Monessa mediassa on tänä viikonloppuna nostettu otsikoita siitä "paljastuksesta", että Suomen Marsalkka Mannerheimin tyttäret Sophie ja Anastasia päätyivät kumpikin asumaan naisten kanssa myöhemmässä elämänvaiheessaan. Kyseinen asia on ollut kyllä yleisesti tiedossa ja julkaistu moneen kertaan. Toisen tyttären osalta on kyllä epävarmaa, oliko kyse edes paljon muusta kuin kämppäkaveruudesta. Mutta olipa mistä tahansa, niin en tiedä, mitä arvoa on tehdä valtakunnalliseen mediaan lööppiotsikoita 40-50 vuotta sitten kuolleiden yksityishenkilöiden elämästä. Levätköön rauhassa. Kumpikin tyttäristä, samoin kuin Mannerheimin vaimo, asuivat pääosan elämästään muualla kuin Suomessa eivätkä he juurikaan olleet esillä julkisuudessa.
 
Paljon tärkeämpiä ovat nämä Sophie Mannerheimin sanat, jotka hän itse toivoi julkisuuteen talvisodan aikaan julkaistussa videossa: "Olen iloinen voidessani kiittääni isäni nimissä kaikkia niitä jalomielisiä kansoja, jotka ovat auttaneet maatani. Isäni sotilaat eivät taistele ainoastaan kotiensa, maansa ja uskonnon puolesta, vaan koko sivistyneen maailman puolesta. He ovat ihmeellisen rohkeita, ja meitä on ainoastaan 3,8 miljoonaa 180 miljoonaa vastaan."
 
Myös Marsalkka Mannerheimin yksityiselämästä on pyritty nostattamaan kohuja ja niillä on joskus tuntunut olevan tavoitteena objektiivisen historiantutkimuksen sijasta vain hänen muistonsa lokaaminen. Pyhimys hän ei ollutkaan, mutta perusteeton parjaaminen ja kohujuttujen keksiminen on ollut ikävää seurattavaa. Niin yksityisenä henkilönä kuin sotilaana ja valtiomiehenä hän epäilemättä teki virheitäkin. Mutta hänen elämäntyönsä, jonka kautta Suomen itsenäisyys pelastui - ei ainoastaan kerran, vaan - kolmesti, ansaitsee suomalaisten ikuisen kiitoksen ja kunnioituksen osoituksen. Näin pienelle maalle Mannerheimin kaltaisen suurmiehen muisto on korvaamaton aarre.