Yhdysvalloissa presidentinvaalien ehdokasasettelu on varmistumassa. Osavaltioissa käytävissä jäsenvaaleissa liikemies Donald J. Trump on saanut niin suuren määrän valitsijamiehiä taakseen, että Republikaanien puoluekokous tulee asettamaan hänet puolueen presidenttiehdokkaaksi.

 

Tosin kuulemma vielä jotkut Republikaanien puolue-eliitin edustajista hakevat toista ehdokasta, joka asetettaisiin omalle listalleen vaaliin. Hanke on yhtä tuhoon tuomittu kuin Suomessa Keskustan puolue-eliitin yritykset hakea vuoden 2012 presidentinvaaleihin ehdokasta periaatteella ”kuka muu paitsi Väyrynen”.

 

Kolmas ehdokas voisi korkeintaan hajottaa ratkaisevat äänet Trumpin takaa ja saada Demokraattien ehdokkaan valituksi.

 

En uskonut, että politiikan ulkopuolelta tullut, tosin muista yhteyksistä tunnettu miljonääri Trump voisi päästä tämän vanhan, mahtavan ja suuren puolueen ehdokkaaksi. Olin iloinen hänen ehdokkuudestaan, koska ajattelin, että se vähän näpäyttää kansan arjesta erkaantunutta puolue-eliittiä ja voisi olla hyvä kirittäjä muille ehdokkaille.

 

Myötätuntoni USA:n politiikassa on perinteisesti enemmän Republikaanien puolella. Olisin kuitenkin kannattanut presidentiksi ehkä sellaisia henkilöitä kuin New Jerseyn kuvernööri Chris Christie, Arkansasin entinen kuvernööri Mike Huckabee, Texasin entinen kuvernööri Rick Perry tai edustajainhuoneen entinen puhemies Newt Gingrich.

 

Kun Donald Trump kuitenkin puolue-eliitin ja median ankarasta vastustuksesta huolimatta voitti kovassa kilvassa monet paljon kokeneemmat ehdokkaansa, niin on pakko vain todeta, että on se kova äijä. Tulos on historiallinen. Verrattain pienellä vaalibudjetilla (joka on muuten omaa rahaa) Trump ohitti monet paljon kokeneemmat ja suuria lahjoitusvaroja kampanjoihinsa käyttäneet ehdokkaat.

 

Vaikka Trumpia ei valittaisikaan presidentiksi, on hän jo nyt tehnyt suurta poliittista historiaa.


Trump on osannut vastata taitavasti siihen kysyntään, joka Amerikassa nyt on meneillään. Pettymys presidentti Obaman hallintoon on ollut valtaisaa. Suuret odotukset romahtivat yksi toisensa jälkeen. Täällä Suomessa sitä ei oikein haluta myöntää, niin suuri oli huuma kahdeksan vuotta sitten meilläkin.

 

Vaikka Trumpin tiukat puheet sodasta terrorismia vastaan ja laittomasta maahanmuutosta luovat mielikuvaa kovasta oikeistolaisesta, niin olisi älyllisesti köyhää luokitella Trump perinteiseen oikeistoon. Hän on pyrkinyt tuomaan esille jopa yllättävän vahvoja sosiaalipoliittisia painotuksia, kun kylmä oikeistolaisuus on ottanut liikaa valtaa Republikaanienkin riveissä. Trump on muistuttanut siitä, ettei Amerikassa kovan kapitalistisen ideologian nimissäkään saa ihmisten antaa kuolla kadulle. Trump on vedonnut ”unohdettuun kansaan” samalla tavalla kuin Vennamo aikanaan Suomessa.

 

Todettakoon tässä yhteydessä myös se, että vaikka Donald Trump onkin tunnettu lukuisista naisjutuista, niin hänen elämäntavoissaan on myös paljon ihailtavaa. Trump on tunnetusti ehdottoman raittiuden miehiä. Vaikka hän on tehnyt elämäntyönsä liike-elämän parissa ja viihdejulkisuudessakin liikkuen lukemattomissa illanvietoissa, ei hän suostu maistamaan edes yhtä samppanjalasillista. Hän ei ole myöskään koskaan tupakoinut tai käyttänyt muita huumausaineita. Hän on erityisesti kantanut huolta tulevan sukupolven puolesta ja kehottanut julkisissa puheissaan lasten vanhempia näyttämään lapsilleen esimerkkiä pidättäytymällä kaikista päihteistä. Kyse ei ole siitä, että kaikki alkoholinkäyttö olisi ehdottomasti väärin, mutta jos vanhempi pystyy olemaan ottamatta edes sitä yhtä kaljaa lasten nähden, niin miksi se silloin pitäisi ottaa? Tulee mieleen isoäidistäni kirjoittamani elämäkertakirjan päätteeksi lainaamani runonpätkä:

 

Raitis ole! Ihanteenas

terve ilo olkoon näin!

