benazir.jpgcandle.gif

Koska olen saanut yllätyksekseni kuulla, että jotkut ihmiset ihan aidosti lukevat tätä nettipäiväkirjaani, jota olen luullut ylläpitäväni lähinnä omaksi huvikseni, niin ajattelin naputella vuoden viimeiseksi kirjoitukseksi koosteen kuluneen vuoden mielestäni tärkeimmistä tapahtumista. Kuitenkin Pakistanin viime päivien tapahtumat tuntuvat sellaisilta, että ne ansaitsevat vielä vähintään toisen kirjoituksen. Benazir Bhutton kuoleman välittömästi herättämät ajatuksenihan on kirjoitettu jo tuossa alempana.

Myös edellisen vuodenvaihteen aikaan, tasan vuosi sitten, poistui maapallon suurelta näyttämöltä eräs suuri näyttelijä. Hän ei ollut tosin sankari vaan konna, mutta suuri näyttelijä kuitenkin. Nimittäin Saddam, vielähän hänet muistamme, vaikka planeetta onkin ehtinyt kiertää jo kerran aurinkonsa ympäri sen jälkeen, kun hirttolavan luukku avautui herra Saddamin jalkojen alta. Myös loppuvan vuoden 2008 viimeisinä päivinä maailmanpolitiikan merkittävä tähti sammui. Mutta siinä missä Saddam Husseinin iljettävät rikokset kauhistuttavat vielä sukupolvien päästä, muistetaan Benazir Bhutto urheana ja oikeamielisenä naisena, jota ihmiset eri maissa ja eri uskontokunnissa voivat vilpittömästi ihailla.

Tieto Benazir Bhutton kuolemasta pyyhkäisi yli koko maailman järkyttävänä ja jopa lamaannuttavana. Pakistanilaisten epätoivoa on mahdotonta edes kuvailla. "Kaikki toivo on mennyt", huusivat sadat tuhannet ja miljoonat Bhutton kannattajat. Kun prinsessa Diana kuoli kymmenen vuotta sitten, surivat ihmiset kaikkialla maailmassa kuin joku tuttava olisi kuollut. Benazir Bhuttoa on jo ehditty kutsua Idän prinsessa Dianaksi. Olen suorastaan yllättynyt siitä, miten voimakkaasti olen itsekin reagoinut rouva Bhutton poismenoon, luultavasti samalla tavoin kuin monet ihmiset silloin aikanaan Dianan kuolemaan. Tuntuu hirvittävän surulliselta, kun ajattelen, että kaikkien näiden vainojen, maanpakojen ja vankeuksien jälkeen Benazir pääsi palaamaan kotimaahansa ja oli johtamassa Pakistaninkin vihdoin demokratian tielle, ja sitten kaikki päättyi näin.

Mutta murheen keskellä Pakistanissa jo pilkahti toivo, joka vaihtui pian riemuksi. Benazir Bhutton auton päältä viimeisenä huutamat sanat "Kauan eläköön Bhutto!" ovat totta. Bhutto elää! Pakistanin kansan syviä rivejä edustava Kansanpuolue on edelleen Bhutton johtama. Demokratian marttyyri Benazirin poika, 19-vuotias Bilawal Bhutto, on sukunsa historiallisen velvoitteen tuntien ottanut vastaan puolueen puheenjohtajan tehtävät. Hän tietää riskit, hän voi kokea äitinsä ja isoisänsä kohtalon, mutta hän täyttää velvollisuutensa. Hän on ilmoittanut jatkavansa Benazirin taistelua demokratian ja rauhan puolesta.

