Muutama kirjoitus takaperin kommentoin EU:n komission menettelyä Suomen sokerituotantoa koskien. Ylen Lauantaiseura-ohjelmassa Eero Heinäluoma oli kanssani samalla linjalla, kerrankin! Hesarin mukaan: "EU:n sokeripäätös on Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman mukaan vaarallinen ennakkopäätös, kun yksi tuotantolaji saatetaan lopettaa yhdessä jäsenmaassa. Tämä voi hänen mukaansa merkitä tuotannon keskittämistä EU:n suuriin maihin ja tulevaisuudessa sama voi jatkua. Heinäluoma puhui Yleisradion Lauantaiseurassa."

Juuri tämä on seuraus, kun kaikki rajat poistetaan. Tuotanto siirtyy sinne, missä se on edullisinta, laadulla jos ei olekaan niin väliä. Suomen maataloudelle se merkitsee kuoliniskua, kuten kaukonäköisimmät jo vuonna 1994 ennustivat. Asialle ei voi kuitenkaan tehdä yhtään mitään niin kauan kuin kansallista etuamme loukkaavaa linjaa edustavat poliitikot pysyvät vallassa. Lojaalius millekään hallitukselle tai puolueelle ei ole riittävä peruste kannattaa EU-perustuslakia, joka läpimennessään vie päätösvaltamme rippeetkin. Mutta samalla tavalla kuin sortovuosina riitti ns. myöntyväisyysmiehiä, sellaisia kuten Eliel Soisalon-Soininen ja monia muita, riittää nyt niitä, jotka uskovat, että kun kaiken annamme periksi liitovaltiolle, niin vielä me joskus siitä jotain hyödymme. Sitä päivää saa odottaa!

Heinäluoma on sinällään aivan oikeassa, mutta pystyvätkö hän ja muut nykyistä EU-politiikkaa toteuttaneet myöntämään, että olemme suossa omien huonojen toimenpiteidemme ja virheellisen politiikan vuoksi. Tietysti on sekin mahdollista, että nykyinen linjamme osoittautuu oikeaksi ja kestäväksi ja minä olen väärässä, mutta oma käsitykseni on se, että kun kerran historiaa kirjoitetaan ja jälkipolvet ihmettelevät isiensä rähmälläänolon vuosia, tulevat suoraselkäsinä isänmaanystävinä erottumaan Esko Seppäsen, Paavo Väyrysen ja Timo Soinin kaltaiset miehet.