Olen kuullut viime aikoina käytävän keskustelua, millaista musiikkia on sopivaa esittää kirkossa ja millaista ei. Ymmärrän, että moni kantaa huolta, että kirkkotiloissa esitetään vain sinne sopivaa ohjelmaa. Pohjoisessa etenkin on pidetty verrattain tiukkaa rajaa kristillisyyden ja ”tämän maailman menon” suhteen. Niin kuin kuuluukin. Kuitenkaan kaikkea totutusta poikkeavaa ei kannata heti suoralta kädeltä tuomita.

Ensi perjantaina Kemijärvellä järjestetään Iskelmäkirkko-niminen tapahtuma. Minulla ei ole osuutta tapahtuman järjestelyissä ja olen lehtitietojen varassa sen suhteen, mitä tapahtumassa esitetään. Itselleni perinteinen hengellinen musiikki on läheisempää. En kuitenkaan halua tuomita niitä, jotka järjestävät toisenlaisia tapahtumia, en ainakaan etukäteen. Ymmärtääkseni viime vuonna tapahtuma tavoitti paljon yleisöä. Siellä ei humpata eikä ryypätä, vaan pappi puhuu, rukoillaan ja luetaan Raamattua ja Kemijärvellä suosittu gospelkuoro laulaa eräitä iskelmiä, joiden symboliikasta voi löytää yhtymäkohtia myös hengelliseen maailmankuvaan.

On tuntunut pahalta kuulla tapahtumasta etukäteen kommentteja tyyliin: ”Menkää kapakkaan laulamaan”. Viimeiset kaksi kirkkovaltuuston kokousta ovat myös muodostuneet hyvin raskaiksi ja riitaisiksi, oirehtien erinäisistä jännitteistä.

Seurakunnan tehtävä on tavoittaa ihmisiä ja kertoa heille Jeesuksesta ja kristinuskon sanomasta. Seurakunta ei voi suunnata toimintaansa vain pienelle aktiivijoukolleen, joka käy tilaisuuksissa muutenkin. Seurakuntaa palvelee erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia lahjoja. Kaikki eivät tuo uskonasioita esiin yhtä avoimesti kuin toiset, heidänkin on voitava tulla kirkkoon ilman pelkoa, että muut ajattelevat, ”mitähän tuokin muka täällä tekee?”

Kemijärvellä kiellettiin 1990-luvun lopulla kirkosta eräiden paikallisten aktiivien puuhaama Eino Grönin konsertti, jolla olisi kerätty rahaa syöpäsairaiden hyväksi. Ilmeisesti syynä oli se, että esiintyjä oli iskelmälaulaja. Moni pahoitti siitä syvästi mielensä ja arvet jäivät. Nyttemmin on erilaisia konsertteja pidetty kirkossa. Mielestäni arvokkaita konsertteja voi pitää kirkossa, vaikkeivät siellä esitettävät kappaleet olisikaan kaikki hengellisiä lauluja, kunhan niissä ei ole mitään kristinuskon sanoman vastaista. Sitä paitsi matalan kynnyksen toiminnalla ja uusilla toimintamuodoilla voimme saada sellaisia ihmisiä kirkkoon, jotka eivät käy siellä edes jouluna. Kirkon kynnys on joskus turhan korkea, ja meidän on jatkuvasti pohdittava, myös itsekritiikin kautta, syytä siihen.

Vuonna 1918 kuollut Kemijärven kirkkoherra Matti Heikinheimo pohti aikanaan, miksi ihmiset eivät käy enemmän hengellisissä kokoontumisissa: ”Enkä luule syyn olevan ainoastaan niissä, jotka eivät tule kokoustilaisuuksiin, vaan on meissäkin syytä. Olemme tehneet kokouksemme sellaisiksi, että niissä ei ole syvällisempää vetovoimaa. Ei tulisi niitä mitenkään maailmallistuttaa, vaan saada ne elävimmiksi, semmoisiksi, jotka todistaisivat, että kristillisyys tekee ihmisen onnelliseksi.”

Matalan kynnyksen toiminta ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että oppia muutettaisiin. Golgatan veren evankeliumi on ikuisesti muuttumaton. Raamattu on muuttumaton. Jumalan valtakunnan ja tämän maailman menon välillä tulee aina olemaan jännite, eikä kirkon ajassa eläminen voi tarkoittaa sitä, että lähtee mukaan kunkin ajan virtauksiin. Jokainen minut tunteva tietää, että olen monessa kysymyksessä kirkon konservatiivisiipeä ja miten huolissani olen kirkon ja yhteiskunnan maallistumisesta. Mutta vastaus tähän ei voi olla kategorisesti se, että vastustamme kaikkia uusia toimintatapoja.

Toivon Jumalan hyvää siunausta kaikille Kemijärven seurakunnan asioista vastuuta kantaville. Toivon, että mahdollisimman moni myös kirkosta eronnut liittyisi Kemijärvellä takaisin kirkoon. Seurakunta tekee tärkeää ja arvokasta työtä monella työalalla. Osaavat työntekijämme ovat hupenevien resurssien puittessakin pystyneet järjestämään seurakuntalaisille laadukkaita palveluita, vapaaehtoisten tuella. Ensi vuoden seurakuntavaaleihin Kemijärvellä toivon myös aktiivista osanottoa. Itse olen toiminut Kemijärvellä aikanaan mm. kirkkovaltuuston puheenjohtajana ja nyt kirkkoneuvoston jäsenenä vuoden 2022 loppuun, mutta tulevissa seurakuntavaaleissa en ole kuitenkaan enää mukana.