Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Juutalaisen kansan vuosituhansinen kova kohtalo huipentui Hitler-Saksan pyrkimyksiin tuhota koko kansan olemassaolo.

Mutta Hitlerin unelma ei toteutunut. Kaikkia juutalaisia ei onnistuttu tappaamaan. Vain muutama vuosi sodan jälkeen tapahtui se, jota moni piti mahdottomana, mutta jonka Raamattu oli jo vuosituhansia aiemmin ennustanut: Israelin kansa palaa omaan maahansa. Toukokuun 14. päivän iltana, sapatin iltana, vuonna 1948 Israelin valtio julistautui itsenäiseksi.

Tänä päivänä esitetään propagandaa, että Israelin valtio perustettiin palestiinalaisten maille ja sorrettu palestiinalaiskansa ajettiin vain kylmästi syrjään, mikä olisi sitten nykyisten konfliktien alkusyynä. Tosiasiallisesti tuon ennen brittien hallitseman alueen jaossa suurin osa alueen maista annettiin arabeille ja palestiinalaisvaltioksi perustettiin Jordanian valtio, joka on edelleen olemassa ja monin verroin Israelia suurempana.

Ongelma on valitettavasti siinä, että monet Israelin vastapuolista eivät hyväksy ollenkaan Israelin valtion olemassaoloa. Israel kyllä antaa rauhan niille naapureilleen, jotka eivät yritä ajaa juutalaisia mereen.

Pieni Israelin valtio ei ehtinyt olla itsenäinen edes vuorokautta, kun jo samana yönä sitä ympäröivät paljon suuremmat arabivaltiot hyökkäsivät yhteisvoimin sen maaperälle. Hitlerin vainoista selvinnyt juutalaisten jäännös oli määrä tuhota lopullisesti. Myöhempinäkin vuosina ympäröivät arabimaat ovat hyökänneet useita kertoja Israeliin. Jokaisen sodan on voittanut Israel.

On selvää, etteivät kaikki Israelin kulloisenkin valtiojohdon toimet ole olleet oikeita tai hyväksyttäviä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Israelilla on oikeus olla olemassa.

Koko olemassaolonsa ajan moderni Israelin valtio on joutunut elämään hyvin vihamielisten kansojen ja järjestöjen ympäröimänä. Silti Israel on tehnyt jatkuvasti myönnytyksiä edistääkseen rauhaa. Se luovutti aikanaan niin Siinain kuin Gazankin alueet vapaaehtoisesti.

Israelin kouluissa opiskelee arabeja ja Israelin parlamentissa istuu arabeja. Jos Israel hävitti arabit alueeltaan, niin miksi noin viidennes Haifan yliopiston opiskelijoista tai Israelin vaalien äänestäjistä on arabeja?

Israelin legendaarisen pääministeri Golda Meirin sanoin: "Rauha tulee silloin, kun arabit rakastavat lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä."

Moni arabijohtaja on suhtautunut hyväksyvästi Israelin olemassaoloon. Heidän kanssaan rauhansopimuksia on voitukin tehdä.

Valtamedia niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin on jostain syystä Israelia kohtaan yleensä hyvin kielteinen. Useimmat viime vuosien konfliktit otsikoidaan, kuin Israel hyökkää, Israel valloittaa, Israel pommittaa, Israel rikkoi tulitauon jne. - Sitten pienellä jossain kohtaa uutista on pieni maininta, että konflikti alkoi taas siitä, kun ns. palestiinalaisten puolelta on ammuttu raketteja Israeliin. Hamasin terroristit kyllä propagandan merkityksen ja käyttävät sitä hyväkseen.

Israelin ja juutalaisten jatkuva mustamaalaaminen nostaa tietysti antisemitismiä Euroopassa. Siksi meidän on muistettava historian tapahtumat. Juutalaisten vainojen ei saa antaa toistua. Ei koskaan enää.

Joitakin viikkoja sitten luin uutisen yli 90-vuotiaasta juutalaisesta pariskunnasta, jotka olivat molemmat onnistuneet pakenemaan Hitlerin vainoista ja asettuneet aikanaan asumaan Israeliin. Pariskunta oli saanut Israelissa lapsia, lastenlapsia ja nyt lastenlastenlapsia kolmannessa polvessa. Nyt pariskunta sai juhlia sadannen lapsenlapsenlapsensa syntymistä.

Vanha mies sanoi tämän olevan hänen vastauksensa Hitlerille.

Hitler on kuollut, Israel elää.