Olen miettinyt pitkään tämän kirjoituksen kirjoittamista, että pitäisikö minun vaieta ja varoa ärsyttämästä paikallisia toimijoitamme samalla välttäen sitä, että joutuisin julkisen arvostelun kohteeksi. Haluaisinkin mieluummin kirjoittaa monista niistä positiivista asioista, joita olen elämässäni saanut kokea. Kaupunginvaltuutetun roolissa toisin ennemmin - kuten varmasti jokainen meistä - esiin sellaisia hankkeita ja kysymyksiä, jotka avaavat myönteisiä näkymiä kaupunkimme tulevaisuuteen. Tilanne Kemijärven kunnallishallinnossa on kuitenkin tullut sellaiseksi, että minun roolikseni on muodostunut arvostelijan, eräänlaisen "oppositiomiehen", tai parhaimmillaankin lainvalvojan ja vallan vahtikoiran osa. Tästä on ollut helppo mutkat suoriksi vetäen syyttää minua ja eräitä muita valtuutettuja riitelystä, valituksien tehtailemisesta ym.

Helpommalla olisin päässyt itsekin, jos olisin pitänyt suuni kiinni. Vaikenisin kokemistani asioista. Jos olisin kannattanut vastoin omaatuntoani edellisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan jatkoa ja nykyisen hallintokulttuurin ylläpitämistä, niin kenties minua haukuttaisiin vähemmän määrätyissä piireissä ja Internetin keskustelupalstoilla. Ehkä olisin silloin eräiden paikallisten tahojen suosiossa ja voisin odotella palkkioksi tukea eri tehtäviin. Mutta omat yöni olisin nukkunut siinä tilanteessa paljon huonommin. Olen luvannut vaaleissa toimia kuntalaisten parhaaksi eikä nykyisen, suorastaan järkyttävän hallintotavan jatkaminen voinut olla kaupunkilaisten etu.


Kuntalaiset ovat sinällään oikeutetusti ihmetelleet, mitä kunnallishallinnossa oikein tapahtuu? Miksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja on valittu kolmesti saman vuoden aikana? Mitä ihmettä kaupunginjohtaja on tehnyt ja miksi hänen erottamistaan puuhannut Heikki Nivala lentää itse samana päivänä ulos kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikalta? 

Kun nyt erinäiset tapahtumat ovat tulleet julkiseksi, on minulla oikeus ja velvollisuuskin perustella oman toimintani taustoja ja kertoa kuntalaisille, mitä suljettujen ovien takana on tapahtunut. Ei ole mukavaa joutua jatkuvasti arvostelemaan kanssaihmisiä suoraan, heidän nimillään. Mutta puolustaudun sillä, että sanon sanottavani omalla nimelläni ja itse vastaan huutooni. En lähde luettelemaan, moniko kuntalainen on minua pyytänyt toimimaan tällä tai tuolla tavalla, vaan kerron menettelyni perusteet ja jätän sen vapaasti kemijärveläisten arvioitavaksi tuleviin kunnallisvaaleihin.
 
(Eräs eniten minua ärsyttänyt tapa on se, että haetaan tukea omalle mielipiteelle jostakin kuvitteellisesta kansanjoukosta. "Tuolla kylillä puhutaan että…" -argumenttia käytetään etupäässä omien näkemysten esittämiseen sen sijaan, että rohkettaisiin sanoa suoraan, että idea on oma.)

Kuluneista tapahtumistahan on luotu sellaista mielikuvaa, että katkera, kaunainen ja pieni klikki kepulaisia valtuutettuja muodostaa ns. Keskustan opposition, jonka tarkoituksena on vastustaa Kemijärven rautatien, sellutehtaan ym. puolesta taistellutta Heikki Nivalaa. Tämä höyrypäinen joukkio pyrkii kaikin keinoin kaatamaan Nivalan kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikalta. Motiivina vallanhimo ja kateus Heikki Nivalan korkeita äänimääriä ja kansansuosiota kohtaan.

Minua on syytetty erityisesti siitä, että olisin kunnallisista päätöksistä tekemilläni valituksilla jotenkin halvaannuttanut kunnan päätöksenteon. (Tänä vuonna olen tehnyt yhden kunnallisvalituksen ja senkin vedän pois, koska asia hoidettiin itseoikaisuna, kun nähtiin, että esittämäni väitteet olivat oikeita.) Niinkin uskomattoman toteamuksen sain kuulla valtuustosalissa, että sillä rahalla, mikä on kaupunginhallituksen valintaprosessissa kulunut, olisi voinut palkata yhden hoitajan kaupungin tarjoamien terveyspalveluiden pariin. Ei puuttunut paljoa, että minua olisi syytetty siitä potilasjonoista ja vanhusten hoitopaikkojen puutteesta!
 
Kun itse olin aikanaan tiiviisti mukana järjestämässä isomummini hoitopaikkaa Puistolan palvelukeskukseen ja seurasin läheltä hänen hoitoaan, niin tuntuu syvästi loukkaavalta kuulla väitteitä, että toimintani olisi jotenkin vahingoittamassa kotikuntamme terveydenhoitopalveluita.

Luonnollisesti tällaiset puheet ovat täyttä valhetta. Mutta kun niitä oikein valtuustosalissa vailla mitään vastuuta omista sanomisista levitellään, niin katson oikeudekseni kertoa, miten koen asioiden todellisuudessa menneen.

Siitä, miten hyvä itse kunkin tapa hoitaa yhteisiä asioita, on varmasti erilaisia mielipiteitä. Vaikka kertoisin miten paljon omista kokemuksistani, en voi vakuuttaa kaikkia. He kuulevat toisen version ja pitävät sen kertojaa luotettavampana tai jotenkin muuten mukavampana ihmisenä kuin minua ja valitsevat uskottavamman tapahtumankulun tällä perusteella. Vaikka vastaansanomattomat tosiseikat osoittaisivat mitä tahansa, voi ihmisen olla vaikeata muuttaa kantaansa. Tätä kokee politiikassa hyvin usein.
 
