueen osalta. Mutta kuitenkin on jatkettava, ja kun mietin omalta kohdaltani, että 1.722 ihmistä vaivautui vaaliuurnille antamaan sen ainoan äänensä juuri minulle, niin sen edessä on tunnettava kiitollisuutta ja sekin osaltaan velvoittaa jatkamaan yhteisten asioiden parissa.

Tänään tapasin ystäväni Katria Helsingissä. Vaikka monista yksittäisistä asioista olemme olleet eri mieltä, niin keskustalaisen ideologian ytimestä – alkiolaisesta ja desentralistisesta ajattelutavasta – olemme olleet yhtä mieltä. Politiikassa tarvitaan vahva aatteellinen perusta ja tahtoa pitää siitä kiinni. Katri oli nyt kolmannen kerran peräkkäin Keskustan ääniharava Lapissa ja sitä voi pitää kyllä hyvänä suorituksena ja vahvana luottamuksenosoituksena myös näinä kansanliikkeellemme vaikeina aikoina.

Muutamat ystävät ovat kysyneet minulta, että eikö Katri voisi ottaa minua avustajaksi eduskuntaan. Mutta kuten yhdessä yhteisessä vaalitilaisuudessa sanoinkin, että jos käy niin, että minua eivät lappilaiset halua lähettää eduskuntaan kansanedustajana, niin en minä enää muihin tehtäviin sinne lähde. Oli suuri etuoikeus saada palvella lappilaisia 7,5 vuotta Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana, ja siinä näki ja oppi paljon, mutta se elämänvaihe on kuitenkin jo eletty. Vaikka en erityisemmin ole nauttinut tästä yrittäjänä toimimisesta, niin on ollut opettavaista nähdä yrittäjän arkea omasta elämästään käsin, kun maksaa kaikki alvit ja yelit ja miten ei olekaan varmaa kuukausituloa. Monenkin poliitikon kannattaisi se kokea. Ei ole hyväksi, että kun yksi poliittinen tehtävä loppuu, niin joku toinen vastaava tarjotaan tilalle. Siinä elämästä voi tulla aika kapea-alaista.