IMG_0194-normal.jpg
Kuvassa olen Pohjanrannan tilan pihalla, takana hotellirakennus.

Viime viikonloppuna osallistuin Paavo Väyrysen Eurooppalainen Suomi -koulutustilaisuuteen hänen ja hänen vaimonsa Vuokon omistamalla Pohjanrannan tilalla Keminmaalla. Paavo järjestää näitä koulutustilaisuuksia tänä syksynä ympäri maata. On ilahduttavaa huomata, että Paavo ehtii parlamenttityöltään myös tällaiseen tärkeään aatteelliseen koulutustyöhön.

Keskustan aate on ainutlaatuinen, mutta jos aate ei näy poliittisissa teoissa, niin kannatuksemme ja vaikutusvaltamme suomalaisen yhteiskunnan asioihin heikkenee. Mutta kuinka aate voi näkyä, jos sitä ei tunneta. Aatteellinen koulutus ja aatteen tuntemus on Keskusta-liikkeen elinehto. Aatteellinen keskustelu edellyttää keskustelun herättelijöitä.

Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua näihin tilaisuuksiin, niin kirjoitin muistiinpanot luentojen pohjalta. Sitä paitsi keskittymistäni pitkillä luennoilla helpottaa, kun saan samalla kirjoittaa ylös pääkohtia puheenvuoroista. Jotkut paikalla olleet kuulemma luulivat, että olen toimittaja, joka tekee muistiinpanoja Paavon puheenvuoroista.

Toivon osanneeni tiivistää sisällön niin, ettei sen sanoma ole vääristynyt. Olen kopioinut tähän käsin ruutuvihkolle Paavon sekä muiden luennoitsijoiden puheista tekemäni muistiinpanot tähän lähestulkoon sellaisenaan, vain hieman kieliasua tarkistellen. En muistiinpanoja tehdessäni kiinnittänyt juuri huomiota sujuvaan ilmaisuun, vaan koetin saada asioista pääkohdat talteen. Tämä näkyy tietysti tekstissä, joka ei ole kielellisesti erityisen lahjakasta, mutta toivottavasti asiasisältö välittyy kirkkaasti.

---

4.10.2014

Lounaan jälkeen Paavo Väyrynen avasi tilaisuuden. Kertoi Pohjanrannan tilan historiasta ja toiminnasta. Tila oli alun perin Niemi-niminen tila, jonka omisti Kemin pitäjän nimismies. Tila oli Peräpohjolan suurimpia tiloja. 1800-luvulla Eerikki Niemelä tuli isännäksi, sanottiin, että hän kohosi ”renkipojasta suuren talon isännäksi”. Hän oli poliitikko ja mukana ns. tammikuun valiokunnassa valmistelemassa valtiopäivätyön käynnistymistä. Venäjän keisari Aleksanteri II käynnisti säännöllisen valtiopäivätyön ja kutsui säädyt koolle. Ennen kuin valtiopäivätyö saattoi alkaa, työn aloittamisen käytännön järjestelyistä vastasi tammikuun valiokunta. Tässä tammikuun valiokunnassa Eerikki Niemelä oli ainoa pohjoissuomalainen talonpoika. Valiokuntaa on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi yksikamariseksi eduskunnaksi. Vaikka itse valtiopäivillä säädyt kokoontuivat erikseen, niin tammikuun valiokunnassa niin aateliset, papit, porvarit kuin talonpojat istuvat samassa kokoushuoneessa.

Myös Eerikki Niemelän poika Matti Niemelä oli valtiopäivämies ja myöhemmin hän toimi Kemin kaupungin pormestarina. Hänestä kertovan näytelmän Paavo kirjoitti ja ohjasi viime kesänä Pohjanrannan kesäteatteriin, hän myös näytteli pääroolia eli Matti Niemelän osaa. Paavo Väyrynen on aiemmin kirjoittanut myös kirjan Pohjanrannan tilan historiasta.

Matti Niemelä möi tilan kunnalle vuonna 1916. Tilalla toimi kunnalliskoti ja vanhainkoti vuoteen 1995 saakka. Paavo ja Vuokko Väyrynen ostivat tilan vuonna 1998. Nykyään tilalla toimii perhekoti, tanssikeskus, hotelli, leirintäalue jne. - Pihalla on myös paanukirkko, jonka piispa Samuel Salmi on siunannut käyttöön. Paavo lupasi myös ensi kesäksi Pohjanrannan kesäteatteriin uuden näytelmän.

* * *

Paavo Euroopan parlamentin työstä

Paavo kertoi työn Euroopan parlamentissa lähteneen mukavasti käyntiin. Olihan Paavo parlamentissa aiemmin 12 vuoden ajan. Väliin jääneiden seitsemän vuoden aikana parlamentin rooli on kuitenkin muuttunut. Parlamentin valta on lisääntynyt, mikä on väärä ja federalistinen kehityssuunta.

Nyt Paavo on parlamentissa kehitysvaliokunnan varapuheenjohtajana ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä sekä Venäjän-suhteita hoitavan valtuuskunnan jäsenenä.

