Kaksi ja puoli vuotta vältin koronan, mutta viimein se tuli minunkin kohdalleni. Ensimmäiset päivät olivat melko ikäviä, välillä oli kylmä ja hampaat kalisivat yhteen, välillä taas niin kuuma, että tuntui kuin naama syttyisi palamaan. Nämä menivät kuitenkin muutamassa päivässä ohi. Edelleenkin yskittää kovasti enkä ole nyt vähään aikaan poistunut Rovaniemen-asunnoltani. Parempaa kohti tässä kuitenkin jo on menty. En kuulu mihinkään riskiryhmään eikä minulla ole perussairauksia ja olen rokotettu, niin todennäköisesti selviän lievillä oireilla. Minulla ei ole enää kuumetta tai muita vilustumistuntemuksia, lähinnä oireena on väsymys ja yskiminen. Sukulaiset ovat tuoneet ruokaa pihalle jne., niin että kyllä täällä pärjätään.
Toki kulunut viikko on ollut epämiellyttävä. Erityisesti minua turhauttaa, kun töitä joutuu siirtämään eteenpäin. Työ on ollut elämäni keskeinen sisältö. Oman pienuutensa tunnustaminen ei ole helppoa. Mutta kun miettii, mitä kaikkia oikeasti vakavia sairauksia ihmisille voi tulla, niin olen tähänastiset vuoteni päässyt melko vähällä. Lisäksi monilla läheisilläni ja ystävilläni on kuluneen viikon aikana erilaisia (koronasta riippumattomia) terveysongelmia, osalla lievempiä osalla vakavampia. Minulla ei ole ollut nyt voimia ketään auttaa. Joskus tulee turhautunut olo, että miksi niin paljon tulee kerralla. Mutta kaikki voi uskoa kuitenkin Kaikkivaltiaan Jumalan armollisiin käsiin.
Katsoin nyt pyhäaamuna Rovaniemen kirkosta messua netin välityksellä. On hienoa, että on tällainen mahdollisuus. Mieluummin olisin toki ollut henkilökohtaisesti paikalla ja osallistumassa ehtoolliseen. En ole kaikkein ahkerimpia kirkossa kävijöitä, mutta sunnuntaiaamun pyhittäminen on ollut lapsesta saakka tärkeää.
Soitin äsken Kemijärvelle sukumme vanhimmalle, talvisodan veteraanille Sauli Kaisamatille, joka täyttää huomenna 104 vuotta. Pahoittelin, että en pääse syntymäpäiville, koska olen koronassa ja aloin sitten yskiä niin, että en voinut kauaa puhua. Sauli kyseli jotain voinnistani ja totesi: "Oikein paljon voimia ja terveyttä nyt sinulle". Mietin, että yleensä kai sitä enemmän satavuotiaille toivotetaan eikä toisinpäin 😃 Mutta iloitsen, että hän on edelleen keskuudessamme ja vieläpä verrattain hyvissä voimissa.