Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat kokousveljet ja -sisaret. Olen ollut kirkolliskokouksen jäsen nyt lähes kymmenen vuotta. Ja tätä samaa asiaa on käsitelty täällä, jossakin muodossa, varmaan kutakuinkin jokaisella istuntoviikolla. Raamatun kanta ja kirkon avioliittokäsitys on tuotu lukemattomia kertoja esiin ja todettu, mutta silti tämä asia tänne aina nousee. Kun yhteiskunta muuttuu, kun se esimerkiksi maallistuu, ja arvot liberalisoituvat, niin helposti ja sinällään ymmärrettävästi nousee kysymys: Missä asioissa kirkon on muutettava linjauksiaan? Kuitenkaan kirkko ei voi määritellä teologisia perusteitaan ja oppinsa ydintä tämän maailman menon mukaan.
Toinen kansankirkkomme, eli ortodoksinen kirkko, tai vaikkapa maailmanlaajuinen roomalaiskatolilainen kirkko, eivät ole tehneet tästä asiasta ongelmaa. Nämä kirkot kunnioittavat perinteistä kristillistä käsitystä avioliitosta, Raamatun ja Jeesuksen opetusten mukaisesti. Toki näissä suurten kirkkojen avioliitto-opeissa voi olla joitakin eroavaisuuksia luterilaisiin näkökulmiin nähden, mutta kategorisesti kyse on kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen välisestä liitosta. Oman kirkkomme kohdalla julkista keskustelua kuluneina vuosina kuunnellessa on tullut mieleen, onko tässä meidän kipuilussa pohjimmiltaan kysymys avioliittokysymyksistä, tai ylipäänsä mihinkään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, onko kyse laajemmasta pyrkimyksestä edistää ja muuttaa kirkon opetusta liberaaliteologian mukaisesti?
Tässä tämän päivän aikana keskusteltiin useissa puheenvuoroissa sanasta uskonpuhdistus. Tulee mieleen viisisataa vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen, että olisiko nyt protestanttisen maailman vuoro kokea uusi reformaatio, paluu opillisille juurille? Erilaisia perhe- ja parisuhdemuotoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Itsekään en ole esimerkiksi syntynyt perinteiseen ydinperheeseen. Silti olin lapsena uskoakseni täysin tervetullut seurakunnan toimintaan, samoin ne sukulaiset, joilla asia mahdollisesti huvitti. Kaikkien ihmisten tulee olla tervetulleita kirkkoon jatkossakin. Ehkäpä näin ei aina ole ollut, ehkäpä näin ei ole vieläkään, ja se on otettava vakavasti. Mutta samalla kirkolla tulee olla oikeus pitäytyä omassa opissaan ja Raamatun käsityksessään niin avioliitto-opetuksensa, kuin muidenkin oppiensa osalta.