Parlamentaarikkona Paavo haluaa pitää puhetilaisuuksia kertoakseen ihmisille, mitä Euroopan parlamentissa tapahtuu ja ottaakseen myös palautetta ja evästystä vastaan.

Monia unioni inhottaa, mutta on siedettävä, että siellä ollaan. EU:sta eroaminen ei ole realismia. Vaikuttaa täytyy, mutta pitää muistaa, että meitä on vain noin prosentti EU:n asukkaista. EU:n komissio on sitä paitsi ylikansallinen virkamieselin, jossa ei edes saa ajaa oman maansa asioita.

Paavo kertoi EU:n historiasta ja kehityslinjoista. EU haluttiin perustaa uuden sodan estämiseksi. Taustalla vaikutti Paneurooppa-liike, joka perustuu Richard Coudenhove-Kalergin ajatuksille. Coudenhove-Kalergi esitti jo 1920-luvulla Euroopan muodostamista valtioliitoksi. Hän ei siis kannattanut liittovaltiota, vaan valtioiden välistä liittoa Eurooppaan. Paneurooppalaiseen yhteisöön hän ei olisi kelpuuttanut Britanniaa, Venäjää eikä Turkkia. Britannialla oli tuolloin vielä oma siirtomaaimperiuminsa, Venäjä oli luopunut demokratiasta valiten tuolloin sosialismin. Turkki oli myös kaukana demokratiasta.

Coudenhove-Kalergin ajatusten vastaisesti kuitenkin jo 1950-luvulla alettiin suunnitella liittovaltiota Eurooppaan. Tämä estyi, kun Ranska hylkäsi hankkeen. Vuonna 1979 valittiin ensimmäistä kertaa suorilla vaaleilla Euroopan Parlamentti, josta tuli ylikansallinen elin. Maastrichtin sopimus oli ratkaiseva tekijä nykyiselle kehitykselle, joka on johtanut nykyisen Euroopan Unionin syntyyn, yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä yhteiseen rahaan.

Suomi liittyi EU:hun juuri murrosvaiheessa, kun yhteisöt muuttuivat unioniksi. Moni luuli äänestäessään kansanäänestyksessä kannattavansa Suomen liittymistä aikaisempaan Euroopan Yhteisöön. Viime EU-vaaleissa kaikki ehdokkaat sanoivat, etteivät he kannata liittovaltiota. Paavo vertasi EU:n rakennetta USA:n liittovaltiotason vastaavaan rakenteeseen ja osoitti lainsäädäntömenettelyn samankaltaisuuden.

Liittovaltiota viedään nyt eteenpäin talous- ja rahaliiton kautta. Vuonna 1995 kaikki Suomen Keskustan europarlamentaarikot Olli Rehniä lukuun ottamatta sekä Ruotsin keskustalaiset europarlamentaarikot kannattivat kansallisten valuuttojen säilymistä. He esittivät, että eurovaluutta otetaan käyttöön, mutta sen rinnalla säilytetään kansalliset valuutat. Tuolloin esitettiin myös, että Benelux-maat sekä Ranska ja Saksa olisivat menneet yhteisvaluuttaan ja muodostaneet EU:n kovan ytimen. Lipponen ja Niinistö halusivat kuitenkin Suomen EU:n ytimeen. Sitten Välimeren maatkin tulivat mukaan, vaikkei talous ollut riittävällä tasolla. Syntyi liian heterogeeninen valuutta-alue, joka on syynä nykyiseen eurokriisiin.

Paavo kävi läpi Suomen länsisuhteiden historiaa. Neuvostoliitossa pelättiin, että EEC-sopimus vie Suomen heidän näkökulmastaan ”vihollisen leiriin”, mutta asiat hoidettiin kuitenkin hyvin. Suomi tuli Euroopan vapaakauppaliiton jäseneksi ja sitten tuli ETA-sopimus. ETA-sopimuksen puitteissa päästiin osalliseksi EU:n yhteismarkkinoihin, mutta olisi vältetty ne haitat, jotka EU-jäsenyys on tuonut.

Tämäkin luento siis selvästi osoitti, että Paavo ei ole mikään eurooppalaisen yhteistyön vastustaja, mutta hänen mielestään sitä olisi tullut ja tulisi kehittää paremmilla tavoilla kuin nykyisellä liittovaltiokehityksellä.

Kun Suomi liittyi EU:hun, niin Suomea Paavon mukaan peloteltiin Venäjällä. Turvallisuuspoliittinen peruste oli keskustelussa hallitseva. Venäläisen äärioikeistolaispoliitikon Zhirinovskin puheita uutisoitiin Suomessa laajasti ikään kuin ne olisivat olleet maan virallinen linja. Suomelle oli tarjolla parempi vaihtoehto ETA-sopimuksen pohjalta. Suunnilleen samat edut olisi saanut kuin mitä nytkin, mutta säilynyt oma itsenäisyys, ulkopolitiikka, rahapolitiikka, maatalouspolitiikka jne. - Olisimme sitten voineet rakentaa Pohjolan yhteisöä yhdessä pohjoismaiden kanssa. Jos Suomi ja Ruotsi olisivat jääneet unionirakenteen ulkopuolelle, niin itälaajeneminenkin olisi mahdollisesti tapahtunut ETA-sopimuksen kautta.