Joku länsimaalainen voi kysyä, kaipaako sota todella näin paljon yhtä miestä tai tässä tapauksessa naista. Täytyykö miljoonien ihmisten puolueen käyttäytyä kuin monarkia, joka tuhoutuu, kun yhden perheen sisältä ei valita hallitsijaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että heidän kulttuurinsa on ihan erilainen kuin omamme. Heimot ja suvut ovat vahvoja, kansanjohtaja on vähän kuin suuri heimopäällikkö. Ja Benazir, hän oli ainutlaatuinen, mitä hänen etunimensäkin urdun kielellä tarkoittaa. Hänen elämäntarinansa oli poikkeuksellinen, ihmeellinen ja hänen sukunsa tunnetaan. Bhuttojen aikana maassa on ollut demokratia, muiden hallitessa taas asiat ovat luisuneet tyrannian puolelle. Kuten Intiassa, pääministeri Indira Gandhin murhan jälkeen, hänen poikansa Rajiv tuli seuraajaksi, astui nyt myös Pakistanissa poliittisen dynastian seuraava sukupolvi valtaan. Toivottavasti vaalit saadan pidettyä pian ja Pakistan vihdoin samalle demokratian tielle naapurivaltio Intian kanssa.

Maailmanrauhan suurin uhka tällä lienee hetkellä terrorismi ja ääri-islamilaiset liikkeet. Olemme tottuneet näkemään uutiskuvista suurta uhoa, kalashnikovien heiluttelua, Yhdysvaltain lippujen polttamista ja raivokasta koston vannomista. Eilen näimme jotain ihan muuta. Benazir Bhutton poika Bilawal halusi hänkin kyllä kostaa äitinsä murhan, mutta hän totesi: demokratia on paras kosto. Kansanvalta, oikeus ja totuus, sananvapaus. Ne murtavat vahvimmankin diktatuurin ja sortovallan ja ne ovat kelpo aseita myös terroristeja vastaan.

Benazir Bhutton iskulause kuului aikanaan: "Nuoli tyrannien sydämeen!" Sitä hän todella oli. Hän ei pelännyt hirmuvaltaa, hän tiesi tehtävänsä ja toteutti sen. Kun sallitaan aito sananvapaus, avoin ja rehellinen hallintotapa ja mahdollisimman laaja julkisuus päättäjien toimien seuraamiseen, tekee kansan enemmistö yleensä hyvät valinnat, kun sillä vain on tarpeeksi todellista tietoa. Demokratia ei ole täydellinen, mutta paras käytettävissä oleva hallintotapa. Itseään korvaamattomina pitäneet hallitsijat ovat joskus luulleet toisin, mutta aina he ovat kaatuneet, tavalla tai toisella.

Kun nuori Benazir Bhutto tapasi vangitun isänsä, Pakistanin kansan valitseman pääministerin, viimeisen kerran ennen tämän teloitusta (tuomittuna murhasta, jota hän ei ollut tehnyt), sanoi isä hänelle ja hänen äidilleen, että nämä saavat lähteä Pakistanista ja aloittaa uuden elämän Euroopassa. Tuolloin Benazir lupasi isälleen, ettei milloinkaan jätä kotimaataan ja kansanliikettä, jonka hänen isänsä on perustanut. Hän palasi lokakuussa maanpaosta tietäen, että se voi maksaa hänen henkensä. Jos jonkun asian puolesta ei ole valmis kuolemaan, ei sen puolesta kannata elääkään, tämän urhean naisen suomalainen tuttava kertoi eilen television haastattelussa Benazirin sanoneen.

Benazir Bhutto tiesi olevansa terroristien maalitauluna. Sananvapaus, naisten oikeudet, parempi elintaso ja todellinen tieto - nämä vievät pohjan pois ääriliikkeiden kasvulta, siksi Benazir oli niille uhka. Mutta unelmaa oikeudenmukaisemmasta maailmasta ei kukaan voi tappaa. Paitsi Pakistanissa, kaikkialla maailmassa unohtumattoman Benazirin muisto toimikoon innoittajana kaikille niille, jotka haluavat rakentaa rehellisempää maailmaa.

Kiitän lukijoitani kuluneen vuoden aikana saamastani palautteesta ja toivottelen Hyvää Uutta Vuotta 2008! Millainen on seuraava vuosi, aika näyttää, Jumala sen siunatkoon. Otan nyt vastaan uuden vuoden täällä Sodankylässä isäni luona. Olen ollut täällä arviolta viisitoista uutta vuotta, tämä kerta lienee viimeinen, kun isäni asuu vuoden päästä luultavasti jo toisella paikkakunnalla.