Tänään koko päivä sujui Keskustan piirikokouksen merkeissä Ranualla. Lähdimme sinne kolmen kemijärveläisen keskustatoimijan, Timo Kyyhkysen, Tarja Perälän ja Kaarina Soppelan kanssa samalla autolla. Näin säästyi bensaakin ja päästöjä tuli vähemmän, kun emme jokainen matkanneet eri autolla.

Piirikokouksessa käsiteltäväksi tulivat sääntömääräiset asiat sekä kannanottaminen Keskustan puheenjohtajavaaliin. Kokouksessa valittiin myös ehdokkaat puoluevaltuustoon. Käytännössä ehdokkaaksi valitut tulevat myös lopullisesti valituksi, vaikka lopullisen päätöksen tekeekin puoluekokous, sillä puoluekokouksessa ei ole tapana muuttaa piirin esityksiä.

Ranualla on aina mukava käydä. Kerroinkin kokousväelle, että minulla on sukujuuria Ranualla. Mumminihan on ranualainen. Lähti aikanaan emäntäkouluun Kemijärvelle, tutustui siellä Levärannan mieheen ja emännöi nykyään Kiherin tilaa siellä. Mummini veli on toiminut Ranualla pitkään sahayrittäjänä ja erilaisissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Kävimmekin hänen ja hänen vaimonsa luona kahvilla ennen kotiinpaluuta.

Piirikokouksen alussa piirin puheenjohtaja Janne Seurujärvi kertoi jäävänsä pois puoluesihteerikisasta. Hän kertoi pyyntöjä tulleen ja tehtävän kiinnostavan, mutta tunnusti realismina sen, että puoluejohtoon ei ole hyvä tavoitella samalta alueelta useampaa kuin yhtä paikkaa. Hän piti tärkeimpänä tavoitteena Paavo Väyrysen puheenjohtajaksi valinnan turvaamista. Päätös oli mielestäni suoraselkäinen ja osoitti laajakatseisuutta. On ajateltava kokonaisuutta, puolueen ja isänmaan etua eikä vain henkilökohtaista urakehitystä.

Puoluevaltuuston paikat kiinnostivat aiempaa vähemmän, syitä en osaa ajatella, mutta onhan se harmillista, jos vastuulliset tehtävät eivät kiinnosta. Tällä kertaa äänestettiinkin vain naisehdokkaista, sillä miesehdokkaita oli vain kaksi, eli tasan puolet neljästä paikasta, ja heidät päätettiin valita suoraan. Itse en näistä sukupuolikiintiöistä pidä, eivät ne mitään tasa-arvoa nykyaikana juurikaan edistä. Esimerkiksi viimeksi valittiin Lapista kolme naista ja yksi mies, ei se minua miehenä ainakaan mitenkään loukannut. Kiintiöt pahimmillaan kaventavat demokraattista päätöksentekoa ja kuuluvat jo menneeseen maailmaan. Siksi oli mielestäni varsin lyhytnäköinen päätös määrätä kiintiöperiaatteet koskemaan myös eräitä puolueen toimielimiä.

Itse tulin valituksi puoluevaltuustoon kaksi vuotta sitten. Olen koettanut parhaani mukaan edustaa siellä lappilaisia. Olen osallistunut jokaiseen kokoukseen yhtä lukuun ottamatta, jolloin olin pois sukulaiseni hautajaisten vuoksi. Viimeksi tulin valituksi isoimmalla äänimäärällä ja olen siitä nöyrästi kiitollinen. Kun näitä tehtäviä tulee kuitenkin lisää eikä nuoren ihmisen ole hyvä älytöntä taakka luottamustoimia ahnehtia, niin en halunnut enää asettua ehdokkaaksi tulevalle kaudelle. Kerroin tämän jo nuorten piirin kevätkokouksessa ja sanoin, että jos ranualainen, 22-vuotias Ulla Ilvesluoto voisi lähteä ehdokkaaksi, niin minä voisin sitten jäädä pois hyvin omintunnoin. Näin kävikin ja Ulla tuli myös valituksi, isoimmalla äänimäärällä.

Istuvista valittiin jatkoon vain Susanna Schwartz-Matero Savukoskelta. Meillä on yhteistyö sujunut aina hyvin. Susanna on Lapin Keskustanaisten puheenjohtaja. Sen sijaan Pirkko Jauhojärvi Kittilästä jäi täpärästi valitsematta, mutta tuli valituksi sitten 1. varajäseneksi, ja usein on ensimmäinen varajäsen saanutkin osallistua. Olen kyllä harmissani Pirkon puolesta, kun hän on tehnyt voimiaan säästämättä hyvää työtä puolueen eteen ja edustanut ideologisesti minua lähellä olevaa linjaa.

