Kesä on vaihtumassa syksyksi. Moni ihminen pahoittelee tätä vuodenaikojen siirtymää. Minulle syksy puolestaan on aina ollut miellyttävää aikaa. Olen syntynytkin syksyllä. Kuulemma silloin, maanantaiaamuna, 22. päivän aamuna vuonna 1984, satoi ensimmäistä kertaa lunta Kemijärvellä. Tai ainakin sellaista rännänsekaista loskaa. Kiinteää kuitenkin.

Minulla ei ole radiota työhuoneessa, mutta kuuntelen joskus netistä musiikkia työpäivää piristääkseni. Youtubesta aukesi Anna-Mari Kaskisen sanoittama tunnettu hengellinen laulu Itkemättömät itkut.

Sehän on se suuri kysymys, jonka moni kristinuskoa epäilevä usein esittää. Jos hyvä Jumala on olemassa, niin miksi maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa? Tätä kysymystä ei voi ratkaista omin voimin, mutta Raamattua rukoillen lukemalla vastaus on löydettävissä.

Jumala on rakkaus ja toteutuakseen rakkaus edellyttää rakkauden kohdetta. Jumala loi ihmisen ja suuressa rakkaudessaan antoi ihmiselle vapaan tahdon. Jumala ei tehnyt meistä tahdottomia orjiaan. Hän tiesi, että ihminen voi kääntyä Häntä vastaan, mutta Hän loi ihmissuvun silti. Kun ihminen lankesi syntiin ja rikkoi Jumalaa vastaan, suora yhteys Kaikkivaltiaaseen päättyi. Ihminen lähti omalle tielleen. Siitä on seurauksena tämän maailman pahoinvointi ja rikkonaisuus.

Jumala on Kaikkivaltias, mutta kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, ei tapahdu Hänen tahdostaan. Ihmisellä on vapaa tahto, myös valita väärin. Voimme kuitenkin pyytää rukouksessa Jumalalta johdatusta ja turvata uskossa tänäänkin elävään Herraan Jeesukseen.

Joku kysyy, miksi Jumala ei tee mitään hyväksemme? Hän tuli kirkkaudestaan tänne luotujensa keskelle ja kuoli meidän puolestamme Golgatan ristillä. Meille langenneille ihmisille Hän tarjoaa yhteyttä luokseen, lepoa ja virvoitusta ja kerran pääsyä iankaikkiseen kotiin. Mitä Hänen pitäisi vielä tehdä?

Vaikka kaikki täällä maan päällä tapahtuva ei siis tapahdu Jumalan tahdosta, uskon, että Jumala voi käyttää vastoinkäymisiämme omiin tarkoituksiinsa ja siis myös meidän parhaaksemme! Olen itsekin pohtinut joskus erinäisten ongelmien kanssa kamppaillessani, että miksi tämäkin kärsimys tuli eteeni ja miksi tämäkin taakka on kannettava. Kunpa vain muistamme, että kaikki taakat saamme kantaa Golgatan ristin juurelle!

Kerran vielä merkityksen saavat / kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.

Aika kutoo suurta salaisuutta. / Kivun kautta Jumala luo uutta.

Niinhän se on, että monet kokemishetkellä erittäin epämiellyttävät tapahtumat ovat jälkeen päin muuttaneet meitä ja elämäämme parempaan suuntaan. Ne ovat opettaneet ja kasvattaneet meitä - ja mikä parasta - saaneet meidät lähemmäksi Jumalaa. Rakastavaa, Iankaikkista Isää. Tämän maailman vastoinkäymisten keskellä on lisäksi syytä muista, mikä ihmeellinen lupaus sisältyy kristinuskoon: toivomme on tulevassa maailmassa.

Kaikki muu maailmassa on katoavaa, mutta risti kestää ja verta riittää!

Edellä lainaamani laulu päättyy muuten sanoihin:

Vaikkei silmät vielä nähdä saata, / tuskakin on toivon kasvumaata.