Olen keskittynyt Keskustan tulevan puoluekokouksen osalta pitkälti kampanjoimaan oman puheenjohtajaehdokkaani puolesta sekä siihen työhön, mitä puoluekokouksen järjestelyt minulta oman nuorisopiirin puheenjohtajan ominaisuudessa vaativat. Onneksi meillä on hyvä työntekijä, joka on kantanut päävastuun piirimme järjestelyiden osalta. Julkisuudessa puheenjohtajavaali on vienyt huomion muista puoluekokouksen henkilövaaleista ja myös asiakysymyksistä.

En ole isommin lähtenyt kampanjoimaan varapuheenjohtajavaalissa mihinkään suuntaan. Minulta on kuitenkin kysytty näkemyksiäni puolueen nykyisen varapuheenjohtajan, ja ainoan jatkokaudelle pyrkivän varapuheenjohtajaehdokkaan, kansanedustaja Annika Saarikon, mahdollisuuksista ja edellytyksistä. On siis paikallaan vastata jotakin.

Ehkä minulta on odotettu hyvin kielteisiä mielipiteitä, koska olen voimakkaasti arvostellut Keskustan nykyistä johtoa. On ollut syytäkin arvostella. Menimme historialliseen vaalitappioon, ja siitä johto kantaa tietysti ensisijaisen vastuun. Mutta vastuun kannamme myös me, puolueen jäsenet ja kenttäväki. Mekin, jotka varoittelimme tietyistä asioista etukäteen.

Annika Saarikko on se henkilö, josta minulla on monista mielipide-eroista huolimatta, kaikkein myönteisen kuva nykyisen puoluejohdon edustajista.

Alun perin suhtauduin häneen melko varauksella. Olen kokenut Saarikon ainakin joissakin asioissa kovin liberaaliksi omaan arvomaailmaani verrattuna. Myös erää henkilövaalit ja kannanotot ajoivat meitä vastatusten. Muistissani on ollut pitkään myös se, että hänen ehdokkuutensa ja valintansa käytännössä pudotti pohjoisessa hyvin arvostetun Antti Rantakankaan pois puoluejohdosta Lahden puoluekokouksessa. En salaa ollenkaan sitä, että olin pahoillani Saarikon valinnasta puolueen varapuheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten. Nyt on kuitenkin mahdollista, että molemmat henkilöt, siis sekä Rantakangas että Saarikko, tulevat samaan puoluejohtoon.

Ei ole mikään salaisuus sekään, että olisin toivonut Saarikon ottavan enemmän irtiottoa puoluejohdon nykyiseen linjaan ja varsinkin toimintatapoihin, mitä tulee esim. puolueen sääntöuudistuksen valmistelun suhteen. Perustavanlaatuista sääntöuudistusta oltiin tuomassa puoluekokoukselle ilman asiaankuuluvaa kenttäkierrosta ja se olisi sisältämässä kaiken huipuksi puoluesihteerin valinnan poisottamisen puoluekokouksen, mahtavan kenttäväkemme, päätösvallasta.

Mutta joku voisi sanoa niinkin, että Saarikko ei ole halunnut lähteä keräämään helppoja irtopisteitä puolueen melko vaikeassa tilanteessa. Olen ollut myös muutama viikko sitten julkisessa tilaisuudessa, jossa Saarikko kertoi, ettei ole kannattanut puoluesihteerin valinnan poistamista kentältämme.

Minä ja Annika Saarikko tutustuimme henkilöinä paremmin vasta viime syksynä, vaikka olimmekin jo vuosia kulkeneet saman puolueen tapahtumissa. Tuolloin esiinnyin valtakunnallisissa tv-uutisissa, samana päivänä, kun Paavo Väyrynen valittiin Keskustan presidenttiehdokkaaksi.

Arvostelin haastattelussa Keskustan nykytilaa ja sanoin, että city-liberaalit painotukset ovat saaneet liikaa jalansijaa puolueen linjauksissa. Mielestäni ilmaisin itseni aika pehmeästi, mutta ilmeisesti moni koki asian toisin. Varsinkin monet eteläsuomalaiset keskustanuoret arvostelivat minua voimakkaasti. Epämiellyttävintä oli sellainen palaute, että ”olet sinä Janne oikeassa, mutta ei noin vaan voi toimittajille sanoa” jne. – Todettakoon tässä yhteydessä, että lappilaisilta sain pelkästään myönteistä palautetta esiintymisestäni. Heidän äänitorvenaanhan minä juuri haluan toimia eikä minulla ole tarvetta miellyttää kaikkia, varsinkaan sen mukaan, kuka kulloinkin on valtaapitävää luokkaa. (Sellaisia ihmisiä politiikassa riittää!)

No, yhtä kaikki, tuon esiintymiseni jälkeen Annika Saarikko otti minuun yhteyttä ja toivoi, että tapaisimme. Oletettavasti hänkin oli saanut paljon palautetta kannanotoistani. Sovimme tapaamisen eduskunnan kahvilassa ja kerroin, mitä olin haastattelullani tarkoittanut ja mihin olin puolueen toimintaan liittyen pettynyt. Vaikka katsoimme monia asioita toisin, niin huomasin, että olimme monista asioista myös samaa mieltä.

Kehotin Saarikkoa viemään eteenpäin lopulle puoluejohtoa viestin, että en haastattelussani ollut vaatinut kenenkään eroa puolueesta. Tällaistakin huhua tuntui olevan ilmassa, vaikka minun on vaikea ymmärtää, miten kukaan sen haastattelun kuullut olisi voinut moiseen johtopäätökseen tulla.