ETA-sopimuksen puitteissa maatalouspolitiikka olisi jäänyt omaan päätöksentekoon, kuten Norjassa. EU-rahoja lapotaan monenlaisiin omituisiin hankkeisiin. EU:n aluepolitiikasta hyötyvät konsultit ja projetkityöntekijät! Kun EU:ssa tulee ongelmia, niin vaaditaan harmonisointia ja lisää yhteistä politiikkaa, vaikka juuri se on usein syynä ongelmiin.

Rahaliittoon liittyminen on ollut vielä onnettomampi ratkaisu unioniin liittyminen. Nyt on kaikki mahdollinen tehtävä, että unionissa voidaan palauttaa päätösvaltaa jäsenmaille takaisin. Ministerineuvoston asemaa on vahvistettava. Euroalueen ongelmat tulevat todennäköisesti jatkumaan. Professori Vesa Kanniaisen työryhmän raportin mukaan rahaliitosta on ollut vahinkoa. Euroa ei tarvitse lopettaa, mutta sen rinnalle tulisi ottaa käyttöön omat kansalliset valuutat.

Euroalueesta irrottautuminen on poliittisesti hankalaa. Olisi parempi, että koko homma puretaan tai ainakin että useampi kuin yksi jäsenmaa eroaa. Kaikkien, jotka sanovat vastustavansa liittovaltiokehitystä, tulisi pyrkiä rahaliitosta eroon. Kun rahaliittoon liityttiin, niin sen sanottiin merkitsevän vakautta. Kuitenkaan meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin vahvoja devalvaatioita ja revalvaatioita suhteessa dollariin kuin euroon liittymisen jälkeen. Ruotsilla on ollut oma valuutta ja taloudellinen kehitys on ollut parempaa. Pääasiallinen syy on euroalueeseen kuulumattomuus.

Kuitenkin Paavo ennusti, että EU pysyy pitkään koossa. Sille on luotu niin ”raskas koneisto”, joka pitää sen yhdessä. Euroalue saattaa kyllä hajota omaan mahdottomuutensa. Paavo korosti, ettei ole sinällään EU:n eikä NATO:n vastustaja, saavat ne olla olemassa, mutta ei Suomen tarvitse niihin liittyä. EU:hun liityttäessä oli propagandaa, että nyt ei muka päätetä rahaliitosta. Jopa eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todettiin, että rahaliitto päätetään hallituksen esityksen pohjalta. Sitten sanottiinkin, että tiedoksianto riittää - puhumattakaan, että kansa olisi saanut päättää asiasta!

EU:n komissiossa on 30.000 virkamiestä, jotka virkatöinään vievät yhdentymistä eteenpäin ja tekevät jatkuvasti esityksiä harmonisoinnista. Tämä heikentää kilpailua, kun uusia säädöksiä syydetään jatkuvasti ylikansalliselta tasolta.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaatii yksimielisyyttä. Yksikin jäsenmaa voi estää sen tai sitten itse jäädä päätöksestä sivuun. Kuitenkin federalistitkin lähtevät Suomessakin siitä, että ”totta kai pitää olla yhteisessä rintamassa!” - Mutta koska poikkeusta käytetään jollei nyt, kun naapuriamme Venäjää vastaan tehdään kovia pakotteita, jotka vaikuttavat omaan talouteemme?

Venäjällä pakotteet nähdään niin, että Kosovon tilanne oli vastaava. NATO pommitti Serbiaa vastoin YK:n päätöstä ja sitten Kosovo itsenäistettiin Serbiasta kansanäänestykseen perustuen. Venäläiset sanovat, että länsi toimi samoin Kosovossa kuin he ovat toimineet Krimillä. Miksi siis huudetaan?

Ensin pakotteet liittyivät Krimin tilanteeseen, mutta sitten pakotteita tuli lisää liittyen Itä-Ukrainan tilanteeseen ja kun malesialainen lentokone pudotettiin, niin asetettiin kovat pakotteet, joihin Venäjä vastasi. Pakotteista poisjäännistä ei edes keskusteltu.

Stubb kertoi Suomen kuuluvan neuvotteluissa ”keskikastiin” - kyllä Suomen olisi tullut kuulua kielteisimmin pakotteisiin suhtautuneisiin. Olletikin, kun Ukrainan tilanne oli jo menossa parempaan suuntaan, niin yhä vaan lisättiin pakotteita.

* * *

Lapin tulevaisuuden näkymät

Puhumassa olivat Keskustan Lapin piirin kansanedustajat Eeva-Maria Maijala ja Markus Lohi.

Eeva-Maria Maijala kertoi eduskunnan näkökulmasta ajankohtaisista asioista. Monia asioita syytetään myös EU:n piikkiin, vaikka monessa kysymyksessä kansallisessa tasolla tulkinnalla tilannetta on pahennettu. Esim. ympäristöministeriön vihreät virkamiehet harjoittavat kirjoittavat EU:ssa päätettyjä asioita omien ideologisten silmälasiensa läpi, esim. kuuluisassa jätevesiasiassa, jossa ympäristöministeriön ohjeet eivät vastaa eduskunnan päätöstä. Keskustallakin valvonta epäonnistui viime kaudella, sitä ei kannata puolustella.