Kun ihminen on valinnut jonkun tien, hänen on vaikea myöntää olleensa väärässä. Mieluummin kävelee sitä väärää tietää vaikka rotkon pohjalle. Paasikivi sanoi aikanaan, että suuret kansanjoukot ovat aina rakastaneet enemmän niitä, jotka tarjoavat heille suuria illuusioita, kauniita harhakuvitelmia, kuin niitä, jotka ovat pohjanneet toimintansa tosiasioiden, joskus hyvinkin kovien ja kylmien, tunnustamiseen. Päätöksenteon on kuitenkin pohjauduttava tosiasioihin eikä mielikuviin.

Tammikuun valtuuston kokouksesta

Kaupunginhallitus valitaan Kemijärvellä kahden vuoden välein. Kausi oli katkolla vuodenvaihteessa, joten 17.1.2011 kokoontunut kaupunginvaltuusto käsitteli kaupunginhallituksen valintaa normaalissa järjestyksessä. Aikaisemmissa blogimerkinnöissäni olen kuvaillut kokouksen kulkua tarkemmin. Totean tässä vain lyhyesti, että tuossa valtuustossa käytiin suhteellinen vaali kaupunginhallituksen jäsenistä.

Suhteelliseen vaaliin valtuutetut jättävät ehdokaslistoja ja itse kukin valtuutettu saa sitten äänestää parhaana pitämäänsä listaa. Valituksi ehdokkaat tulevat sellaisessa järjestyksessä, että ensimmäisenä listalla ollut on varmimpana läpimenijänä, ja jos lista saa riittävästi ääniä, niin sitten menee läpi toiseksi kirjoitettu nimi, vielä äänten piisatessa kolmanneksi kirjoitettu nimi jne. – Äänet lasketaan samalla suhteellisella vaalitavalla kuin vaikka kunnallis- tai eduskuntavaaleissa.

Tähän suhteelliseen vaaliin jätettiin kolme ehdokaslistaa, yksi niistä oli minun ja valtuutettu Kaarina Soppelan laatima. Kun vaali oli suoritettu, tälle listalle tuli niin paljon ääniä, että siltä olisi tullut valita kaupunginhallitukseen kolme henkilöä. Vaali kuitenkin hylättiin sen vuoksi, että listamme katsottiin lainvastaiseksi. Sillä kun oli kolmantena ehdokkaana varasijalle Veli-Matti Hietanen, joka on myös tarkastuslautakunnan varajäsen. Molemmissa toimielimissä, kaupunginhallituksessa ja tarkastuslautakunnassa, ei saa olla, ei edes varajäsenenä. Hietanen olisi kuitenkin voinut erota tarkastuslautakunnan varajäsenyydestä.

Valtuutetut Kaarina Soppela ja Ahti Majava toivat esiin, että näin voidaan menetellä eikä vaali ole laiton. Enemmän kuin heidän sanansa painoivat kuitenkin Heikki Nivalan neuvot, ja näin jouduttiin uuteen äänestykseen. Sekin hylättiin samalla perusteella. Kolmanteen äänestykseen tultaessa Lea Soppela vaihtoi Kristillisdemokraattien ehdokkaan nimen naisesta mieheksi niin, että vaikka äänet olisivat jakautuneet miten, ei tasa-arvo olisi toteutunut. Listoja yläpäissä oli liian paljon miesten nimiä. Vaihdos tehtiin suhteellisten vaalien vaalilautakunnan puheenjohtajana toimineen Heikki Nivalan pyynnöstä. Tahallaan muodostettiin sellainen ehdokaslistojen kokonaisuus, että laillista lopputulosta ei voi syntyä. Näin pelattiin lisää junttausaikaa valtuuston kokoukseen.

Hallinto-oikeuden päätöksellä on todettu, että minun ja Kaarina Soppelan jättämä ehdokaslista oli täysin laillinen eikä sitä olisi siis tullut hylätä.

Hallituksen puheenjohtajaa valittaessa enemmistövaalina äänet hajaantuivat niin, että Vasemmistoliiton Juha Pikkarainen tuli lopulta valituksi hallituksen puheenjohtajaksi. Hän sai äänestyksessä 21 ääntä, Heikki Nivala 20 ääntä ja Kaarina Soppela 16 ääntä.

Se, miksi asian käsittely on siis näin venynyt, johtuu alun perin siitä, että minun ja Kaarina Soppelan ehdokaslista tuomittiin kokouksessa laittomaksi, vaikka se oli laillinen. Emmekä ole niitä, jotka tekivät tuosta kokouksesta farssin muuttamalla äänestyslistat tahallaan sellaisiksi, että laillista tulosta ei voi syntyä. Harjoitetusta menettelystä vastasivat juuri ne valtuutetut, jotka ovat nyt eniten meitä syytelleet.

Henkilövalinnat tahtovat olla niitä asioita, jotka herättävät eniten tunteita. Niin kai nytkin. On helppo sanoa, että vähemmistön tulisi tyytyä enemmistön tahtoon. Suhteellinen vaalitapa kuitenkin on säädetty siksi, että riittävän suuruinen vähemmistökin saisi edustajansa monijäseniseen toimielimeen.

Kristillisdemokraattien puolelta on voimakkaasti kehuttu Heikki Nivalaa ja Lea Soppelaa, ja toisaalta arvosteltu ns. Keskustan oppositiota ja erityisesti minua. Siltä osin ymmärrän tämän, että osa heistä koki suhteellisen vaalin hyökkäykseksi heitä kohtaan, kun suhteellisessa vaalissa olisi ollut se teoreettinen vaara, että Kristillisdemokraatit olisivat pudonneet. (Tosin esim. tammikuussa näin ei olisi käynyt, vaan vaikka 1. vaalin tulos olisi hyväksytty, olisi Kristillisdemokraattien Riitta Latvakoski kumminkin tullut valituksi kaupunginhallitukseen.) Kuitenkaan pienryhmiä koskevat kysymykset eivät ole nykyisen tilanteen syy. Suhteelliseen vaaliin mentiin siksi, että kaupunginhallituksen ja erityisesti sen puheenjohtajan toimintatapoja ei pidetty kunnallishallinnon kannalta soveliaina.

