Eilen 11.9.2023 tuli tasan 50 vuotta Chilen presidentti Salvador Allenden kuolemasta.

Minulla on ollut mummolassa työhuoneessani kirjahyllyssä monien muiden kuvien joukossa yläastevuosiltani alkaen pieni kehystetty Allenden kuva. - Miksi ihmeessä minulla, konservatiivikristityllä, on vanhan marxilaisen ateistin kuva esillä?

Toki Allenden kaamea loppu ja hirmutyöt Chilen vankileireillä ovat minua koskettaneet, mutta kuva on minulle ennen kaikkea muistutus demokratian puolustamisen tärkeydestä - silloinkin, kun se tuottaa omasta mielestä huonoja tuloksia. (Sillä vaihtoehdot johtavat usein vielä pahempaan.) Ja muistutus myös siitä, että liian uhmakkaaksi omassa oikeassa olemisessaan ja vastapuolen demonisoinnissa ei kannata mennä.

En olisi äänestänyt tohtori Allendea. Hän edusti toisenlaista ideologiaa ja vakaumusta. Aatetta, jota en pidä hyvänä. Voin silti uskoa, että hän halusi vilpittömästi edistää kansansa ja etenkin sen heikoimpien kansankerrosten hyvinvointia. Hän pyrki myös päämääriinsä rauhanomaisin keinoin.

Allende oli kansan vapaissa vaaleissa valitsema presidentti, jota vuoden 1970 monivaiheisessa presidentinvaaleissa myös osa porvareista lopulta äänesti. Hän toimi yli 40 vuotta Chilen politiikassa. Hänet syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa, jota Yhdysvallat osaltaan tuki taustalla. Presidentinlinnaa pommitettiin tuntien ajan ja kun oli selvää, että kaappaus tulee onnistumaan, pyysi Allende tukijoitaan antautumaan ja hyvästeli heidät. Sitten käveli toiseen huoneeseen, huusi "Allende ei antaudu koskaan", ja ampui itsensä. Selvää tietysti on, että hänet olisi tapettu tulevien päivien joukkoteloituksissa, kuten tuhannet muut hänen puoluetoverinsa.

Jos demokratia olisi saanut toimia, niin luullakseni Allende olisi kerran hänkin kaatunut. Hänen ohjelmansa oli monista hyvistä päämääristä huolimatta liian radikaali. Ja eihän tuo kommunismi ole missään toiminut. Parlamenttivaalit osoittivat, että Allende oli menettämässä tukeaan. Ei-sosialistit yhtyivät yhdeksi vaaliliitoksi häntä vastaan ja toisaalta äärikommunistit odottivat Allendelta jyrkempää politiikkaa. Demokratia olisi antanut aikaan vuoron seuraavalle. Tätä ei kuitenkaan sallittu. Seurauksena oli Pinochetin diktatuuri ja tuhannet hirmuteot.

Allendella oli vaihtoehto. Kun vallankaappaus lähestyi, hän olisi voinut ottaa paeta maasta ja ottaa muutaman salkullisen rahaa mukaansa, kuten moni levottomien maiden johtaja on tehnyt. Mutta hän oli sanonut usein, ettei hän jätä milloinkaan Chileä ja että hänen poliittisen toimintansa voi pysäyttää vain ampumalla hänet seulaksi. Tunnettu on hänen viimeinen radiopuheensa, jonka hän vain tunteja ennen kuolemaansa piti, vallankaappauksen jo alettua, onnistui pitämään. Sen rauhallisuus ja kaunopuheisuus on koskettanut monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät voineet hyväksyä Allenden ideologiaa.

Allenden tarina kertoo myös, että maailmanpolitiikka on harvoin mustavalkoista. Paikkamme tietysti on lännessä, mutta meidän ei kannata kuvitella, että kaikki länsivaltojen tekemäkään on aina ollut hyvää ja oikeaa.