Arvoisa puheenjohtaja!
 
Kommentoin lyhyesti näitä kahta talousarvioaloitetta.
 
Olen allekirjoittanut tämän nuorten osallisuutta koskevan aloitteen ja haluan tuoda Pohjois-Suomen seurakuntien näkökulman. Välimatkat tänne Etelä-Suomeen, jossa nämä tulevaisuusseminaarit ja muut nuorten valtakunnalliset tapahtumat yleensä pidetään, ovat meiltä huomattavan pitkät, ja matkakulut niin muodoin paljon korkeammat. Maantieteelle ei voi mitään, mutta pohjoisen seurakunnista nuorten osallistuminen on hankalampaa, ellei kuluja korvata tasapuolisesti.
 
Tietysti tärkeintä kirkon nuorisotyössä on se, että jokaisessa seurakunnassa ympäri maata olisi väkevää, evankelioivaa nuorisotyötä, jossa Raamatun perustotuudet pidetään kirkkaana.
 
Mutta jos halutaan, että tämä kansankirkko säilyy jollakinkaan tavalla vielä pystyssä, niin on tärkeää, että sen nuorilla on ymmärrys kansankirkkomme kentän moninaisuudesta. Ja silloin on tarpeellista, että erilaisista alueellisista taustoista erilaisista herätysliike ym. taustoista tulevat kirkossamme toimivat nuoret kohtaavat ja tulevat tekemisiin toistensa kanssa. Aloitteessa esitetty määräraha on tarpeellinen.
 
Tähän pyhiinvaellusaloitteeseen allekirjoitustani ei pyydetty, mutta voin silti kannattaa sitä ja yhtyä siinä esitettyihin näkemyksiin.
 
Jos tällainen pyhiinvaellustoiminnan koordinointi on kysynnän vuoksi tarpeellista, niin silloin siihen on mahdollisuuksien mukaan vastattava. Eipä tälle kirkkomme tuotteelle, Kristuksen evankeliumille, ole eikä voikaan koskaan olla liian paljon kysyntää.

Pyhiinvaeltaminen on vanha, hyvä tapa kristittynä elämisessä ja kristittynä kasvamisessa. Aloitteessa mainitaankin monia tunnettuja pyhiinvaelluskohteita Suomessa ja ulkomailla. Meillä luterilaisilla voi olla ennakkoluuloja pyhiinvaelluksia kohtaan ja ajatella sen liittyvän jonkinlaiseen meille vieraaseen pyhimysten palvontaan, mutta kun sen ympäriltä lasketaan pois kaikki turha ja kaupallinen ja mietitään sitä pyhiinvaelluksen ydintä, niin kyllä sen pitäisi luterilaisuuteenkin hyvin sopia. Piispa Kalliala esittelikin tätä asiaa ansiokkaasti.
 
Osallistuin itse muutama vuosi sitten pyhiinvaellusmatkalle Israeliin, jossa kävimme monilla tunnetuilla Raamatun tapahtumapaikoilla, ja saimme nähdä omin silmin, miten juutalainen kansa on Raamatun lupausten mukaisesti palannut omaan maahansa. Näitä paikkoja, joissa Jumala on kansamme historiassa toiminut ikimuistoilla tavoilla, riittää meilläkin. Toivon, että löydämme oikeat tavat ja riittävästi resursseja pyhiinvaellustoiminnan kehittämiseksi. Toivon aloitteelle ja laajemminkin sen tavoitteille menestystä.

Ja muuten tähän käytyyn keskusteluun totean, että yhdyn minäkin siihen hämmästelyyn – eikö tässä tilanteessa, missä Suomi ja kansankirkkomme nyt ovat, meillä ei ole tärkeämpää rahanmenoa kuin uusi, kallis ja työläs hautatoimirekisteri? Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa, montako sielua se pelastaa?