Toki olen aivan avoimesti myöntänyt, että mielestäni Sitoutumattomien ryhmää kohtaan luottamuspaikkaneuvotteluissa tehtiin vääryyttä, kun he eivät saaneet yhtään paikkaa hallitukseen ja Kristillisdemokraatit saivat yhden paikan koko neljän vuoden kaudeksi. Tasapuolisempaa olisi ollut, että kyseiset ryhmät olisivat jakaneet paikan puoliksi. Näiden neuvottelujen avainhenkilöinä olivat kuitenkin aivan muut kuin Keskustan "oppositioon" kuuluviksi väitetyt. Itse en ollut yhdessäkään neuvottelussa osallisena.

Miksi ylipäätään äänestettiin?

Olen sanonut useissa yhteyksissä, että asiassa on sekä juridinen että poliittinen puoli. Prosessi on pitkittynyt erilaisista laillisuuteen liittyvistä syistä, niin talvella kuin nyt loppusyksystä. Se, miksi ylipäätään lähdettiin käymään suhteellisia vaaleja, on luku sinänsä. Itse koen, että kyse on ennen kaikkea luottamuksesta. Keneen luottamme? Keiden uskomme kunnioittavan rehellisyyttä ja laillisuutta parhaiten kunnallisessa päätöksenteossa?

Omalta kohdaltani voin sanoa, että halusin vaihtaa kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja siksi lähdin kannattamaan suhteellista vaalia viime tammikuussa. Olin seurannut kahdeksan vuotta Heikki Nivalan toimintaa Kemijärven kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Olin nähnyt, miten kunnallishallinnon avoimuudesta alettiin luopua ja kuntaa alettiin valjastaa milloin minkäkinlaisiin operaatioihin henkilökohtaisen suosion ja eduskuntavaalikannatuksen kalastelun toivossa.

Olin nähnyt, miten kaupunginhallituksen kokouksien esityslistat koetettiin pimittää julkisuudelta ennen kokouksia, jotta ihmiset eivät pääsisi vaikuttamaan niihin. Olin nähnyt, miten äänestäjälle luvattiin ennen vaaleja, että lukio pysyy keskustassa ja saman tahon toimesta vähän aikaa vaalien jälkeen lähdettiin ajamaan koulun siirtoa Särkikankaalle. Olin nähnyt, miten pidettyä kaupunginjohtajaamme Arto Ojalaa lähdettiin savustamaan ulos ja nostamaan omaa eduskuntavaalien tukimiestä tilalle sopivasti juuri ennen vaaleja. Olin nähnyt, miten kaupunginhallituksen puheenjohtaja ilmoittaa kylmästi, että yksityismaanomistajien on Rovajärven alueella myytävä tai vaihdettava omat maansa pois ratkaisuna sille kysymykselle, miten puolustusvoimat sekä asukkaat ja mökkiläiset voivat jatkossakin sopia alueelle yhdessä.

Olin nähnyt, miten kotiseutuamme kohdanneita hirvittäviä tragedioita lähdettiin käyttämään hyväksi henkilökohtaisessa politikoinnissa. Olin nähnyt, miten yrittäjänaisten aloittamasta taistelusta yöjunaliikkeen puolesta otettiin kunnia eduskuntavaaleja varten. Olin nähnyt, miten kaupunki ajettiin hakemaan Arktosin tehtaan lainvastaista pakkolunastusta ja miten niitä valtuutettuja, jotka eivät suostuneet tähän ainoastaan uuden työllisyyden tuloa hidastaneeseen operaatioon, lähdettiin leimaamaan maanpettureiksi. Millä rahalla kaupunki olisi tämän tehtaan lunastanut, se ei tullut selväksi. Lunastamatta jäivät myös kunnallisvaalien alla annetut lupaukset uuden sellutehtaan rakentamisesta ja seutukunnalla aloitettavasta osakeannista. Äänet kelpasivat, mutta rikotuista lupauksista ei seurannut vastuuta. Äänestäjällä ei ole kuluttajansuojaa.

Olin nähnyt, miten mielenosoituskulkueiden johtamisesta tuli mielenosoituksen kohteena olevaa asiaa tärkeämpi. Olin nähnyt, miten vallanhuumassa alettiin uhota jopa oman puolueen perustamisella, mutta kun utopistinen hanke kuivui kokoon, kelpasi kyllä paikka ensin niin kovasti haukutun Keskustan listalla. Olin nähnyt, miten omia uskollisia tukijoita palkittiin sopivilla luottamustehtävillä.

Enkä pidä kypsänä asenteena yhteisten asioiden hoitamisessa sitäkään, että esitetään uhkauksia, niin oman kuin toisten puolueiden edustajille, että jos en saa jatkaa tietyssä tehtävässä, niin lopetan koko poliittisen urani. Eikö tämä kuitenkin ole yhteisten asioiden ajamista, omien arvojen pohjalta ja niillä paikoilla, joihin lailliset päätökset itse kunkin asettavat? Jos koko toiminta, jonka pitäisi kai kuitenkin tähdätä kuntalaisten hyvinvointiin, on riippuvainen siitä, saako itselle näkyvän valta-aseman, niin ohjaako tätä toimintaa silloin pyrkimys yhteiseen hyvään vai johonkin muuhun?
Kaiken tämän nähtyäni, koettuani ja elettyäni, tulin siihen tulokseen, että koska kyseinen kehitys on henkilöitynyt vahvasti kaupunginhallituksen puheenjohtajaan, on tämä kehitys mahdollista pysäyttää henkilöä vaihtamalla. Siksi lähdin kannattamaan henkilön vaihtamista.

Ettekö te aikuiset ihmiset osaa sopia asioita?
 
Ymmärrän hyvin, jos tällainen kysymys esitetään. Suurin osa ihmisistä ei tiedä päätöksenteon taustoista ja pelkkien lehtiuutisten perusteella voi syntyä sellainen kuva, että samassa valtuustoryhmässä molemmat puolet pitävät härkäpäisesti kiinni omista kannoistaan eivätkä ymmärrä hakea sopua. Voin kuitenkin vakuuttaa, että sovintoon todella pyrittiin ja ainakaan minusta sen syntyminen ei jäänyt kiinni.
 