Kaikkien aikojen keskittämisaalto on nyt menossa ja toimintoja selitellään ympäristösyillä. Jo virkamiesvalmistelussa asenne on usein se, että keskittäminen on automaattinen lähtökohta. Jotkut toiminnot onkin järkevää keskittää, mutta monet myös hajauttaa.

Suomen kehittymisen mahdollisuudet ovat pohjoisessa, mutta poliittinen tahto puuttuu esittää asiat muuten kuin keskittämisideologian pohjalta. Stubbin hallitus teki investoinnit - vaikkei olisi ollut varaa! - Pisara-rataan, pääkaupunkiseudun metroon ja Tampereen raitiovaunuihin. Nämäkin resurssit ovat pois luonnonvarojen kehittämisestä. Suomi pitäisi saada nousuun, mutta hallituspolitiikassa on keskitytty omien äänestäjien kosiskeluun. Täytyisi huomata, missä ovat Suomen voimavarat ja miten saadaan vientituloja aikaan.

Byrokratia on vallankäyttöä, erityisesti pienyrittäjyystoimintaa estetään sillä. Isot yritykset ovat vaikuttaneet niin, että pienten on toimittava samoilla standardeilla. Maatiloilta esim. lihan myynti on tehty mahdottomaksi, mutta Etelä-Euroopan maissa kyllä myydään lihaa suoraan pientuottajilta ja pienteurastamoilta.

Sitten Maijala puhui energiasta. Jos kotimaassa halutaan tuottaa lisää energiaa, niin se ei tapahdu pääkaupunkiseudulla. Turpeen käyttöä olisi mahdollista kaksinkertaistaa. Sanotaan, että EU kieltää turpeen käytön, mutta Suomessa on keksitty, että turve olisi fossiilinen polttoaine, vaikka turvehan on uusiutuva luonnonvara. Puunkäytössä myös energiamuotona on suuret mahdollisuudet. Bioetanoli muodostetaan puusta ja erilaisesta sahausjätteestä. Voisiko Lappiin saada etanolitehdasta?

Ydinvoimaa haluaisimme kaikki kyllä vastustaa, mutta Suomeen tuodaan koko ajan yhden ydinvoimalaitoksen tuotannon verran energiaa ja etupäässä Venäjältä. Kotimaista tuotantoa on kehitettävä, siksi äänestän ydinvoimaluvan puolesta. Teknologian kehityksellä voidaan edistää energiansäästöä. Nykyistä tuulivoimapolitiikkaa Maijala sanoi vastustavansa, verorahoja upotetaan kansainväliseen tuulivoimaenergiaan.

Vesivoimasta Maijala sanoi juristina katsovansa, että Vuotoksen/Kemihaaran allasta ei kuitenkaan rakenneta, joten energiapolitiikassa voimavarat tulisi käyttää sellaiseen työhön, jossa oikeasti voidaan saada tuloksia aikaan. Maijala muistutti oman perheensäkin satsanneen jo erittäin paljon vesivoimaan, kun suvun maita ja poropaliskunnan maita on mennyt veden alle.

Maijala puhui myös alkutuotannon mahdollisuuksista. Maataloudessa on oltava valmius suurempaan tuotantoon. Puunkäyttöä mahdollista kehittää monin eri tavoin. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa ”Kaikkea muuta puusta” on esitelty uusia puun jatkojalostusvaihtoehtoja. Muovi on mahdollista korvata suurelta osin puuperäisillä tuotteilla.

Metsähallituksen tuloutusvaatimus on kohtuuttoman korkea määrä, 130 miljoonaa euroa. Tämän johdosta metsävarantojamme, suomalaista kansallisomaisuutta joudutaan myymään ulkomaille - ja rahaa käytetään toisaalta siihen, että saadaan ostaa lisää maita suojelualueiksi.

Maijala kertoi porotalouden arvoksi lasketun 1,3 miljardia euroa vuodessa. Petotilannetta on saatu kehitettyä eteenpäin. Kaivosasiat ovat Lapin tulevaisuutta, mutta säädökset on muutettava siten, että kaivosalueiden kunnat voivat hyötyä enemmän. Kuntien pitää rakentaa palveluverkko uusien työpaikkojen myötä ja kustannukset jäävät nyt kunnille. Muut kansanedustajat ovat ottaneet kovasti kantaa Sokliin, minä en ole, Maijala totesi. Syy on se, että kannanotoilla ei tässä vaiheessa ole mitään merkitystä. Ympäristölupaprosessi on vireillä ja sen jälkeen alkavat kuitenkin valitusprosessit. Varmaa on, että fosfaattikaivos avataan jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Ratarahoja ei ollut nyt kuitenkaan mahdollistakaan saada, kun lupaprosessi on kesken.

Lopuksi Maijala muistutti infrastruktuurin toimivuuden merkityksestä Lapin tulevaisuudelle. Lapin tieverkko ei tällaisenaan kestä. Niin tiet kuin tietoliikenneyhteydet on saatava kuntoon.