Mitä järjestödemokratiaan tulee, niin toin Keskustanuorten piirin kannan julki – ja sama kanta oli monissa muissakin puheenvuoroissa – että puolueen sääntömuutosesitykset, joissa kansanvaltaa puolueen sisällä pyritään kaventamaan, on torjuttava. Näihin kuuluu erityisesti nykyisen puoluesihteeri Timo Laanisen esitys siitä, että puoluesihteerin valinta otettaisiin pois mahtavalta järjestöväeltämme puoluekokouksessa ja siirrettäisiin pienemmän piirin, eli puoluevaltuuston päätettäväksi. Kuinka uskottavasti me lähidemokratiaa kunnissa puolustamme, jos siirrämme päätöksentekoa omassa puolueessamme puolue-eliitin käsiin?

Sitten käsiteltäväksi tuli kannanotto puolueen puheenjohtajan valintaan. Piirin puheenjohtaja Janne Seurujärvi esitti mm. minun ja Pirkko Jauhojärven kannattamana, että piiri tukee Paavo Väyrystä Keskustan puheenjohtajaksi. Liisa Ansala puolestaan esitti Simo Rahdun kannattamana, että piiri ei tukisi Paavoa eikä piirinä ketään muutakaan henkilöä. Paikalla käytettiin useita puheenvuoroja, puolesta ja vastaan. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esiin, että oma kunnallisjärjestö on jo ottanut kannan Paavo Väyrysen puolesta. Kansanedustaja Simo Rundgren puolestaan kehui vuolaasti Tuomo Puumalaa ja Juha Sipilää, mutta teki varsin selväksi, että hänen mielestä Paavo Väyrystä ei missään nimessä tulisi valita Keskustan puheenjohtajaksi.

Asiasta käytiin lopulta äänestys, jossa Paavo Väyrystä puoltava kanta voitti selvin numeroin. Tämän jälkeen piiri päätti Paavo Väyrysen puolesta tehtävän kannanoton sanamuodosta. Hieman omituinen näytelmä käytiin, kun piirin entinen varapuheenjohtaja Pirjo Laurila esitti, että ilmaisusta ”piiri tukee vahvasti Paavo Väyrystä” jätetään sana ”vahvasti” pois, kun asiasta kerta äänestettiin. Tällainen eriskummallinen esitys sentään torjuttiin.
 
Minusta tuntui keskustelua seuratessa, että kaikki eivät ihan ymmärtäneet, millaisen esityksen tekemisestä oli kyse. Kyse oli piirin kannasta, ja on luonnollista, että oman alueen ehdokasta tuetaan piirinä. Jokainenhan yksilönä äänestää ketä haluaa ja osastot saavat vapaasti ottaa kantaa. Ja voin hyvin kuvitella, että millaisia otsikoita olisi revitty, jos tätä kannanottoa ei olisi tehty – ”ei sitä edes oma piiri tukenut” jne. – Oma käsitykseni muuten on, että Paavolla on nyt hyvät mahdollisuudet tulla valituksi puheenjohtajaksi. Lahden puoluekokousta ennen ei ollut, mutta nyt tilanne on toinen. Takana ovat hävityt eduskuntavaalit ja voitetut presidentinvaalit.

Piirikokouksien puheenvuoroja on kiitelty. Keskustelu oli reipassanainen ja kirpakkakin, mutta kuitenkin pohjaltaan se oli kohtuullisen hyvähenkinen. Ainahan poliittiset keskustelut eivät sitä ole.

Käytin tuosta puheenjohtajakysymyksestä tosiaan itsekin puheenvuoron, jonka sisältö oli suunnilleen seuraavanlainen:

---

Hyvä kokousväki

Kun kuuntelin tuota käytyä keskustelua, niin toivoisin, että muistamme, missä me olemme tekemässä päätöstä. Piirikokouksessa. Keskustan Lapin piirin kokouksessa. Me olemme nyt ottamassa kantaa piirinä.

Kannatan piirin puheenjohtajan esitystä, että Keskustan Lapin piiri tukee Suomen Keskustan puheenjohtajaksi valtiotieteen tohtori, yrittäjä Paavo Väyrystä.