Juha Pikkarainen pyysi eroa kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävistä 4.10.2011 päivätyllä kirjeellä. Eronpyyntö sisälsi sangen eriskummallisia perusteita (mm. että hän joutuu tekemään luottamustoimiinsa liittyviä töitä vapaa-ajallaan – kukapa meistä ei joutuisi?), mutta tosiasiallinen eron syyhän olikin se, että kaupunginhallituksen puheenjohtajuus ei ollut Vasemmistoliiton paikka ryhmien välisissä neuvotteluissa sovitussa paperissa. Tosin jos Pikkarainen olisi noudattanut sopimuksia tunnontarkasti, niin hän olisi jo alun perin kieltäytynyt ottamasta tehtävää vastaan.
 
Edessä oli siis jälleen kaupunginhallituksen puheenjohtajan valinta. Ainakin Lapin Radion jutuissa käsiteltiin sitä, onko Keskustan ryhmä päässyt tämän reilun puolen vuoden aikana nyt sovintoon ja onko kahtiajako onnistuttu purkamaan. Voin vakuuttaa, että sitä kyllä yritettiin. Meidän puoleltamme, tältä parjatun "opposition" puolelta, tultiin vastaan. Rohkenen sanoa, että tultiin vastaan yli puolenvälin.
 
Äitini, valtuutettu Tarja Kaisanlahti pyysi 15.6.2011 päivätyllä kirjeellä eroa kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtajan tehtävästä. Hän erosi täysin vapaaehtoisesti tältä paikalta. Tilalle valittiin yksimielisesti Heikki Nivalan kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta voimakkaasti tukeva Lea Soppela. Myös minä olin tukemassa Lea Soppelan valintaa.
 
Itse toin julkisuuteen useita kertoja esiin ajatuksen kompromissiehdokkaasta ja tätä tavoitetta koetettiin kyllä edistää niin hyvin kuin mahdollista. Kun nimittäin kahtiajako oli henkilöitynyt Kemijärven Keskustan kahteen tunnettuun hahmoon, Heikki Nivalaan ja Kaarina Soppelaan, niin esitin, että nämä henkilöt voisivat molemmat väistyä puheenjohtajapelistä ja etsitään tilalle kolmas nimi. – Toisin kuin jotkut väittivät, en tarkoittanut kolmannella nimellä itseäni, vaan lähinnä maanviljelijä Antti Kerkelää, joka on toiminut kaupunginhallituksen jäsenenä vuodesta 2005 lähtien. Jossain vaiheessa Antti Kerkelä antoikin lupauksen olla käytettävissä kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Aivan viime metreillä, juuri ennen kokousta, hän kuitenkin perui sanansa ja kieltäytyi ehdokkuudesta.
 
Uskon, että Antti Kerkelä olisi lähtenyt ehdokkaaksi, jos Heikki Nivala olisi tukenut hänen ehdokkuuttaan. Kun Antti Kerkelä on ollut koko valtuustokautensa ajan tukemassa Heikki Nivalaa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi ja muutoinkin miehet ovat yleensä äänestäneet samalla tavalla, niin se, että olisimme olleet valmiita Antin nimeen, osoittaa, että todella halusimme sovintoa. Antti Kerkelä olisi nauttinut kuitenkin luottamusta valtuustoryhmän eri puolilla.
 
Todettakoon, että Kaarina Soppela olisi ollut valmis vetäytymään ehdokkuudestaan, jos Heikki Nivala olisi tehnyt samoin. Mutta tämä ei hänelle kelvannut. Kaikki sovintoyritykset kaatuivat siihen, että Heikki Nivala ei antanut yhtään periksi omista henkilökohtaisista pyrkimyksistään. Hän ilmoitti, että hänelle kelpaa vain sellainen ratkaisu, että hän saa jatkaa kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Ei mikään muu. Ja sellaiseen "sovintoon" me emme voineet suostua, että me olisimme antaneet kaikesta periksi ja Nivala ei yhtään.
 
Heikki Nivala on perustellut julkisuudessa sitä, miksi sovintoa ei synny, lähinnä sillä, että henkilöiden toimintatavat ovat niin erilaiset, että sovinnolle ei ole edellytyksiä. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että hänen mielestään "opposition" toimintatavat ovat niin sopimattomia, että hän ei halua tehdä myönnytyksiä kaltaisillemme ihmisille.
 
Oma kokemukseni on se, että Nivalan kannattajien ja kenties hänen itsensä puoleltakin yksi suurimpia motiiveja olla tekemättä mitään myönnytyksiä on katkeruus käydyistä eduskuntavaaleista, joissa Nivala jäi toistamiseen valitsematta. Syitä siihen, että kannatus jäi samalle tasolle kuin v. 2007 vaaleissa, ei löydetä peilistä eikä esimerkiksi värittömästä kampanjasta, ympäripyöreistä vaaliteemoista ja surkeista vaalimainoksista – sen enempää kuin siitäkään, että omat kannattajat eivät pahemmin kirjoitelleet lehtiin eivätkä näkyneet kampanjassa omalla nimellään.
 
Esimerkiksi toissa valtuuston kokouksessa sain kuulla kokoustauon aikana eräältä Nivalan kannattajalta syytöksiä siitä, miten kauheata oli, kun kemijärveläiset lähtivät omalla nimellään kannattamaan muuta kuin "omaa" ehdokasta. Suorastaan puistatti kuunnella tällaista umpimielisyyttä. Tein mielettömän paljon töitä kahden lappilaisen, keskustalaisen ehdokkaan hyväksi viime keväänä, varmasti enemmän kuin esimerkiksi tämä minua arvostellut naishenkilö teki Nivalan hyväksi. Mutta Kemijärvellä sai tuntea olevansa maanpetturi, jos ei tue juuri tiettyä ehdokasta – vaikka samaan äänipottiin ne kaikki äänet menevät!
 
Annoin aika suuren panoksen sen hyväksi, että omalta alueeltamme Itä-Lapista saatiin pitkästä aikaa oma keskustalainen kansanedustaja. Ja hyvin lähellä oli sekin, että moniin eri tehtäviin tukemani, täydestä tuntemattomuudesta huiman äänimäärän kerännyt torniolainen nuori nainen olisi tullut valituksi.