Annika Saarikko toivoi, että pitäisin jatkossa häneen yhteyttä ja toisin hänelle oman viiteryhmäni näkemyksiä. Koin, että hän ei esittänyt tätä toivetta pitääkseen minut hiljaisena, vaan aitona haluna ymmärtää minun ja laillani näkevien ajattelutapaa.

Tästä alkoi yhteistyömme, joka on uskoakseni opettanut ja kasvattanut meitä molempia, paitsi poliitikkoina niin myös ihmisinä.

Ehkä tärkein asia, josta haluan antaa Annika Saarikolle kiitosta, on hänen ahkera ja rohkea liikkuminen hyvin erilaisten keskustalaisten, laajan kenttäväkemme parissa.

Olen kutsunut Saarikon kolmesti Lappiin, ja joka kerta hän on vastannut kutsuuni myöntävästi. Yksi vierailu tapahtui kotiseudulleni Kemijärvelle, toinen presidentinvaalien yhteydessä Rovaniemelle, Ranualle ja Posiolle, ja nyt kolmas käynti Tervolassa ja Torniossa muutama viikko sitten.

Saarikon avustajan, joka muuten myös on lappilaissyntyinen, työhuoneen seinällä on kartta, johon on merkitty Saarikon vierailemat paikkakunnat. Punaisia pisteitä alkaa olla Suomi täynnä – vaikka toki onkin vielä pitkän pitkä matka Paavo Väyrysen kuntakäyntien Suomen ennätykseen :)

Se, monessako paikassa käy, ei toki sinällään vielä kerro mitään, mutta olen saanut huomata, että Annika Saarikko osaa puhua innostavasti ihmisille ja huomioida heidän taustansa. Puhua kansalle kansan kieltä. Usein kuulijakunnassa on hyvin erilaisen taustan omaavia ihmisiä. Saarikko on pyrkinyt kuitenkin rakentamaan keskusteluyhteyden eri puolille. Ja sehän tässä elämässä on arvokasta. Kaikkea emme voi hyväksyä emmekä allekirjoittaa, mutta melkein kaikkea pitäisi ymmärtää. Puolueen kannalta on tärkeätä, että johdossa on ihmisiä, jotka ymmärtävät kentän tuntoja.

Olen monta kertaa ollut näkemässä tilanteita, joissa Annika Saarikko kohtaa ”kansan ihmisiä”. Puolueemme on kansanliike. Tarvitsemme ihmisiä, joihin on helppo samastua.

Jotain kertoo sekin, että monista sellaisista piireistä, jotka ovat olleet hyvin pettyneitä puolueen linjaan, haluttiin kutsua nimenomaan Annika Saarikkoa puhujaksi, kun joku puoluejohdosta piti pyytää paikalle.

Annika Saarikko on pitänyt esillä varsinkin monia sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Kun Keskustaa on syytetty liiasta oikeistolaistumisesta, niin tällaisia pientä ihmistä lähellä olevia painotuksia tietysti tarvitaan.

Arvostan myös sitä, että Saarikko on myöntänyt Keskustan tehneen viime hallituskausilla virheitä, niin politiikan sisällön kuin toimintatapojen osalta. Kaikki eivät ole vastaavaan kyenneet. Tosiasioiden tunnustamisesta kaikki viisaus lähtee.

Nyt eduskunnan palveluksessa itsekin toistaiseksi työskentelevänä olen tietysti ollut tiiviimmin yhteydessä Annika Saarikkoon ja keskustellut säännöllisesti erilaisista asioista. Minulla on ollut mahdollisuus tuoda hänen tietoonsa myös kotiseutuni kysymyksiä, joihin hän on suhtautunut mielenkiinnolla ja lisätietoa kysyen. Uskon ja toivon, että hänen Lappi-harrastuksensa tulee säilymään halki elämän.

Eräs yksityiskohta Annika Saarikosta tulkoon vielä tässä esille. Kun puhelimme Ruotsin hovin perhetapahtumasta, prinsessa Estellen syntymästä ja ristiäisistä, hän arveli, että minun suosikkini kuninkaallisista on juuri kruununprinsessa Victoria. Saarikko arveli, että olen sellainen mies, joka arvostaa juuri tuollaista kruununprinsessan kaltaista kunnollista ja tunnollista naista. Tässä Saarikko osui heikkoon kohtaani. Olenhan lapsesta saakka ihaillut naapurimaamme kruununprinsessaa, joka on uutteralla työllään ollut edistämässä maansa monarkian jatkuvuutta ja tehnyt Ruotsia maailmalla tunnetuksi. Victoria olisi voinut jättäytyä helpon elämän ja loiston tuomaan mukavuuteen, mutta hän on ottanut tehtävänsä valtakunnan edustajana ja tulevana hallitsijana erittäin vakavasti, voimiaan säästämättä.

Tämä Saarikon minua kohtaan osoittama ihmistuntemus oli sydäntälämmittävää.

Toivon Annika Saarikolle ja hänen uralleen vilpittömästi kaikkea hyvää. Koen, että meidän viime kuukausina käymämme dialogi osoittaa, että hyvinkin erilaiset ihmiset voivat tehdä yhteistyötä upean kansanliikkeemme, Suomen Keskustan, ja koko maan ja kansan hyväksi.