Kemijärven kaupunginvaltuusto piti tänään juhlakokouksen Kemijärven kunnan 150-vuotisjuhlan kunniaksi. Kirjoitin aiheesta pienen kirjoituksen paikallislehti Koti-Lappiin. Julkaisen kirjoituksen myös tässä.
 
* * *
 
Alkanutta vuotta vietetään Kemijärvellä 150-vuotisjuhlavuotena. Monet ovat kysyneet, miksi 150 vuotta juhlitaan juuri nyt? Onhan Kemijärven pitäjä ja asutus paljon vanhempaa perua.
 
Kemijärven seurakunta, suunnilleen nykyisine rajoineen, erotettiin 24.10.1776 Kemin seurakunnasta. Oman papin Kemijärvi oli saanut jo 1648. Maakirjoissa Kemijärvi mainitaan omana kylänään 1631. Kaarle-herttua antoi vuosina 1606 ja 1610 käskyt Kemijärven uudisasutuksen perustamisesta. Paavali Halonen kävi täällä ensi kertaa jo vuoden 1590 tienoilla.
 
Aikaisempiakin määrävuosia Kemijärven perustamiselle olisi siis löydettävissä. Ja jo ennen talonpoikaista asutusta vanhat metsälappalaiset asustelivat ja kalastelivat Kemijärvellä. Asukkaita täällä on ollut jo kivikauden aikana.
 
Juhlavuodessa onkin kyse ennen kaikkea Kemijärven kunnan ja kunnallishallinnon merkkivuodesta. Yli 200 vuotta Kemijärven paikallishallintoa hoidettiin seurakunnan puitteissa. Tammikuun 23. päivä 1871 oli päivä, jolloin Kemijärven kuntakokous pidettiin ensimmäisen kerran. Sairaanhoito, sosiaalihuolto, kunnallisverotus ym. monet tehtävät siirrettiin seurakunnalta kunnalle.
 
Keisari Aleksanteri II oli antanut jo vuonna 1865 asetuksen maallisen ja hengellisen vallan erottamiseksi kunnissa. Kemijärven isännät vastustivat tätä viimeiseen saakka. Arveltiin, että uusien virkojen perustaminen tulisi kalliiksi äyrinmaksajille. Monet epäilivät myös, ettei paikkakunnalla ole riittävästi luku- ja kirjoitustaitoisia henkilöitä, jotka voivat hoitaa kunnallishallinnon uusia tehtäviä.
 
Yhteiskunnan kehittyessä seurakunnan hallinto kävi kuitenkin auttamatta liian ohueksi kantamaan vastuuta kaikista julkisista tehtävistä. Kemijärven kirkkoherra Johan Petter Bäckman oli keskeinen henkilö kunnan perustamisessa. Hän hoiti siirtymää virkansa puolesta, ja kannatti henkilökohtaisesti tehtävien siirtämistä pois seurakunnalta. Työtaakka oli raskas ja Bäckman olisi halunnut keskittyä etupäässä papintyöhönsä.
 
Vuosien ajan Bäckmanin yritykset järjestää uusi kunnallishallinto saatiin vesitettyä. Yhden kerran seurakunnan pitäjänkokous jo melkein hyväksyi muutoksen, mutta kokous saatiin keskeytettyä verukkeella, ettei kokouksessa ollut lainkaan edustajia Isokylältä eikä Luusuasta. Kolmen viikon päästä pidettyyn jatkokokoukseen oli haalittu niin paljon muutoksen vastustajia, että asia jälleen raukesi. Isännät valittivat kirkkoherran toimista ahkerasti, palkaten jopa asiamiehen Helsinkiin.
 
Viisi vuotta kestänyt viivästystaistelu päättyi isäntien tappioksi. Senaatti lopulta määräsi kunnan perustettavaksi ilman vitkuttelua. Viimein 23.1.1871 pidettiin ensimmäinen kuntakokous. Jokainen omaa omaisuuttaan hallitseva pitäjässä asuva veronmaksaja sai osallistua kokoukseen, äänioikeus määräytyi veronmaksukyvyn mukaan.
 
Kokouksessa käsiteltiin mm. hevosenraadon hautausta ja kalastussääntöä, mutta tärkeimpänä asiana oli ensimmäisten luottamushenkilöiden valinta. Kuntakokousten välillä kunnan hallintoa hoitamaan valittiin kunnallislautakunta. Äänestyksen jälkeen tähän valittiin puheenjohtajaksi Juhani Kiviniemi Särkikankaalta, varapuheenjohtajaksi Johan Fredrik Siira Pöyliöstä sekä jäseniksi Matti Jounila Tapionniemestä, Aapo Junttila Kostamosta, Pekka Välikangas Isokylältä, Juho Kaisanlahti Soppelasta ja Juho Heikki Tervola Kelloniemestä.
 
Ensimmäisiksi uuden kunnan viranhaltijoiksi valittiin kirkkoherra Bäckman kuntakokouksen esimieheksi ja entinen nimismies Abram Planting kunnankirjuriksi. Kaikesta huolimatta Kemijärven isännät luottivat Bäckmaniin, tai ajattelivat, että hoitakoon nyt kuntaa, kun sen tänne halusi.
 
Bäckmanille prosessi kunnan perustamiseksi oli henkisesti raskas. Kaiken huipuksi hän joutui vielä yhä hoitamaan tehtäviä, joista oli koettanut päästä eroon. Lähes välittömästi tuon tammikuisen kokouksen jälkeen Bäckman haki ja tuli myös valituksi Ylivieskan kirkkoherraksi. On arveltu, että Bäckman hakeutui Kemijärveltä pois juuri kunnan perustamiseen liittyvän kärhämöinnin takia. Ylivieskan virka avautui kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin, joten vuodet 1871–75 Bäckman johti Kemijärven kuntaa yhdessä Plantingin kanssa.
 
Todettakoon, että muutoin Bäckman oli Kemijärvellä pidetty ihmisenä ja pappina. Kemijärvellä ollessaan hän kääntyi lestadiolaiseen herätykseen ja rakensi pohjaa seurakunnan myöhemmällekin herätyskristilliselle ilmapiirille. Oli sinällään sääli, että kuntatappelu synkisti hänen Kemijärven-vuotensa. Bäckmanin lähtö saattoi olla kuitenkin hyväksi kunnan kehitykselle. Kun Bäckmanin vahva hahmo oli poissa, Kemijärven isännät joutuivat pakon edessä ottamaan enemmän vastuuta kunnan asioiden hoitamisesta. Bäckmanin seuraaja ei halunnut juurikaan osallistua kunnallishallintoon.
 
Alkuvaikeuksien jälkeen näistä isännistä kehittyi määrätietoisia, oman pitäjän etua tinkimättä puolustaneita luottamusmiehiä. Vuonna 1919 Kemijärvelle perustettiin nykyinen kunnanvaltuusto, jonne voitiin valita muitakin kuin manttaalimiehiä, ja myös naiset sekä varattomat kuntalaiset saivat täydet vaalioikeudet.