Suorastaan tekopyhää on tehdä niitä väitteitä, että Keskustan kunnallisjärjestöhän esitti nyt Nivalaa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi ja että Nivala oli kunnallisvaalien ääniharava ja että on moraalitonta lähteä tällaista henkilöä sitten vastustamaan. Juuri samanlaisilla keinoilla Heikki Nivala itse nousi kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Vaalien ääniharava oli tuolloin Veikko Perälä, ja Nivala (joka ei ollut edes Keskustan jäsen) oli tullut valituksi kaupunginvaltuustoon kaikkein pienimmällä äänimäärällä Keskustan listalta. Häntä ei kunnallisjärjestö eikä edes valtuustoryhmä kannattanut hallituksen puheenjohtajaksi. Hänet valittiin suhteellisella vaalilla kaupunginhallitukseen ja muiden ryhmien, erityisesti vasemmistolaisten tuella kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Keskustan valtuustoryhmän ehdokas kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi oli tuolloin Aulikki Imporanta, ja hän sai Keskustan ryhmän enimmät äänet, mutta Nivala ohitti hänet äänestyksessä muiden puolueiden tuella.

Nyt minua on syytetty siitä, että en ole kannattanut vaalien ääniharavaa enkä ole kunnioittanut Keskustan kunnallisjärjestön kantaa. Mutta olen toiminut kutakuinkin samoin kuin Heikki Nivala itse tullessaan ensi kertaa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Kun olen muutaman kerran tästä muistuttanut, on alkanut halveksiva kommentointi, että ei vanhoja pidä muistella. Ne kuitenkin antavat taustaa sille, miksi näin on nyt menetelty.

Ja toisin kuin Heikki Nivala tuolloin - minä olen pelannut avoimin kortein. Olen sanonut mm. Lea Soppelalle jo ennen viime vuodenvaihdetta, etten hyväksy Heikki Nivalan jatkoa kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja että tulen toimimaan sen mukaisesti. Kunnallisjärjestön kokouksessa jo valtuustokauden alkaessa jätin eriävän mielipiteen kaupunginhallituksen valinnasta. Muistan, kuinka samaisessa kokouksessa pitäjänneuvos Mauno Kerkelä kauhistui tästä ja piti paheksuttavana, että edes rohkenen esittää eriävää mielipidettä ja ettei sellaista saisi kirjata ylös. Samoin olen jättänyt eriävän mielipiteen Keskustan valtuustoryhmässä ryhmän sääntöjen mukaisesti etukäteen. Heikki Nivala ei menetellyt samalla tavalla silloin, kun hän itse tuli kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.
 
 
Miksi päädyttiin sitten Kaarina Soppelan nimeen?

Kaupunginvaltuuston kokoukseen 17.10.2011 mentiin sikäli sekavissa merkeissä, että Antti Kerkelä oli juuri siis kieltäytynyt ehdokkuudesta. Kaarina Soppela ei halunnut olla käytettävissä kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, sillä hän lähti ajatuksesta, että sekä hänen että Heikki Nivalan nimestä luovutaan ja ehdokkaaksi valittaisiin kolmas henkilö. Näin lievennettäisiin vastakkainasettelua ja kahtiajakoa "nivalalaisiin" ja "soppelalaisiin". Kuten jo kerroin, Heikki Nivala ei suostunut omalta kohdaltaan vastaavaan vastaantuloon. Kaarina Soppela, jota on Internetin palstoilla ja Facebookissa syytetty vallantavoittelusta, oli siis valmis luopumaan ehdokkuudesta.
 
Kun Kaarina Soppela ei ollut käytettävissä esitettiin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Nivalan vastaehdokkaaksi äitiäni Tarja Kaisanlahtea. Esityksen teki Tarja Perälä. Valtuutettu Eeva Moilanen esitti puolestaan Heikki Nivalaa. Äänestyksessä Heikki Nivala sai 19 ääntä, Tarja Kaisanlahti 15 ääntä ja Antti Kerkelän, joka ei siis suostunut ehdokkaaksi, nimelle kirjoitettiin kuitenkin yksi hajaääni.
 
Kokouksessa sattui kuitenkin sellainen menettelyvirhe, että Pikkaraisen erosta tehdystä pöydällepanoesityksestä ei äänestetty oikein. Pöydällepanosta on äänestettävä aina erikseen – pöydälle tai ei. Niin ei voi äänestää, että vastassa on kaupunginhallituksen pohjaesitys ja pöydällepanoesitys.
 
Tekevälle sattuu, ja tuossa valtuuston kokouksessa sattui meille kaikille. Kukaan meistä ei nimittäin tainnut äänestettäessä huomata, että äänestys sujui virheellisessä järjestyksessä. Itse huomasin sen äänestyksen jälkeen ja asiasta annettiin palautetta kokouksen toimihenkilöille. Oletin, että asia tuodaan heti uuteen käsittelyyn ja menettelyvirhe poistetaan.
 
Hämmästykseni oli suuri, kun näin pari päivää kokouksen jälkeen kaupungin Internet-sivuilla pöytäkirjan, jossa äänestysmenettely oli kuvattu menneen toisin kuin se oikeasti meni. Äänestysmenettely oli valtuuston työjärjestyksen vastainen, mutta se merkittiin pöytäkirjaan ikään kuin se olisi sujunut työjärjestyksen mukaisesti. (Vastakkain oli merkitty olleen pöydällepanoesitys ja asian käsittelyn jatkaminen, vaikka näin ei ollut.) Asia tuotiin kyllä sitten uuteen käsittelyyn. Mutta se, miksi tein valituksen, johtui siitä, että en voi hyväksyä pöytäkirjojen laatimista vastoin todellista tapahtumainkuvausta. Nyt kaupunginvaltuustossa SDP:n valtuutettu Lauri Haarahiltunen syytti minua hiusten halkomisesta ja että valituksia etsitään mitättömistä asioista. Mutta minun mielestäni ei ole vallan mitätöntä, jos pöytäkirjoja ei laadita vastaamaan kokouksen kulkua.
 