Kansanedustaja, Lapin liiton puheenjohtaja Markus Lohi puhui seuraavaksi. Hänkin kertoi Lapin tulevaisuuden suurten ratkaisujen liittyvän luontoon ja luonnonvarojen hyödyntämiseen. Hän muistutti, miten lappilaisen ihmisen elämänmeno liittyy myös luontoon ja luonnossa liikkumiseen.

Lohi piti Lapin tulevaisuutta myönteisenä. Hänen mukaansa syksyllä olisi tullut pitää uudet vaalit. nyt vain odotetaan kovasti tulevia vaaleja keväällä ja se näkyy poliittisessa päätöksenteossa. Euroopan yleinen kehitys ei kuitenkaan vedä meitä nousuun, joten omia toimia tarvitaan.

Lupaprosessit ovat kohtuuttoman pitkiä. Mustikkamaan voimalaitoksen ympäristölupa kesti kolme vuotta ja siitä vielä valitettiin. Lupaprosessia tulisi järkevöittää ja asettaa enimmäismääräajat. Yksi lupaprosessi käsittelisi monta nykyistä erilaista lupaa.

Lohi kertoi Lapin Liiton puheenjohtajana myös Lapin Liiton toiminnasta ja linjauksista sekä mm. sote-uudistuksen näkymistä. Lopuksi sekä Lohi ja Maijala vastasivat yleisön kysymyksiin ja kommentteihin.

* * *

Illalla söimme yhteisen illallisen, Paavo kertoi Pohjanrannan toiminnasta ja mm. paikalla olleet konkaripoliitikot Hannes Viiri ja Timo Hannula pitivät Paavolle puheet muistellen yhteistä toimintaa vuosien varrella.

Aamulla 5.10. jatkui luento-ohjelma. Paavo käsitteli kansainvälistä tilannetta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Paavo kävi läpi Suomen itärajan muodostumisen historiaa. Euroopassa oli viime sodissa sotaa käyvien maiden joukossa kolme pääkaupunkia, joita ei miehitetty: Lontoo, Helsinki ja Moskova. Sotien jälkeen itsenäisyys oli kuitenkin huteralla pohjalla. Neuvostoliiton johtama valvontakomissio hallitsi Suomessa ja maamme suvereeni asema oli heikko.

Sotien jälkeen alettiin puhua Paasikiven-linjasta. Paavon mukaan kuitenkin jo Snellmanin politiikka oli sen ensimmäisiä ilmentymiä. Snellman ei vaatinut aseellista kapinaa, mutta itsenäistä suhdetta Venäjän johtoon. Myös Mannerheim pyrki ennen toista maailmansotaa luomaan tilanteen, että Neuvostoliitto voisi luottaa siihen, ettei Neuvostoliittoon voisi kohdistua sotilaallista uhkaa Suomen alueen kautta. Kekkonen laajensi Paasikiven-linjaa ja siirsi huomion myös länteen, YK:hon ja Pohjoismaiden Neuvostoon. Kauppasuhteita rakennettiin länteen, solmittiin EFTA-vapaakauppasopimus jne.

Paasikiven-linjan vakiinnuttaminen oli vaikeaa, koska pelättiin, että Neuvostoliitto pyrkii valtaamaan Suomen. YYA-sopimus osoittautui kuitenkin Suomen kannalta hyväksi, se mahdollisti Suomen puolueettomuuden. Sopimukseen oli kirjattu Suomen tavoite pysyä suurvaltakonfliktien ulkopuolella.

Sisäpoliittisesti Paasikiven-linja nojautui paljolti Maalaisliiton varaan. Paasikiven oma puolue, Kokoomus, suhtautui siihen kriittisesti ja kommunistit halusivat taas maasta sosialistisen ja Suomen lopulta osaksi Neuvostoliittoa. Paasikiven jälkeen oikeisto taisteli kovasti Kekkosta ja puolueettomuutta vastaan. Tuolloin koettiin kaksi vakavaa kriisiä idänsuhteissa: ns. yöpakkaset sekä Honka-liitto.

Nykyään on selitetty, että ”isänmaalliset” Tanner, Leskinen, Vennamo ym. koettivat pelastaa Suomen Kekkoselta, joka koetti myydä Suomen venäläisille. Mutta miten olisi käynyt, jos Kekkosen politiikasta olisi luovuttu? Länsi yllytti Unkarin ja Tsekkoslovakian nousemaan Neuvostoliittoa vastana, mutta tulivatko apuun, kun Neuvostoliitto hyökkäsi? Ei Suomeakaan olisi autettu. Sitä paitsi länsimaat jopa katsoivat Suomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Mitään apua me emme olisi saaneet.

Kommunistit halusivat Suomen osaksi Neuvostoliittoa, mutta myös oikeistovoimien seikkailupolitiikka oli vaarallista. Mediassa on nykyään esitetty totaalisia valheita Kekkosesta. Kekkosen toiminta oli Suomen parhaaksi.

Kun Neuvostoliitto oli vakuutettu, ettei sitä uhata Suomen kautta, niin saatoimme lähteä rakentamaan suhteita, ennen kaikkea kauppasuhteita, länteen päin.

