Eilen tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun Elisabet Toinen, Jumalan armosta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä muiden valtakuntiensa ja alueittensa kuningatar, Kansainyhteisön pää, uskon puolustaja (virallinen arvonimi) nousi valtaistuimelle isänsä Yrjö VI:en äkillisen poismenon jälkeen. Paitsi briteillä (jotka Brexitin jälkeenkin ovat edelleen osa Eurooppaa!), niin kaikilla eurooppalaisilla ja oikeastaan kaikilla Maapallon ihmisillä pitäisi tuntea kiitollisuutta siitä, että tällainen henkilö on saanut elää ja vaikuttaa täällä. Luultavasti kuningatar Elisabet on tällä hetkellä, ja on ollut jo vuosikymmeniä, maailman tunnetuin nainen.

Horjumatta halki aikojen myrskyjen kuningatar on näyttänyt esimerkkiä ja ollut inspiraation lähde miljoonille ihmisille. Uransa ajan hän on uskollisesti tukenut maansa hallituksia ja edustanut maailmalle sitä, mikä on hänen omassa maassaan ja koko läntisessä arvoyhteisössä parasta. Kuluneina kuukausina brittihovin eräisiin jäseniin liittyneet tapahtumat ovat herättäneet otsikoita, mutta eivät horjuta tätä tuhatvuotista monarkiaa.

Myös minulle - vaikka olenkin maalaisliittolainen enkä haluaisi Suomeen kuningasvaltaa - on kuningatar Elisabet ollut arvokas esikuva ja innoittaja. Hän on työllään ja elämällään osoittanut velvollisuudentunnon, sinnikkyyden, työteliäisyys ja arvokkuuden esimerkkiä tavalla, jonka arvo ymmärretään lopullisesti varmaan vasta sukupolvia myöhemmin.

Suokoon Jumala joka tapauksessa hänelle vielä monia menestyksekkäitä hallitusvuosia ja voimia täyttää se lupaus, jonka hän kauan sitten nuorena tyttönä antoi: "Koko elämäni, olkoonpa se lyhyt tai pitkä, tulee olemaan käytetty teidän palvelemiseenne. Jumala auttakoon minua pitämään lupaukseni."