Näihin aikoihin, 27.10.2011, paikallislehti Koillis-Lapissa Heikki Nivala totesi kaupunginhallituksen puheenjohtajan valintaan liittyvässä uutisoinnissa: ”Valittaa voi tietysti jos haluaa. Päätöksenteossa valitettavaa löytyy, jos valittamisen tielle haluaa. Toinen juttu on ja oleellista on, toteutuuko valtuuston enemmistön tahto. Tässä se toteutuu”. – Tämä kuvastaa erittäin hyvin sitä asennetta, mikä Kemijärven kaupungissa vallitsee laillisuutta kohtaan. Siitä, miten päätös syntyy, ei niin välitetä, kunhan se on kulloisenkin valtuuston enemmistön tahdon mukainen. Asia on kuitenkin niin, että vaikka päätös syntyisi yksimielisesti, niin jos se on virheellisessä järjestyksessä syntynyt, niin silloin se on laiton, sanoivatpa paikallispoliitikot mitä tahansa.
 
Joka tapauksessa asia tuli vajaan kuukauden kuluttua uuteen käsittelyyn kaupunginvaltuuston kokoukseen. Minulle oli selvää, että äänestämme vielä kerran ja että Heikki Nivalalle haetaan vastaehdokas. Joku voi toki väittää, että olisi pitänyt kunnioittaa edellisen valtuuston kokouksen tulosta. Mutta näiden kahden kokouksen välillä ehti tulla ilmi paljon uutta koskien kaupunginhallituksen puheenjohtajan toimintaa. Varsinkin mitä tulee kaupunginjohtajan virkaan liittyviin kysymyksiin.
 
Uudessa äänestyksessä erona aikaisempaan oli se, että tällä kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi ehdotettiin nyt Keskustan "opposition" alkuperäistä ehdokasta Kaarina Soppelaa.
 
Tapahtumia perhepiirissäkin seuranneena voin kertoa aivan avoimesti, että äitini nimestä ei viime valtuustossa luovuttu sen johdosta, että Kaarina Soppela olisi ollut asiassa aloitteellinen. Kaarinalle olisi käynyt se, että äitini olisi asetettu ehdokkaaksi kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi myös tähän viimeiseen ja ratkaisevaan kaupunginhallituksen kokoukseen.
 
Äitini tuli asiaa harkittuaan kuitenkin siihen tulokseen, että mikäli Kaarina Soppelalla on yhtä hyvät tai paremmat edellytykset saada riittävä kannatus tehtävään kuin hänellä ja mikäli Kaarina Soppela on vielä itse käytettävissä, tulee hänet asettaa ehdokkaaksi. Äitini olisi suostunut ehdokkaaksi vain siinä tapauksessa, että Kaarina Soppelalle ei olisi ollut näköpiirissä kannatusta tai jos hän ei olisi halunnut asettua ehdolle.
 
Itse olen ollut joskus Kaarina Soppelan kanssa asioista eri mieltä. Hän on vahvatahtoinen ihminen, jo 1980-luvulla Kemijärven rautarouvaksi ja Thatcheriksi kutsuttu. Mutta olen aina voinut luottaa Kaarina Soppelan keskustalaiseen aatemaailmaan, vankan kokemuksen tuomaan aitoon asiantuntemukseen, haluun noudattaa laillisuutta ja ennen kaikkea henkilökohtaiseen rehellisyyteen. Keskustalainen arvomaailma on hänelle jo lapsuuskodin peruja. Työuransa, nelisen vuosikymmentä hän teki kaupungin palveluksessa toimien viimeksi sivistysosaston toimistopäällikkönä. Poliittisen uransa aikana hän on ehtinyt toimia mm. sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä teknisen lautakunnan puheenjohtaja, useiden vuosien ajan kaupunginhallituksen jäsenenä. Vuoden 2008 ajan hän heilutti kaupunginvaltuustossa nuijaa, ensimmäisenä naispuolisena valtuuston puheenjohtajana koko Kemijärven historian aikana.
 
Voiko kukaan olla eri mieltä, jos sanon, että nyt jos koskaan kunnallishallinnossa tarvitaan vankkaan kokemukseen perustuvaa asiallista johtajuutta. Varsinkin kun on tullut ilmi, millä tavalla kaupungin tärkeimmin viranhaltijan, kaupunginjohtajan, virkaan liittyviä kysymyksiä on hoidettu. Tämä menettely on vahingoittanut kaupungin toimintakykyä varmasti paljon enemmän kuin ne pari laillisuusperusteista valitusta, joita on tehty - ja jotka ovat kaikki sitä paitsi jouduttu myöntämään perusteiltaan oikeiksi.
 
Yritys erottaa kaupunginjohtaja
 
Lokakuun ja marraskuun valtuuston kokouksien väliin ajoittuu sangen omituinen tapahtumakulku, jota voisi luonnehtia parhaiten kuvaamalla sitä Heikki Nivalan masinoimaksi kampanjaksi kaupunginjohtajan erottamiseksi.
 
Vs. kaupunginjohtaja Arto Ojalaa alettiin ajaa ulos kaupunginjohtajan tehtävistä vuosien 2009/2010 vaihteessa. Ojala oli viime eduskuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana, mutta jopa laitavasemmiston Markus Mustajärvi kiitteli hänen toimintaansa kaupunginjohtajana ja kertoi voivansa tukea kaupunginjohtajaksi "sivistynyttä porvaria".
 
Kirjoitin Koillis-Lappi -lehdessä 5.1.2010 mm. seuraavaa:
 
Kysyn Heikki Nivalalta, mikä kiire meillä on saada Arto Ojalan kaltainen kyvykäs mies pois Kemijärveltä? Onko se kuntalaisten edun mukaista vai joidenkin yksittäisten tahojen intressi? Eduskuntavaalit lähestyvät. Pitääkö saada sopivan ehdokkaan tukimies kaupunginjohtajaksi ja näin valjastettua kunnallishallinto eduskuntavaalityöhön? Viime eduskuntavaaleissa moni johtava viranhaltija oli julkisesti Heikki Nivalan tukijana. Miten tämä on näkynyt vaalien jälkeen kunnallispolitiikan ratkaisuissa, sitä voi jokainen pohtia.
 