1960-luvulla SDP:ssä tannerilaiset heitettiin sivuun ja SDP siirtyi Kekkosen linjalle. Vuonna 1968 he tukivat Kekkosta presidentiksi. Kuitenkin osa demareista lähti liian vasemmalle ja meni Kekkosta pidemmälle suhteessa Neuvostoliittoon, jopa lähelle kommunisteja. YYA-sopimusta alettiin tulkita liittosopimukseksi. Lipponen ja Tuomioja vastustivat nuorina miehinä EEC-sopimusta ja demareiden parista vaadittiin tunnustamaan Itä-Saksa, DDR, vastoin puolueettomuuspolitiikan linjaa, mm. Tarja Halonen oli tässä mukana.

1980-luvulla SDP sai vahvan aseman ulkopolitiikassa ja Koiviston ja Sorsan johdolla mentiin ulkopolitiikassa vasemmalle ja puolueettomuudesta tehtiin irtiottoja. Sorsa esimerkiksi arvosteli voimakkaasti USA:n presidentti Reagania ja Suomea vietiin poliittisesti lähemmäs Neuvostoliittoa.

Neuvostoliiton hajottua ne, jotka olivat viimeksi tulleet Paasikiven-Kekkosen linjalle, olivat ensimmäisenä ajamassa EU-jäsenyyttä (oikeistodemarit, Kokoomus ja RKP). Jäsenyyttä perusteltiin turvallisuuspolitiikalla ja Koivisto on muistelmissaan myöntänytkin, että piti EU-jäsenyyttä turvallisuuspoliittisena ratkaisuna.

Johannes Virolainen myös kannatti EU-jäsenyyttä turvallisuuspoliittisin perustein, vaikka näki että suomalainen maatalous tulee kärsimään siitä. Paavo kertoi, että hänellä ja Virolaisella oli ollut hyvä yhteistyö siihen saakka. Vaikka Paavo oli voittanut Virolaisen v. 1980 Keskustan pj-vaalissa, niin Virolainen ei ollut siitä katkera, vaan Virolainen tuki Paavoa presidentinvaaleissakin. Mutta kun Paavo ei ollut EU-jäsenyyden takana, niin Virolainen sanoi yhteistyön irti.

EU ei kuitenkaan ollut mikään sotilasliitto eikä antanut sotilaallista turvallisuutta, mutta monelle se oli tunnekysymys. Ahtisaari jopa sanoi, että euroalueeseen liittyminen lisää turvallisuutta. Lipposen doktriini oli, että Suomen on mentävä mukaan kaikkiin ytimiin. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on johtanut nyt hankalaan tilanteeseen Ukrainan tilanteessa.

Ei ole yhtä ainoaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, on unionin yhteistä ja sitten valtioiden omaa. Nyt on väitetty, että ei saisi olla omia ulkopoliittisia suhteita ollenkaan! Ei saisi tavata ollenkaan Venäjän johtoa omin päin! Saksan Merkel kyllä saisi tavata, vaikka Suomella on enemmän rajaa Venäjän kanssa kuin muilla EU-mailla. Suomelle on asetettu kovat paineet, ettei miellä saisi olla omaa linjaa. Suomelle kyllä ajetaan uutta linjaa eikä vain NATO-jäsenyyden suhteen!

Sauli Niinistö on ymmärtänyt olevansa koko Suomen presidentti. Vaikka hän on alkujaan NATO-myönteinen, niin hän on presidenttinä pidättäytynyt ajamasta sitä. Stubb toimii täysin toisella tavalla! Hänen toimintansa lähtee ideologisesta mieltymyksestä NATO:n ja USA:n politiikkaan eikä hänellä on kritiikkiä sinnepäin. Kuitenkin juuri lännen politiikka on paljolti johtanut Ukrainan tilanteen kärjistymiseen.

Stubb on pitänyt Georgian sotaa käännekohtana, että Venäjä on osoittautunut laajentumishaluiseksi suurvallaksi. Kuitenkin Georgia hyökkäsi ensin venäläisten kimppuun, mistä sota syttyi. Stubbin reaktio osoittaa hänen linjansa. Suurvaltojen toimia pitäisi tarkastella kriittisesti, mutta Stubb ei tarkastele länttä kriittisesti. Ministerinä Paavo kertoi kannattaneensa Venäjän mukaan ottamista itäisen kumppanuuden ohjelmaan. Hallitus päättikin näin, mutta Stubb ei ole toiminut päätöksen mukaan.

Paavo kävi läpi Ukrainan historiaa ja maan syvän kahtiajaon taustaa. EU:n pitäisi pystyä edistämään Ukrainan hyviä suhteita sekä länteen että itään eikä sen pitäisi missään nimessä lietsoa Ukrainan sisäisiä ristiriitoja. EU-assosiaatiosopimus johti nykyiseen kriisiin. Sovinto opposition kanssa oli jo syntymässä, mutta Maidenin aukion asemiehille ei riittänyt mikään. Presidentti lähti maanpakoon, tilanne kärjistyi ja tässä ollaan.

Vielä kriisin aikanakin EU lietsoi levottomuutta. Venäjä käytti sitten tilannetta hyväkseen ja otti Krimin. Ja nyt huudetaan, että Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta! No niin se rikkookin! Mutta samoin länsikin teki Kosovossa! Ne, jotka haukkuvat nyt Venäjää, eivät puhuneet mistään pakotteista Kosovon tilanteessa.