Jos alkaisin luetella niitä perusteita, joita Paavo Väyrysen puolesta on mahdollista tehdä, niin taitaisin joutua puhumaan vielä pidempään kuin tuo Simo tuossa äsken puhui. Sen sijaan on helpompi käydä läpi niitä perusteita, joita häntä vastaan on esitetty.

Ensinnäkin on sanottu, että Paavo on liian vanha. Että ei tuommosesta 65-vuotiaasta miehestä ole muuta kuin semmoseksi taustahahmoksi, joka nuoria nostaa eri tehtäviin! Tällainen on vastenmielistä ikärasismia. Paavolla on ylivertainen poliittinen kokemus ja vain kokemuksen kautta tieto kypsyy taidoksi. Presidentti Paasikivellä oli Väyrysen iässä vielä suurimmat tekonsa edessään. Eikä se nuoruus mikään itseisarvo ole – näin 27-vuotiaana rohkenen sen sanoa. Lahden puoluekokouksessahan tehtiin sukupolvenvaihdosta ja ”Uutta Alkua” – eikä se kannatus siitä tainnut nousta.

Tietysti tarvitaan puoluejohtoon eri-ikäisiä ihmisiä, molempia sukupuolia ja eri alueilta. Ja meillähän on nyt mahdollisuus valita nuoria varapuheenjohtajiksi ja nuorempi puoluesihteeri. Nyt kun Janne Seurujärvi on kieltäytynyt, niin ilmoitan kannattavani nuorta henkilöä puoluesihteeriksi, Sami Kilpeläistä.

Toiseksi on sanottu, että ei sitä Paavoa voi valita, kun se ei ole eduskunnassa. Totta onkin, että Paavo putosi Uudellamaalla. Ihmisten luottamus puolueen linjaan oli pahasti heikentynyt, paljolti sen takia, kun oli harjoitettu toisenlaista politiikkaa kuin Paavo Väyrynen edustaa. Mutta niiden vaalien jälkeen on tapahtunut paljon. Eikä se kovin suuri asia ole, että oppositiopuolueen puheenjohtaja ei nyt kuulu eduskuntaan. Hän tuntee eduskunnan ja valtioneuvoston toiminnan läpikotoisin ja puolueen puheenjohtajana tulee kuitenkin olemaan tiedonsaannin keskiössä.

Ja kolmanneksi: Sanotaan, että ei se Paavon vanha naama enää vedä ääniä! Nyt hoetaan pikkunäppäryyksiä, että taaksepäin ei voi mennä ja menneisyyteen ei pidä katsoa jne.! Tätä sitä Lahdessakin hoettiin. Etteikö Paavo voisi nostaa kannatustamme – presidentinvaalit osoittavat tämänkin väitteen vääräksi! Ja Helsingin Sanomain gallupissa Keskustan puheenjohtajasta Paavo Väyrynen oli tänään ykkönen!

Ja neljänneksi: On väitetty, että Paavo Väyrynen on pistänyt syyn eduskuntavaalitappiosta yksin Mari Kiviniemen syyksi. Näinhän Paavo ei sanonut! Minullekin tuli palautetta, että on se kauheata, kun Paavo syyttää vain Maria ja halveksuu naisia jne. – Kysyin eräältä palautteen antajalta, että oletteko katsoneet sitä tv-ohjelmaa, jossa Paavo esiintyi. Vastaus oli, että en, mutta niin ne muut ovat sanoneet! Hyvänen aika sentään! Paavo Väyrynen oli nostamassa nuorta naista, Riikka Manneria, Euroopan parlamenttiin! Eikähän Paavo Väyrynen siinä tv-haastattelussa sanonut, että vaalitappio johtuisi yksin puheenjohtajasta eikä että se johtuisi yksin edes koko puoluejohdosta. Hän toki toi esiin sen, että puoluejohto kantaa ensisijaisen vastuun puolueen menestyksestä. Mutta kyllähän syyt ovat laajemmat ja jokainen meistä kantaa oman osansa vastuusta.

Nyt on saatu julkisuudessa nähdä monia erikoislaatuisia kannanottoja. Mm. eräät Keskustan kansanedustajat ovat todenneet, etteivät itse lähde ehdokkaaksi puheenjohtajakisaan, mutta ovat samalla tuoneet esille, että ainakaan Väyrynen ei kelpaa. Eikö tämä jo nähty ennen presidentinvaaleja, kun Keskustan poliittinen johto haki ehdokkaita? ”Kuka vain paitsi Väyrynen!” – Ja kuinkas sitten kävikään?