Arto Ojala on toiminut kaupunginjohtajana erittäin hyvin. Kaikesta näkee, että hän on suuren maailman mies. Kun kunta eikä valtio voi kaikkia työllistää, on elinkeinoelämän kehittäminen Kemijärven ykkösasia. Ojalan ansiot ja yhteistyösuhteet suomalaisen elinkeinoelämän parissa ovat kiistattomat. Hänet on nyt vuoden aikana ”sisäänajettu” kunnallishallintoon. Jos Ojala on halukas vielä jatkamaan tehtävässään esimerkiksi vuoden tai kaksi, niin onko meillä varaa jättää tällainen tilaisuus käyttämättä?
 
Heikki Nivala ei vastannut mitään esittämääni kysymykseen. Kun kaupunginjohtajan vaali tuli sitten aikanaan ajankohtaiseksi, esittämäni väite "sopivan ehdokkaan tukimiehestä" kaupunginjohtajaksi piti paikkansa. Hän lähti ajamaan kaupunginjohtajaksi sosiaali- ja terveysjohtajana toiminutta hammaslääkäri Timo Alaräisästä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Alaräisänen oli näkyvästi tukemassa Nivalan eduskuntavaalikampanjaa.
 
Nyt kun kaupunginjohtaja Olli-Pekka Salmisen suhteen on vihjailtu, että hänen oikeusturvaansa tuovat esille ne henkilöt, jotka ovat hänet valinneet, niin ei se minun kohdaltani ainakaan pidä paikkaansa. Minä en kannattanut Olli-Pekka Salmisen, vaan Janne-Veikko Perälän, oman kaupungin nuoren miehen, valtiotieteen maisterin, valintaa. Kävin pitämässä valtuustosalissa paljon huomiota herättäneen puheenvuoron Perälän valinnan puolesta.
 
Heikki Nivala teki kaikkensa, että Janne-Veikko Perälää ei valittu. Hän piti valtuustossa jopa puheenvuoron, jossa vertaili ehdokkaita ja kaikilla kriteereillä tuli siihen tulokseen, että Janne-Veikko on ehdottomasti huonoin hakijoista kaupunginjohtajaksi. Koska tietohallintopäällikkönä kaupungilla toimineen Perälän toiminnasta olin saanut työtovereilta vain myönteistä palautetta, niin tulin siihen tulokseen, että todellinen syy vastustaa Perälää oli se, että hän on Nivalan aikanaan syrjäyttämän kaupunginhallituksen puheenjohtajan Veikko Perälän poika.
 
Veikko Perälän vaalilause aikanaan oli muuten: "Laki on laki kaupungissakin". Sitä iskulausetta ei ole viime aikoina pahemmin muistettu.
 
Kun Timo Alaräisänen sai ensimmäisellä äänestyskierroksella vain neljä ääntä, menivät Alaräisästä kannattaneet toisella kierroksella Olli-Pekka Salmisen tueksi. Tämän osoittaa se, että Perälän äänimäärä ei lainkaan kasvanut toisella äänestyskierroksella. Näin Olli-Pekka Salminen tuli valituksi.
 
(Todettakoon, että samaisessa kaupunginjohtajavaalissa oli mukana entinen kansanedustaja Tatja Karvonen, joka sai yhden äänen. Karvosen valintaa esittänyt naisvaltuutettu perusteli tätä mm. sillä, että kyseinen henkilö on edustavannäköinen. Mitähän jos minä miehenä kannattaisin johonkin tehtävään naishenkilöä ja alkaisin valtuustossa kehua puheenvuorossani hänen ulkonäköään!)
 
No, yhtä kaikki, Salminen tuli siis valituksi. Ja niin kauan kuin ihminen on jossakin työ- tai virkasuhteessa, on häntä kohdeltava työnantajan puolelta asiallisesti ja lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Valitettavasti Kemijärvellä näin ei ole tehty ja siitä on saatu komeita otsikoita, päästiin jopa kuvan kera Lapin Kansan kanteen viime maanantaina.
 
Kun Heikki Nivala valittiin 17.10.2011 kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, niin silloin alkoi tapahtui. Nivala kutsutti kaupunginvaltuuston jäsenet koolle 25.10.2011. Talous- ja kehittämisjohtajan lähettämässä sähköpostissa luki, että kaupunginhallitus pyysi kutsumaan valtuutetut koolle. Hänelle annettiin kuitenkin mitä ilmeisimmin väärä tieto, sillä kaupunginhallitus ei päättänyt eikä edes käsitellyt mitään kokouksen koollekutsumista. Siitä päätti Nivala yksin. Useat kaupunginhallituksen jäsenet saivat asiasta tiedon vasta, kun soitin heille ja kerroin sähköpostiini tulleesta kutsusta.
 
Kokouksessa tuotiin esille, että kaupunginjohtaja on käyttäytynyt vallan sopimattomasti. Nivala pyrki pitämään asian käsittelyn omissa käsissään mahdollisimman voimakkaasti. Seuraavina päivinä alkoi käydä selväksi, että Nivala pyrkii irtisanomaan kaupunginjohtajan tai ainakin siirtämään toisiin tehtäviin.
 
Kuten nyt julkisetkin tiedot kertovat, kaupunginjohtajaa on syytetty sopimattomasta alkoholin käytöstä virkamatkoilla, hänen on vihjattu myös käyttäneen väärin kaupungin luottokorttia. Kaikkea, mistä häntä syytetään, ei ole edes kerrottu. Heikki Nivala on vain ilmoittanut, että asia on niin henkilökohtainen, ettei siitä voi kertoa mitään. Tällaisesta luonnollisesti voi herätä vaikka miten hirveitä mielikuvia. Mutta kun asia on tuotu julkisuuteen, niin onhan silloin irtisanomisprosessin perusteet kerrottava – jos niille oikeasti löytyy todellisuuspohjaa.
 
Viimein 14.11.2011 kaupunginhallitus teki asiaa koskevan päätöksen. Kaupunginjohtajalle annettiin kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä. Päätös syntyi äänin 6-3. Erottamistielle olisivat lähteneet Heikki Nivalan lisäksi Antti Kerkelä ja demarien Markku Harju.
 
