Kirjoitin blogiini kaksi vuotta sitten, minkä vuoksi kannatan Annika Saarikkoa Keskustan varapuheenjohtajaksi. Kirjoitus löytyy täältä: http://jkaisanl.vuodatus.net/lue/2012/05/annika-saarikosta

Tuolloinen blogimerkintäni herätti jonkun verran huomiota. Enhän kannattanut, vaan pikemminkin vastustin, Annikan valintaa varapuheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa, jossa hän nousi ensimmäiselle kaudelleen. Tuolloisessa poliittisessa tilanteessa katsoin, että toisenlainen puoluejohdon kokonaisuus olisi voinut estää ainakin pahimman katastrofin. Myöhemmät tapahtumat huomioiden pidän tuolloista analyysiäni kutakuinkin paikkansa pitäneenä.

Miksi sitten kuitenkin tuen Annikaa?

Olemme menossa jälleen puoluekokousta kohti. Nyt Annika on käytettävissä kolmannelle kauttaan Keskustan varapuheenjohtajaksi. Puoluekokous ja sen henkilövaalit pidetään tällä kertaa hänen kotikaupungissaan Turussa.

Olen itse nostamassa Keskustan puoluejohtoon uutena ehdokkaana lappilaista Katri Kulmunia ja mukana hänen kampanjassaan. Toivon, että hänet valitaan yhdeksi kolmesta Keskustan varapuheenjohtajasta. Mutta mitä ajattelen Annika Saarikon valinnasta? Minullahan, kuten jokaisella puoluekokousedustajalla, on käytettävissä kaikkiaan kolme ääntä.

Monissa asioissa olen ollut Annika Saarikon kanssa eri mieltä. Olen varmasti jatkossakin. Annika on kuitenkin täyttänyt ne odotukset, joita häneen kohdistin kaksi vuotta sitten, äänestäessäni häntä Rovaniemen puoluekokouksessa. Uskon puhuvani nyt hyvin monien ihmisten puolesta.

Olemme erilaisia ihmisiä, varmasti monin tavoin erilaisista taustoista. Luonteemme ja toimintatapammekin kenties poikkeavat useilta kohdin toisistaan. Dialogi, jota olemme käyneet, on kuitenkin jatkunut ja ollut rakentavaa. Arvostan sitä, että Annika on halunnut pitää minuun ja moniin muihin ystäviini yhteyttä tässä puolueessa. Keskusta menestyy, jos korostetaan meitä yhdistäviä asioita Keskusta-aatteen pohjalta, mutta samalla tunnistetaan ja tunnustetaan erilaisten ryhmittymien oikeus kuulua puolueeseen.

Annika on ahkerasti kiertänyt kenttää. Kun Keskusta hävisi vuoden 2011 eduskuntavaalit, Annika lähti kentälle, tapaamaan ja lohduttamaan ihmisiä, osin haukuttavaksikin. Tällöin rakentui luottamus moniin sellaisiin ihmisiin, jotka eivät olleet häntä vielä edellisessä puoluekokouksessa äänestäneet. Uskon, että nämä kohtaamiset, upean kenttäväkemme syvimmän olemuksen löytäminen eri puolilla maata, on antanut hänelle hyvin arvokasta kokemusta, niin poliitikkona kuin tavallisena ihmisenä. Keskusta on kansanliike, joka tarvitsee innostusta ja innostajia.

Ennen vaalitappiota Annika oli kenties se henkilö, jota pohjoisen agraarikonservatiivi-maalaisliittolaisena pidin itselleni kaikkein vieraimpana Keskustan tuolloisesta puoluejohdosta. Enää näin ei ole.

Täällä pohjoisessa Annika on vieraillut useita kertoja, tutustuen laajan maakuntamme eri kolkkiin. Tätä arvostan suuresti. Kun hän joutui taannoin sairaslomalle, lähetin hänelle tekstiviestin, jossa parantumisen ja Korkeimman siunauksen toivotusten jälkeen totesin: ”Olet kiertänyt ahkerasti kenttää, kenties itsesi kustannuksella.”

Eduskunnassa avustajana työskentelevänä olen nähnyt, että Annika on nyt erinomaisessa vireessä ja työkunnossa. Jotkut ovat pohtineet, että kun Annika odottaa vauvaa, niin kuinkahan hänellä riittää voimia varapuheenjohtajan työhön.

Meillä perhepuolueessa ei kuitenkaan voi pitää ihmistä työkyvyttömänä lapsenteon vuoksi. Sitä paitsi – jos kukaan ei lisääntyisi, niin ei syntyisi uusia keskustalaisiakaan. Annika näyttää tässä vain mainiota esimerkkiä.

Moni voi ajatella, että Annika tulee valituksi joka tapauksessa ja että äänet voi hajottaa vapaasti muille ehdokkaille. Näin en itse ajattele. Jos haluamme, että Annika jatkaa puolueen ensimmäisenä varapuheenjohtajana, olisi tärkeätä, että jokaisesta äänestyslapusta löytyy myös Annikan nimi. Muistettakoon, että meillä ei valita ensimmäistä varapuheenjohtajaa erillisessä vaalitoimituksessa, vaan sijat syntyvät äänimäärien järjestyksessä.

IMG_0846-normal.jpg

Ottamassani kuvassa Annika on Kemijärvellä käymässä pitäjänneuvos Mauno Kerkelän näkötornissa Kotavaaran laella.