Ja kun on väitetty, että Paavo ei saa enää nuoren polven kannatusta, niin en malta olla mainitsematta, että tiedän lukuisia Keskustanuoria, jotka ovat jo nyt ilmoittaneet tukevansa Paavoa – vaikka puheenjohtajakampanja ei ole edes alkanut.

Tunnetuista keskustanuorista täällä Lapissa voin mainita esimerkiksi Rovaniemen kaupunginvaltuutetun ja kaupunginhallituksen jäsenen Susannan Viitalan, joka on Paavon tukija. Hän ei ole täällä kokouksessa tänään, kun hän synnytti pojan pari viikkoa sitten. Onnitellessani häntä saatoinkin sanoa, että ajatella, kahdenkymmenen vuoden kuluttua hänkin voi kenties äänestää Väyrystä :)

Samoin Väyrysen tukijaksi on ilmoittautunut mm. piirin johtokunnan jäsen Laura Kuismanen, joka on kemiläinen kirkkovaltuutettu. Sekä vaikkapa edeltäjäni Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana, varakansanedustaja Katri Kulmuni.

Olen muuten siinä varmassa käsityksessä, että Katri Kulmuni nousee eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hänestä tulee seuraava nuori lappilainen kansanedustaja.

Joku voi kysyä, että kannattaako meidän piirinä ottaa kantaa? Että jos ei oteta kantaa ollenkaan? Selvää on, ettei yksikään ehdokas saa mistään piiristä sataprosenttista kannatusta. Eilen Keski-Pohjanmaan piiri päätti tukea alueensa ehdokasta Tuomo Puumalaa, vaikka tuskin sielläkään jokainen häntä äänestää. Puolueen säännöt edellyttävät, että puheenjohtajaehdokkaille on annettava piirijärjestön tai riittävän osastojoukon tuki.

Ja olisi se nyt aika hassua, jos me lappilaiset emme piirinä tukisi omaa ehdokastamme, kun Keskustan ruotsinkielinen piirijärjestökin häntä tukee. Ei se tarkoita sitä, että täällä ei saa olla eri mieltä. Keskustanuorten liittokin on ottanut liittona kannan Tuomo Puumalan puolesta, ja samalla Keskustanuorten puheenjohtaja, opiskelutoverini Antti Kurvinen korosti, että jokainen keskustanuori ja jokainen osasto saa vapaasti kannattaa haluamiaan henkilöitä.

Tuskin sinäkään ystäväni Liisa Ansala olisit nuorten päättäjänä ollut vastustamassa tällaista esitystä, että nuorten liitto tukee nuorta ehdokasta. Nyt lappilaiset tukevat Lapin ehdokasta.

Liisan puheessa sanottiin myös, että Paavon vahva itsetunto pelottaa ihmisiä. Se on totta, niin se pelottaakin. Se pelottaa ennen kaikkea Timo Soinia! Paavo Väyrynen pystyi viimein siihen, mihin Kiviniemen Keskusta ei pystynyt – voittamaan Soinin ja Perussuomalaiset vaaleissa! Haluammeko, että tämä kehitys jatkuu?

Nyt meillä on maassa hallitus, joka ajaa suomalaiset maakunnat ja maaseudun alas. Mikä mahdollisti tämän? Eduskuntavaalien jytky.

Kun viime eduskuntavaalit oli hävitty ja moni vaipui perunakuoppaan – minä ainakin – niin oli yksi, joka uskoi asiaan ja aatteeseen ja jaksoi voimiaan säästelemättä, osin jopa omin kustannuksin, kiertää maata ja innostaa kenttää. Olisiko meistä kenestäkään vastaavaan?

Ja nyt on pelattava varman päälle. Tarvitsemme puheenjohtajan, jonka tunnemme ja jolla on näyttöjä. Ja jos nyt aitoa muutosta poliittiseen linjaan halutaan, niin on se sitten valittava nykyjohdon ulkopuolelta.

Jos me lappilaiset ajattelemme omaa etuamme ja oman maakuntamme etua, niin me teemme parhaamme, että saamme pohjoisen miehen Keskustan puheenjohtajaksi, Suomen seuraavaksi pääministeriksi ja otamme piirinä kantaa sen puolesta.