Hymyn kulta raikas säilyy

vanhuuteeskin lämmittäin.

Raittiin elon onni on

rikas, kaunis, varjoton!

 

Oman raittiuspäätöksen Trump teki jo lapsena nähdessään veljensä tuhoutuvan alkoholismiin. Kunnioitan suuresti sitä työtä, jota Trump on tehnyt taistelussa terveellisten elämäntapojen puolesta. - Kieltolakia Trump ei aja Yhdysvaltoihin. Myydäänhän hänen hotelleissaakin alkoholia. Mutta omalla esimerkillään hän kannustaa ihmisiä työhön raittiimman, savuttomamman ja huumeista vapaan maailman puolesta.

 

En ole pitänyt erityisesti kaikesta siitä kielenkäytöstä, jota Trump on harjoittanut kampanjansa aikana. Vaikka onkin virkistävää, että kaikki eivät orjaile valtamedian painostuksen, poliittisen ylikorrektiuden ja loukkaantumisen kulttuurin edessä, niin tietty määrä presidentillistä käytöstä olisi toki ollut paikallaan eri tilanteissa.

 

Nyt Trumpilla on suuri haaste yhdistää hajanainen puolue ja koota ympärilleen joukkue, joka voisi vedota mahdollisimman laajaan suureen yleisöön. Erityisesti ulkopoliittisen kokemuksen alalla Trump tarvitsee vahvistusta. Liike-elämän kokemus on eri asia kuin poliittinen kokemus. Hillary Clintonin ulkopoliittinen kokemus on ylivertaista, vaikka poliittiset takinkäännöt ja monet skandaalit ovatkin ryvettäneet hänen uraansa.

 

Demokraattien Hillary Clintonia onkin pidetty vaalien ehdottomana ennakkosuosikkina. Jos vaalit käytäisiin nyt, hän varmasti voittaisikin suurella kannatuksella. Kuitenkin vaaleihin on vielä matkaa.

 

Sekin on muistettava, että Trump voitti puolueessaan 16 muuta ehdokasta, joista osa edusti perinteistä puolueen valtavirtaa laajalla poliittisella kokemuksella. Jotkut ovat vitsailleet, että Clintonilla on sen sijaan ollut vaikeuksia päästä varmistamaan edes oma ehdokkuutensa, vaikka vastassa on ollut lähinnä vain yksi vanha sosialistipappa!

 

Sandersilla voisi olla jopa mahdollisuudet tulla valituksi ellei Demokraattisen puolueen puoluekokouksen edustajista huomattava osa tulisi ns. superdelegaatteina puolue-eliitin parista. Nämä tukevat pääosin Clintonia ja varmistavat hänen valintansa. Sellaista on siis ”demokratia” Demokraattisessa puolueessa.

 

Sandersia en tietenkään itse tukisi, mutta ymmärrän hänen suosionsa. Etenkin nuorempi polvi, joka on menettänyt uskonsa perinteiseen politiikkaan, äänestää nyt Sandersia. Demokraattien puolue-eliitilläkin on peiliin katsomisen paikka.

 

Uskon, että sekä Trump että Clinton kumpikin onnistuisivat presidenttinä nykyistä presidenttiä paremmin. Molemmat olisivat tiukempia taistelussa terrorismia vastaan ja molemmat ovat Israelin, USA:n tärkeimmän Lähi-Idän liittolaisen, ystäviä.

 

Itse olen kuitenkin lapsesta saakka mielessäni tukenut Republikaanien ehdokkaita, vaikka tiedostan, että puolue on osittain valunut liian kylmän oikeistolaiseen suuntaan. Monissa ympäristö- ja koulutusasioissa olen varmaankin lähempänä rouva Clintonia. Demokraattinen puolue, liberaali ja suurkaupunkien kalleimpien neliöiden alueilta vankimman kannatuksen saava puolue ei kuitenkaan tunnu minulle läheisemmältä. (Republikaaneja hysteerisesti vihaaville kepulaisillekin tiedoksi, että puolue saa vahvimman kannatuksensa aina maaseudulta, harvaan asutuilta alueilta.)

 

Jään mielenkiinnolla seuraamaan presidentinvaalien etenemistä. Maailman mahtavimman viran hoitajan valinta ei ole mitätön juttu. Jos Republikaaninen puolue saa nyt rivinsä yhdistetyksi, tapahtuu se, jota kukaan ei olisi vielä viime syksynä uskonut. Yhdysvaltain 45. presidentti on tosi-tv-tähti ja suurliikemies Donald J. Trump.