Jätin äsken vaalirahailmoituksen, en kaunistellut kulujani. Kampanjani oli varmaan kalleimmasta päästä Lapissa aluevaaleissa, joskaan ei olla lähelläkään sellaisia summia, mitä jotkut ovat käyttäneet esim. eduskuntavaaleihin. Vaalikampanjan kulut olivat yhteensä 11.987 euroa, josta noin puolet (5.861 euroa) jäi minun vastuulleni. Kirjamyynnillä kampanja sai kerättyä 3.000 euroa ja toisen n. 3.000 euroa kampanja sai lähiomaisiltani ja eräiltä ystäviltä. (Netissä on nimimerkillä kirjoitettu väitteitä kampanjani hinnasta ja esitetty aivan liian korkeita lukuja. Tässä on oikeat luvut.)
Joku voi kysyä, miksi pitää laittaa noin paljon rahaa vaaleihin? Kuten aiemmin kirjoitin, niin minulla ei ollut sellaista koko maakunnan tunnettavuutta etukäteen, että olisi voinut odottaa äänten tulevan ”ilman muuta”. Kotikaupungissani Kemijärvellä oli puolestaan poikkeuksellisen kova kilpailu (Keskustan mandaatilla vaikuttanut paikallinen ehdokas meni toisen puolueen ehdokkaaksi), ja koronantilanteen takia en päässyt juuri liikkumaan enkä pitämään ympäri maakuntaa puhetilaisuuksia, joita olisin muutoin pitänyt, joten lehtimainontaan (ostettuihin ilmoituksiin sekä oman vaalilehden jakeluun) täytyi panostaa.
Toki äänet olivat kahden asuinkuntani, Kemijärven ja Rovaniemen, ulkopuolella minulle hyvin tiukassa. Ihmiset keskittivät äänet tutuille paikallisille ehdokkaille, jotta pienten kuntien edustus olisi varmistunut. Tämä on aivan ymmärrettävää.
Todettakoon myös, että minä en saanut miltään isoilta tahoilta vetoapua, joten oli pakko kaivaa omaa kukkaroa, myydä kirjoja ja ottaa vastaan tukea myös perheenjäseniltä. Esim. aluevaaliehdokkaana ehdolla ollut kansanedustaja Lohi kävi puolueen vpj:na näyttävän kiertueen Lapissa ennen vaaleja ja puolue maksoi suuret lehti-ilmoitukset Lapin Kansaan. Minä en tietenkään tällaista näkyvyyttä voinut saada. Keskustan Kemijärven kunnallisjärjestö järjesti kyllä Anita Ruokamolle ja minulle makkaranpaistotilaisuuksia, tiedotti niistä ja järjesti talkooapua, mistä olen hyvin kiitollinen. Yhteistyö puolueen piirin kanssa oli myös hyvää ja se tuki, mitä me kaikki ehdokkaat sieltä saimme.
Ehkä minulla on myös jonkinlaista luontaista kilpailuhenkeä, joka on tullut jo verenperimässä. En pidä häviämisestä. Ne vaalit, joihin lähden, niin teen ne tosissani. Ehkä liiankin tosissani. Olen jättänyt monet vaalit väliin, vaikka olen ollut puolueen toiminnassa mukana yli 20 vuotta. Vaikka en ole kovin nöyrä, vaatimaton, enkä edes erityisen pyyteetön ihminen, niin rohkenen sanoa, että en ole tullut tänne vain ollakseni itse joka paikkaan ehdolla ja tehdäkseni itselleni uraa. En ole ollut koskaan eduskuntavaaleissa, en ollut 2017 enkä 2021 kuntavaaleissa, en edes viime seurakuntavaaleissa. (Kahdesti aiemmin olen ollut kuntavaaleissa ja kolmesti seurakuntavaaleissa, olen tullut joka kerta valituksi. Eurovaaleissa jäin kauas läpimenosta, joskin olin Lapin ääniharava.) Osuuspankin vaaleissa olen ollut kolmesti ja nyt meneillään Tradekan vaaleihin olisin lähtenyt, mutta minusta riippumattomista syystä Pohjois-Suomen keskustalaiset eivät jättäneet vaaleihin ehdokaslistaa.
Nyt on kuitenkin ainakin vaalit vähäksi käyty, ja on keskityttävä luottamustehtävien hoitamiseen ja muutoin palattava normaaliin elämänrytmiin.