Ukrainan suuntautumista länteen on perusteltu sillä, että ”Ukrainan kansa haluaa”. - Mutta mitä on Ukrainan kansa? Edustaako nykyinen Ukrainan parlamentti aidosti koko Ukrainan kansaa?

Suomalaisia pelotellaan nyt ja koetetaan luoda mielialaa otolliseksi NATO-jäsenyyteen. Että meitä uhataan ja tarvitsemme turvaa. Väitetään jopa, että sama, joka on tapahtunut Ukrainassa, voi tapahtua meilläkin. Että onhan meilläkin venäläisiä Suomessa ja Venäjähän haluaa huolehtia omistaan!

Kuitenkin Pohjolassa on ollut 70 vuotta vakaa asema. Sitä ei meidän itse pidä horjuttaa. Stubb ei näe virheitä lännen toiminnassa, sanonut olevansa EU:n amerikkalaisin pääministeri! Hän haluaa moittia kaikesta Venäjää, vaikka olemme naapureita! Meillä ulkopoliittisissa suhteissa pitää olla tasapuolinen ja tarkastella kaikkien suurvaltojen toimia kriittisesti.

Virossa ja Latviassa venäläinen vähemmistö eristetään päätöksenteosta. Heidät pitäisi ottaa paremmin mukaan. Suomessa oleva venäläinen vähemmistö pärjää hyvin eivätkä he muodosta mitään uhkaa. Maanostokysymyksestä Paavo totesi, että hän kannatti EU:hun liityttäessä ulkomaalaisten myyntirajoitusten ylläpitämistä, mutta se kuitenkin kumottiin. Esimerkiksi Tanska säilytti sen. Enää asialle ei kuitenkaan voi mitään.

Ulkoministerinä Stubb ei piitannut Halosesta, vaikka presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Nyt Stubb esittelee maailmalle omia mielipiteitään Suomen näkemyksinä. Kokoomuksessa on todellisuudessa laajaa erimielisyyttä Stubbin linjasta, vaikka koetetaan todistella toisin.

Ihmiskuntapolitiikkaa tarvitaan köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen luomiseen. Paavo kertoi toiminnastaan transatlanttisen kehityspolitiikan luomiseksi edellisellä hallituskaudella. EU ja USA maksavat 80 % kehitysavusta, vaikka meitä jatkuvasti haukutaan. Paavo esitti, että yhteistyötä kehitetään. Stubb vastusti sitäkin ja sanoi: ”ei tällaiset kehitysapuhankkeet lennä”. Kuitenkin aloite on edennyt hyvin ja EU:n sekä USA:n välistä yhteistyötä kehityspolitiikassa on tiivistetty aloitteen pohjalta.

Paavo kertoi tällaisten kysymysten olevan erittäin tärkeitä ja että esim. Rion kestävän kehityksen sopimuksen seurantakokoukseen olisi pitänyt lähettää Suomesta ykkösjohto. Lopulta sen enempää Niinistö kuin Katainenkaan eivät menneet sinne. Monista muista siellä kyllä olivat huippujohtajat läsnä.

Paavo muistutti sanotun, että Venäjä palautti geopolitiikan Eurooppaan, mutta eihän se ole siitä koskaan luopunutkaan, ja toisaalta myös lännellä on omia geopoliittisia tavoitteitaan.

Suomeen ei kohdistu erillistä ulkopoliittista uhkaa. Se, mikä voi Suomen asemaa vaarantaa, on laajempi eurooppalainen selkkaus, joka leviäisi tänne. Siksi meidän on edistettävä rauhaa. Jos menemme sotilasliittoon, niin olemme kärjistämässä tilannetta emmekä liennyttämässä. Pohjolassa on ollut 70 vuotta rauhallista. Miksi nämä nuoret sotapoliitikot haluavat Suomen konflikteihin mukaan? Puolustusyhteistyön edistäminen Ruotsin kanssa on kyllä kannatettavaa.

Lopuksi Paavo käsitteli Lähi-Idän tilannetta. Hän piti terroristijärjestö ISIS:in leviämistä äärimmäisen vakavana asiana. Ilmapommitukset eivät riitä, vaan tarvitaan maajoukkoja. Täytyisi löytää motivaatio eri maista lähettää joukkoja kriisialueelle. Irakin poliittinen johto on tässä tärkeässä asemassa. Jos Syyrian presidentti olisi syrjäytetty, mihin Obaman hallinto pyrki, niin tilanne Lähi-Idässä olisi vielä nykyistä pahempi. Paavo muisteli Euroopan historiasta myös 1600-lukua, jolloin valtavat määrät eurooppalaisia vietiin orjiksi arabeille, Euroopan kristityt riitelivät keskenään ja kävivät kolmikymmenvuotista sotaansa kuluttaen voimiaan siihen.

* * *

Sitten vuorossa oli MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan puheenvuoro aiheena Lapin maa- ja metsätalouden tulevaisuus.

