Aluevaalit käydään nyt Suomessa ensimmäistä kertaa.

Uudet aluevaltuustot ovat paljon vartijoina sen suhteen, miten toimivaksi uusi aluehallinto muodostuu ja millä tavalla meille kaikille tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan jatkossa järjestämään. Moni voi tuntea vaaliväsymystä ja kokea sote-alueen itselleen vieraaksi. Näissä tammikuun vaaleissa on kuitenkin erittäin tärkeää käydä äänestämässä. Etenkin ensimmäisten aluevaltuustojen työ ja merkitys tulee olemaan uraauurtava.

En voi antaa suuria ja samalla konkreettisia lupauksia. Ei kukaan vastuullinen ehdokas voi. Aluehallinto on vasta alkutekijöissään. Aika näyttää, millaiseksi se tulee muodostumaan. Itse voin vain luvata tekeväni parhaani sen eteen, että uudesta aluehallinnosta kehitetään kansanvaltainen, koko maakuntaa tasapuolisesti kohteleva ja että nykyinen palvelutaso ei tule heikkenemään. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että paikallisen näkemykset ja esim. kuntien rooli, ainakin oman alueensa edunvalvojana, tulee rakentumaan vahvaksi suhteessa uuteen aluehallintoon.

Keskusta on asettanut Lapissa aluevaaleihin täyden, 73 ehdokkaan listan. Myös minä olen mukana tällä ehdokaslistalla. Olen liittynyt Keskustan jäseneksi toukokuussa 2000, jolloin olin 15-vuotias. Olen ollut siis puolueen jäsen yli 21 vuotta ja ollut poliittisessa toiminnassa eri tehtävissä mukana kutakuinkin koko tuon ajan.

Keskustapuoluetta on syytetty viime vuosina paljosta ja on siihen ollut aihettakin. Jokainen, joka on vähääkään seurannut minun poliittista toimintaani, tietää, miten aikanaan vastustin esim. jätevesiasetukseen liittyvää sekoilua, Bernerin taksiuudistusta tai kesän 2017 hallitusratkaisua. Mutta sääsken ääni ei taivaaseen kuulu, eikä minulla ollut pienissä asemissani tietenkään voimia näitä olla kaatamassa.

Henkilökohtaisesti minulle oli hyvin raskasta kokea, miten vahvasti aatteellinen, tinkimättä maakuntia puolustanut lappilainen Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni kaadettiin syksyllä 2020. Johannes Virolainen sanoi aikanaan hävittyään puheenjohtajakisan, että kansanvalta on puhunut ja pulinat pois. Katrikin on puheenjohtajakisan hävittyään jatkanut lannistumatta työtään lappilaisena kansanedustajana. Mutta minun sieluni ei ole yhtä suuri. Kaiken sen väärämielisyyden näkeminen, mitä kesän ja syksyn 2020 tapahtumiin liittyi, sai minut vakavasti pohtimaan, olisiko viisaampaa luopua puoluepolitiikasta ja keskittyä vaikka juristin uraan ja väitöskirjan tekoon, joka on valitettavasti aina joutunut siirtymään erilaisten poliittisten töiden ja muiden toimieni tieltä.

Ymmärrän siis hyvin, että moni on pettynyt Keskustaan ja jättänyt äänestämättä meitä. Samalla on kuitenkin kysyttävä – mikä on se vaihtoehto? Mikä puolue se sitten olisi, joka puolustaa lappilaista ihmistä ja vahvaa aluepolitiikkaa? Kyllä Keskusta on meille oikea puolue, mutta meidän on vahvistettava myös Keskustan sisällä perinteistä maalaisliittolaista ideologista suuntaa, Alkion aatetta ja Kekkosen linjaa.

Tämän vuoksi olen suostunut ehdokkaaksi näihin aluevaaleihin. Uutta aluehallintoa on rakennettava vahvan aluepolitiikan pohjalta ja tavallisen, pienen ihmisen näkökulma mielessä pitäen.

Minunkin mielestäni aluehallintouudistus on jäämässä nyt ensi kierroksella vajavaiseksi. Tämä ei ole se kauan odotettu maakuntahallinto, jota me keskustalaiset olisimme halunneet. Mutta olisiko muunlaisella hallituspohjalla saatu tämänkään veroista tulosta? Viime hallituskaudella porvarihallitus ei kyennyt lopulta tuomaan minkäänlaista soteuudistusta eduskuntaan. Nyt on otettu ensimmäinen askel, jonka pohjalta voimme lähteä rakentamaan.

Tavoitteena olkoon todellinen maakuntahallinto, johon avit, elyt ja maakuntaliitot voidaan mahdollisimman suuressa määrin yhdistää. Maakuntahallinto, joka ei keskitä päätösvaltaa maakunnan sisällä, vaan jolle valtion keskushallinnosta, Helsingistä, ministeriöistä, siirretään valtaa – lähemmäs alueita, lähemmäs ihmisiä.

Monien lappilaisten tavoin minäkin olin huolissani sote-palveluiden saavutettavuudesta nyt, kun vastuu palveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta uusille hyvinvointialueille. Uudistus onnistuu silloin, jos tavalliset ihmiset, palveluiden käyttäjät, eivät huomaa mitään muutosta palveluissaan – tai korkeintaan niin, että palvelut paranevat. Etenkin pienissä kunnissa ja harvaan asutuilla alueilla pelätään, että palvelut karkaavat entistä kauemmaksi. Tämä huoli on otettava vakavasti.

Joskus olen kuullut sanottavan, että näissä vaaleissa pitää äänestää vain ”sote-asiantuntijoita”. Mutta mitä se tarkoittaa? Jos soteasiantuntijalla tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspuolen työntekijää tai viranhaltijaa, niin sellainen en ole. Palveluiden käyttäjän näkökulmasta minulla sen sijaan on kokemusta.

Tiedän, mitä on taistella läheiselle ihmiselle pääsyä hoitoon tai hoivakotiasumisen piiriin. Tiedän, mitä on jonottaa päivystyksessä tai leikkausjonossa iäkkään läheisen kanssa. Tiedän, miten paljon se voi joskus omaisilta vaatia. Eikä se saisi niin olla, koska kaikilla ei ole omaisia ja kaikki eivät jaksa taistella.

Ehkäpä myös se, että olen toiminut politiikassa yli 20 vuotta eri tehtävissä ja työskennellyt yli seitsemän ja puoli vuotta eduskunta-avustajana etupäässä Lapin ihmisten elämää käsittelevien asioiden parissa, on antanut minulle jotain eväitä reppuun siitä, miten tämän maakunnan palveluita voidaan puolustaa ja kehittää.

Olen käytettävissä, jos niin tahdotte.

Janne Kaisanlahti
aluevaaliehdokas numerolla 356