Sotshin olympialaiset on pidetty ja Suomi voi olla ylpeä monista onnistuneista urheilusuorituksistaan. Viime päivinä olympialaisten osalta on enemmän kuitenkin uutisoitu suomalaisen kulttuuriministerin, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen toiminnasta olympialaisten ympärillä.

Ensin olympialaisten avajaisjuhlallisuuksiin Arhinmäki ei mennyt ollenkaan. Tätä pidettiin boikottina ja huomioon otettiin erityisesti ns. seksuaalivähemmistöjen asema. Aiemmissa kirjoituksissani olen viitannut Suomessa parhaillaan käytävään aktiiviseen (suorastaan kyllästyttävän aktiiviseen) keskusteluun asian tiimoilta.

Iltalehden 15.2. mukaan: "Arhinmäen mukaan hän ei hyväksy Sotshin olympialaisia suurten ympäristöongelmien sekä Venäjän ihmisoikeustilanteen vuoksi."

Oma kantani on, että urheilu urheiluna ja politiikka politiikkana. Jokaisessa maassa ja kulttuurissa on asioita, joita toisenlaisesta toimintapiiristä tuleva ihminen ei voi hyväksyä. Maailma kuitenkin rakentuu vuoropuhelun kautta, ei boikotoimalla. Verrattuna moniin muihin maihin (Pohjois-Korea, Saudi-Arabia jne.) Venäjä on kuitenkin sivistysvaltio.

Suomen idänsuhteita, jotka ovat maallemme suorastaan elintärkeä kysymys, ei muutenkaan kehitä repivä ja vähettelevä asennoituminen. Suurvallat ovat aina tarkkoja kunniastaan ja pienen naapurin mielenosoituksilla ne eivät linjauksiaan muuta. Kehittämällä ystävyyttä ja molemminpuolista luottamusta voimme aina paremmin asioihin vaikuttaa.

Joku voisi vähän ilkeästikin todeta, että mukavaa nähdä, miten SKDL:n ja SKP:n perillisenä toimiva puolueen riveissä kannetaan niin voimakasta huolta ihmisoikeuksista nykyään. Kun nimittäin katsoo millaista sananvapautta ja ihmisoikeuksien kunnioitusta harjoitettiin niissä maissa, joiden järjestelmää tämän puolueen toimijat vielä muutama vuosikymmen sitten estoitta ihailivat.

Joskus on sanottu, että SKDL:n/Vasemmistoliiton uskottavuus meni jo Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan ns. kansandemokratiamaiden romahtamisten myötä. Vasemmistoliiton ministeri-puheenjohtajan uskottavuus meni kuitenkin siinä, että vaikka avajaisjuhlaa pitikin boikotoida muka ihmisoikeuksien nimissä, niin myöhemmässä vaiheessa Arhinmäki kuitenkin päätti lähteä (yhteiskunnan kustannuksella) olympialaisiin ja esiintyikin siellä sitten sangen huomiota herättävästi. Tässä vaiheessa ei ympäristö- ja muutkaan ongelmat siis olleet esteenä suomalaisen ministerin arvovallan käytölle.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ministeri on mesonnut juhlissa voimakkaasti humaltuneena ja juonut lopulta itseltään ns. tajun kankaalle. Tällä tavalla Suomea on edustettu. Onko hänellä jäänyt seuraavana päivänä korkean tason tapaaminen väliin vai ei, sitä on julkisuudessa pohdittu. En tiedä, mikä on totuus.

Joka tapauksessa ministerin käytös on ollut paheksuttavaa. Kunniaksi suomalaisille ei ollut sekään, miten Arhinmäki viittasi Norjan olympiamenestykseen viitaten näiden käyttävän kiellettyjä aineita.

Itse olen raittiusväkeä, mutta en tapaa moralisoida toisten alkoholinkäyttöä, jos se ei ryöstäydy hallinnasta. Humaltuneena esiintyminen on mielestäni aina ala-arvoista käytöstä ja kun se tehdään koko isänmaata edustettaessa, niin se on suorastaan pöyristyttävää.

Juopuminen on Suomessa toki yleensäkin aivan liian sosiaalisesti hyväksyttävää. Ei tämä yksin ministerin ongelma ole. Tätäkin asiaa koskevissa uutisoinneissa sana "juhliminen" on käytetty sanana juopottelua tarkoittavalle asialle. Surkeassa tilassa on kansa, jos nämä kaksi asiaa merkitsevät yhtä!

Pääministeri Jyrki Katainen ehti jo kertoa julkisuuteen, ettei Arhinmäen käytös ei vaikuta hänen asemaansa ministerinä. Sama Jyrki Katainen kuitenkin aikanaan, Kokoomuksen puheenjohtajana, piti huolen siitä, että hyvin tehtävänsä hoitanut ministeri Ilkka Kanerva menetti "tuksuttelun" takia ulkoministerin paikkansa. Siis täysin hänen työhönsä kuulumaton asia, yksityisten tekstiviestien lähettely ja keskustelun käyminen erään ei-poliittisen naishenkilön kanssa, ajoi ulkoministerin eroon. Ja tilalle tuli Stubb, jonka käsitys ja kokemus Suomen ulkopolitiikasta oli monin tavoin toisenlainen.

Toivottavasti julkisuudessa asiaan kuitenkin suhtaudutaan sen vaatimalla vakavuudella. Valtiovallan tulisi näyttää esimerkkiä hyvillä elämäntavoilla eikä osoittaa, että itsensä juominen tajuttomaksi on jotenkin normaalia ja hyväksyttävää elämänmenoa. Niitä sairauksia sitten yhteisistä verovaroista kustannetaan, myös meidän raittiiden kustannuksella.