Marttila kertoi ulkomaalaisten työntekijöiden osuuden kasvaneen suomalaisessa maataloudessa. Hän kävi läpi mm. biotalouteen siirtymisen näkymiä, kehityskulku on mennyt: luontaistalous à fossiilitalous à biotalous. Biotalouden strateginen tavoite vuodelle 2025 on tuottaa 100 miljardia euroa ja luoda 100.000 uutta työpaikkaa.

Marttila esitteli tilastoja maatalouden tuloista. Sivuansiot ja liitännäiselinkeinot tuovat jo ylineljänneksen tuloista Lapin maatiloille ja 48 % tiloista harjoittaa myös erillistä yritystoimintaa, erityisesti koneyrittäjyyttä. Maidon myynti on edelleen pääasiallisin tulolähde maatiloille Lapissa. Tilojen määrä on pudonnut ja putoaa yhä. Sallaan on kuulemma rakenteilla uusi navetta, ensi kertaa 30 vuoteen.

Venäjän markkinat ovat tärkeä osuus maidontuotannolle, nyt jo vahinkoa syntynyt tämän kriisin seurauksena. Valio on vuosikymmenten ajan rakentanut Venäjälle markkinoita, nyt kaikki on poikki. Suomalaisten tuotteiden maine on siellä hyvä, mutta miten käy, jos propagandamylly saa jauhaa?

Marttila kertoi älyttömistä päätösvalmisteluista EU-tasolla, esim. kuinka oli esitetty peltoalueiden läpi perustettavia ”ekologisia vyöhykkeitä”, joiden läpi villieläimet voisivat kulkea! Kaikkea vihreät keksivätkin! Tämä kuitenkin saatiin estettyä. Kyllä Suomessa eläimet pystyvät kulkemaan luonnossa ilman kulkuväyliäkin!

Metsäalan näkymistä ja metsävarantojen lobbaamisesta - ongelmana on, että sijoittajilla pelottaa poliittinen vakaus Suomessa näiden asioiden suhteen. (Paavo: ”Vihreä vaara!”) Turvetuotannon osalta on vihreällä politiikalla jo kokonainen elinkeinoala hävitetty. Sitä pelätään siis metsätalouden osalta eikä uskalleta sijoittaa Suomeen ja kehittää metsäalaa, kun puun käyttö estetään poliittisilla päätöksillä. Puuta kuitenkin on jo vuosikymmenien ajan kasvanut Suomessa enemmän kuin sitä hakataan. Biotalouden alan yksiköitä rakennetaan kyllä eri puolilla maailmaa - jälkipolvet eivät meitä kiitä, jos nämä mahdollisuudet hukkaamme!

Sama sähkömäärä, mitä tuulivoimasta saadaan, voitaisiin saada puulämpölaitoksista ja se veisi paljon vähemmän valtion varoja. Paavo totesi tässä, että puurakentamista pitäisi edistää myös maailmalle, silloin Suomen tukkipuullekin olisi kysyntää.

Marttilakin arvosteli nykyistä asutuksen pakkokeskittämispolitiikkaa. Sillä on suuri vaikutus myös alkutuotantoon, kun alueilta puuttuu työvoimaa. Hän ihmetteli myös, että kuinka köyhä Suomi pystyi sotien jälkeen rakentamaan laajan tieverkon, mutta nyt rikas Suomi ei pysty muka ylläpitämään sitä! Metsätaloudellekin muodostuu uhka, kun infra häviää Suomessa. Marttila muistutti uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset nuoret eivät haluaisi asua kaupungeissa, vaan maaseutumaisessa ympäristössä, osa jopa syrjäisellä maaseudulla!

Lopuksi keskusteltiin Norjan aluepolitiikasta ja erilaisista toimenpiteistä, joilla asumista ja elinkeinotoimintaa edistetään Norjan kehitysalueilla.

* * *

Tilaisuuden päätteeksi Paavo piti loppuyhteenvedon. Hän muistutti siitä, mitä tilaisuuteen osallistunut utsjokilainen pitäjänneuvos Veikko Guttorm oli sanonut eilen - ”kyllä meidän on pakko saada vaalivoitto ja uusi hallitus ja uudet ministerit, ei tästä muuten mitään tule!”

Kataisen-Stubbin hallitus on ajanut keskittämispolitiikkaa joka alalla. Lähitulevaisuuden päätavoitteet ovat: 1.) ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on estettävä stubbilaisen linjan valtaantulo ja on rakennettava Paasikiven linjalta sekä 2.) aluepolitiikan linja on muutettava.

Suomen nousun tekijöitä piti olla: 1.) IT-sektori 2.) Venäjän läheisyys 3.) biotalous à näissä kaikissa on koettu takaiskuja. Rikkaat luonnonvarat olisi nyt otettava kestävällä tavalla hyödynnettäväksi.

Vielä lopuksi Paavo painotti olevansa todella vakavasti huolissaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, koska nykyinen pääministeri sekä puolustusministeri ovat kovia NATO-jäsenyyden ajajia. Miten vaalien jälkeen käy? Soinikin kannattaa todellisuudessa NATO-jäsenyyttä. Suuri haaste on: Kuinka Keskusta pystyy kantamaan vastuun vakavasta linjasta eikä lähdetä seikkailupolitiikan tielle?

IMG_0169-normal.jpg