Aluevaltuuston ensimmäinen kokous pidettiin tänään 2.3. Rovaniemellä Lapin yliopistolla. Fellman-sali on minulle tuttu paikalla oikeustieteellisen luennoilta ja tenteistä vuosien takaa. Kokouksen avasi meille kaikille tuttu Paavo Väyrynen, aluevaltuuston vanhimpana, ja puheessaan hän toivoi, että aluevaltuustosta voidaan rakentaa vielä aito maakunnallinen itsehallinto, jolle tehtäviä siirretään myös valtionhallinnon puolelta.
Oli mukava päästä tapaamaan kasvotusten ihmisiä, joita on nähnyt nyt pitkälti vain etäkokouksissa. Tärkeimmät asiat kokouksessa olivat henkilövalinnat uuteen luottamushenkilöorganisaatioon.
Puolueet ovat jakaneet paikkoja keskenään ja sen jälkeen kukin puolue on omassa prosessissaan valinnut henkilöt omille paikoille. Aluevaltuusto toki viime kädessä valinnat tekee, mutta yhtään äänestystä luottamuspaikoista ei tarvinnut käydä, vaan puolueiden sopimukset pitivät.
Henkilövalinnat ovat usein haastavia prosesseja ja niistä jää helposti haavoja. Siksi niiden valmistelu tulisi olla mahdollisimman avointa ja ennakoitavaa. Keskustan Lapin piirissä saimme lauantaina kuitenkin mielestäni lopulta aika hyvän kokonaisuuden omille paikoillemme. Erityisesti kiitän piirimme työntekijöitä ja puheenjohtajaa Petteriä kovassa paineessa käydystä monivaiheisesta prosessista.
Luottamusorganisaation luullakseni tärkeimmälle paikalle, aluehallituksen puheenjohtajaksi valittiin Keskustalta Tapani Melaluoto, joka on Ylitornion entinen kunnanjohtaja. Aluevaltuuston puheenjohtajaksi, joka sekin on hyvin tärkeä luottamustoimi, valittiin SDP:ltä kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä.
Itse en pyrkinyt aluehallitukseen. Ajattelin, että Keskustan Lapin piirissä on useita minua enemmän ääniä saaneita, jotka voivat tehtävää tavoitella. Lisäksi huomasin vaalikiertueella merkillisen seikan. Kaikki puhuivat vain lääkärille pääsemisestä ja terveyskeskuksista, tärkeitä asioita tietysti, mutta pelastuspalvelut eivät saaneet juuri huomiota. Mutta nehän juuri ovat kaikkein tärkeimpiä asioita meille. Jos on tulppa päässä tai rantteella vetänyt jalan poikki moottorisahalla, niin silloin minuutit ratkaisevat. Ensihoidon saatavuus, VPK-toiminnan huomioiminen ja yhteistyö, ensivaste… Etenkin pitkien välimatkojen alueilla näiden asioiden turvaaminen on elintärkeää. Tämän johdosta ilmoitin kiinnostukseni pelastus- ja valmiuslautakuntaan, johon tulinkin valituksi varapuheenjohtajaksi. (Puheenjohtajuus on Kokoomuksella.)
Aluevaltuuston kokouksessa käsiteltiin myös hyvinvointialuejohtajan, aluehallinnon tärkeimmän viran, tulevaa täyttämistä. Viran kelpoisuusehdoista käytiin laajaa keskustelua, mikä oli hyväksi, koska päätöstä muokattiin niin kauan, että saatiin kaikkien hyväksymä kompromissi. Siitä, onko virka määräaikainen vai toistaiseksi, äänestettiin. Äänin 31–28 virka päätettiin laitta auki määräaikaiseksi. Ymmärrän perusteet tämän puolesta, etenkin jos ajatellaan, että kyse on eräänlaisesta muutosjohtajan pestistä. Itse äänestin kuitenkin vakituisen viran puolesta, koska ajattelisin, että sellaiseen saadaan paremmin hakijoita. Kyllä sellaisestakin viranhaltijasta tarvittaessa eroon pääsee, joskus jopa helpommin kuin määräaikaisesta. Näillä kuitenkin nyt mennään.
Olen kuullut sanottavan, että nyt perustetaan uusia virkoja ja uusia luottamuselimiä, himmeli kasvaa. Mutta eihän se niin ole, vaan tällä aluehallinnolla tullaan korvaamaan entisiä organisaatioita ja tarkoitus on selkeyttää ja yksinkertaistaa päätöksentekoa sekä tuoda sille demokratiakate. Mutta aika ja käytäntö tulevat näyttämään, miten tässä onnistutaan.
Kiitos vielä kaikille teille, jotka käydyissä aluevaaleissa – erittäin kovan kilpailun keskellä – annoitte minulle ainokaisen ääneni. Yritän parhaani.
