Egyptistä kantautui tänään viesti maan pitkäaikaisen johtajan, Hosni Mubarakin poismenosta. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että Egyptin viimeinen faarao on kaatunut. Niin vahva ja syvä on se jälki, jonka Hosni Mubarak jätti, ei vain omaan maahansa, vaan koko Lähi-Itään.

Vuosikymmenten aikana Mubarakia rakastettiin ja vihattiin. Hänen tekojaan voidaan perustellusti arvostella, mutta tuskinpa kukaan voi väittää, etteikö hän olisi ollut eräs kuluneiden vuosikymmenten maailmanpolitiikan suurimmista hahmoista.

Hosni Mubarak oli alkujaan ammattisotilas ja ilmavoimien lentäjä, joka kohosi poikkeuksellisten korkeiden älynlahjojensa ja strategisen taitonsa nojalla maansa ilmavoimien komentajaksi. Vuonna 1975 Anwar Sadat nimesi hänet Egyptin varapresidentiksi, mistä tehtävästä hän nousi maan presidentiksi, kun Sadat murhattiin 1981. Samassa pommi-iskussa myös Mubarak haavoittui, ja myöhempinä vuosina tehtiin monia muitakin murhayrityksiä Mubarakia vastaan.

Egyptin presidenttinä Mubarak ehti toimia kolmekymmentä vuotta. Kenraalina hän oli johtanut sotia Israelia vastaan, mutta presidenttinä hän omaksui rauhanpolitiikan Israelia kohtaan. Mubarak osallistuikin moniin huippukokouksiin, joissa Israelin ja arabimaailman välille pyrittiin löytämään yhteisymmärrystä. Monin tavoin räjähdysalttiiseen Lähi-Itään Mubarakin hallinto toi liennytystä. Oman maansa ääri-islamisteja vastaan hän kävi ankaraa taistelua.

Maansa hallitsijana Mubarak oli ehdoton yksinvaltias. Kannattajilleen hän oli turvallinen isähahmo, joka takasi maansa vakauden ja paransi köyhimpien kansalaistensa elinolosuhteita. Vastustajat pitivät häntä taas tyrannina, joka heitätti arvostelijansa armotta tyrmään ja jolla omat ja valtion varatkin tahtoivat sekoittua.

Vuonna 2011 Mubarak syötiin vallasta ns. arabikevään kansannousun yhteydessä. Monet lännessä ja mm. Yhdysvaltain tuolloinen presidentti Obama tervehtivät lähes lapsenomaisella ilolla Pohjois-Afrikan tapahtumia. Muistan hyvin tuon ajan. Minä en iloinnut siitä riehumisesta. Demokratia on tietysti tavoiteltava asia, mutta liian suurella rytinällä tulevat muutokset tahtovat johtaa vain uusiin ongelmiin. Toimiakseen demokratia edellyttää riittävän vakaata yhteiskuntaa ja myös ihmisten ymmärrystä demokratiasta ja kansalaisoikeuksista.

Pian Mubarakin hallinnon kaatumisen jälkeen egyptiläiset valitsivatkin presidentiksi Mubarakin aikana kielletyn Muslimiveljeskunnan ehdokkaan, Muhammed Mursin. Ääri-islamilaisuus, joka oli Mubarakin hallitessa pyritty pitämään aisoissa, alkoi nostaa päätään ja muuttaa Egyptiä pois maltilliselta tieltä. Mubarakin ajan vakaus alkoi muuttua kaaokseksi, väkivaltaisten mielenosoitusten aallot levisivät jälleen. Lopulta armeija kaappasi vallan ja syrjäytti Mursin.

Kirjoitin noihin aikoihin pienen runonpätkän, jonka löysin vanhasta Facebook-päivityksestäni:

Pommit paukkuu Kairon yössä
Väkijoukot jälleen työssä
Tällä kertaa kaatui Mursi
Uppos imaamien pursi

Tuumiskeli muuan fellah
Näinkö maata parannellaan
Jospa valtaan nousee toinen
Islamisti samanmoinen

Mubarak kun johti maata
Saattoi vakauden taata
Pyramidin lailla kesti
Veljeskunnan juonet esti

Fellah katsoi kuuta kohti
Mietti asiaa ja pohti
Turhaan karjui huutosakki
Kelpo mies ol’ Mubarakki

Vaikka kansan kassan käänsi
Vastustajat tyrmään väänsi
Oli sentään maassa rauha
Niili-virran tuuli lauha

Vanha ja sairas Mubarak joutui viimeisinä elinvuosinaan monien oikeudenkäyntien kohteeksi. Ennen niin jämerin ottein esiintynyt maansa määrätietoinen hallitsija makasi avuttomana sairaalapaareilla, kun häntä kannettiin oikeuden eteen. Hän ehti olla vangittuna kuusi vuotta, kunnes keväällä 2017 hänet vapautettiin syytteistä. Viimeiset vuotensa hän eli syrjässä julkisuudesta.

Eräässä haastattelussa, syrjäyttämisensä jälkeen, Hosni Mubarak kertoi luottavansa, että historia tulee aikanaan antamaan hänelle oikeudenmukaisen tuomion. Siihen tuomioon on jokaiselle valtiollisen toimijan lopulta tyytyminen, kun hänen tekojaan kerran arvioidaan.