Nivala piti tiedotustilaisuuden kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen. Tiedotustilaisuudesta ei kerrottu etukäteen muille kaupunginhallituksen jäsenille. Sinne ei kutsuttu myöskään kaupunginjohtajaa eikä siitä tietääkseni edes informoitu hänelle etukäteen, niin että hän olisi voinut valmistautua tehtyihin syytöksiin ja kertoa oman versionsa. Esimerkiksi kaupunginhallitukseen kuuluva äitini kertoi, että muut hallituksen jäsenetkään eivät olleet tiedotustilaisuuteen tervetulleita, vaan Nivala halusi pitää sen yksin.
 
Tiedotustilaisuudessa sen enempää kuin lehtiuutisoinneissakaan ei tuotu esiin sitä, miksi kaupunginjohtajalle annettiin kirjallinen varoitus. Sitä ei annettu alkoholinkäytön tai luottokortin takia. Se annettiin siksi, että kaupunginjohtaja oli poissa töistä yhden päivän luvatta. Hän on tätä pahoitellut ja asian myöntänyt.
 
Heikki Nivala levittää puheita helmikuussa tehdystä Kantalahden matkasta ja lokakuussa tehdystä Pietarin matkasta, joissa molemmissa kaupunginjohtaja on ollut mukana. Nivalan mukaan noilla matkoilla on ilmennyt viranhoitoon liittyviä ongelmia, joiden takia kaupunginjohtaja on erotettava. Tapahtumien todistajaksi oli väitetty kaupungin elinkeinojohtaja Jari Luoma-aho. Koillis-Lappi –lehdessä 17.11.2011 Luoma-aho kuitenkin kertoo:
 
"Välittömästi valtuustokokouksen jälkeen tavoitettu elinkeinojohtaja Jari Luoma-aho totesi ettei ole nähnyt mitään poikkeavaa noilla matkoilla. Hänen mielestään kaupunginjohtaja ei ole ollut matkoilla kyvytön hoitamaan tehtäviään. – En ole antanut hallitukselle enkä kenellekään muullekaan mitään lausuntoa, en anna mitään lausuntoa enkä halua sotkeutua koko asiaan, toteaa Jari Luoma-aho."
 
Lapin Kansan uutisesta 15.11.2011 saa sen käsityksen, että nämä järkyttävät tapahtumat, joihin viitataan, ovat sellaisia, että Kantalahden ja Pietarin matkoilla kaupunginjohtaja on käyttänyt alkoholia illalla. Todennäköisesti hän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen Kemijärven kaupungin edustaja, joka on syyllistynyt moiseen Venäjän -matkoilla. Jos olisin oikein halpamainen, voisin kertoa monista viranhaltijoistamme ja luottamushenkilöistämme kaikenmoisia tarinoita, miten hyvin kaupunkia on edustettu, mutta jääköönpä sellainen juoruilu.
 
Kukaan ei varmaan voi väittää, että puolustaisin juoppoutta. Olen itse ehdottoman raitis. Se on henkilökohtainen vakaumus, jota pidän hyvänä ja voin lämpimästi suositella kaikille. Mutta jos muuta ei nyt paljastu kuin se, että Venäjällä on käytetty alkoholia ja vieläpä varsinaisten työtehtävien ulkopuolella, niin ajojahdistahan tässä on kyse. Ensin kaupunginjohtajaa pidettiin "löyhässä hirressä" alkutalvesta lähtien ja kun Nivala pääsi kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi, alettiin erottamisprosessi.
 
Jos sillä perusteella, että on käyttänyt alkoholia, joutuu pois kunnan johtavista tehtävistä, niin jäisiköhän valtuustosaliinkaan muita kuin minä? Ja yleisellä tasolla totean, että jos jollakulla henkilöllä on ongelmia tällaisten asioiden kanssa, niin oikea tapa lähteä hoitamaan niitä on terveydenhuollon palveluiden kautta eikä prosessilla, joka lähentelee työpaikkakiusaamista.
 
Muutoinkin väitteet tapahtumista ovat paljastumassa nimettömien lähteiden varaan rakennetuiksi. "On kuultu", "Näin on kerrottu", "On saatu palautetta, että" jne. – Passiivilauseilla ilmaistaan epämääräisesti jotakin, mutta kuka on nähnyt ja mitä, sitä ei vaivauduta kertomaan! Koillis-Lappi -lehdessä todetaankin, että "tapahtumat ovat jäämässä ilmeisesti yksin Heikki Nivalan sanojen varaan."
 
Länsimaiseen oikeudenkäyttöön ei kyllä kuulu, että sama henkilö toimii samassa jutussa sekä todistajana, syyttäjänä että tuomarina.
 
Samaista Koillis-Lappia siteeraan vielä koskien näitä kysymyksiä:
 
"Hallituksen puheenjohtajaksi noussut Kaarina Soppela pitää Heikki Nivalan toimintatapoja pöyristyttävinä. Hänen mukaansa Heikki Nivala on omin luvin tarkastanut kaupungin pankkitilien tapahtumia ja hänen oikeudet tähän olisivat kyseenalaiset. Myöskin helmikuussa annettua varoitusta Kaarina Soppela ihmettelee. Kirjallisen varoituksen ovat antaneet Juha Pikkarainen ja Heikki Nivala kahdestaan. Asiaa ei ole käsitelty millään tavalla kaupunginhallituksessa. Kaarina Soppela arvioi, että operaation tarkoitusperät ovat enemmän henkilökohtaisia ja tavoitteena Olli-Pekka Salmisen syrjäyttäminen kuin itse tapahtumat."
 
"Päivän nopeasti vaihtuneet tapahtumat purkivat heti valtuustokokouksessa kovia käytäväpuheita, joiden todenperäisyys purkautunee eri tavoin varmastikin lähiviikkoina. Pahimmillaan arvioitiin kaupunginjohtajan ajojahtia ja viitattiin jopa pitkään jatkuneeseen kaupunginhallituksen johdon taholta harjoitettuun systemaattiseen työpaikkakiusaamiseen. … Kaarina Soppelan mukaan kaupungintalon henkilöstöllä ei ole mitään sanomista kaupunginjohtajan alkoholinkäytöstä. Töissä hän on ollut kaupungintalolla aina asianmukaisessa kunnossa."
 
Helmikuun matkan jälkeen Heikki Nivala ja Juha Pikkarainen antoivat tosiaan kaupunginjohtajalle kirjallisen varoituksen. tai ainakin laativat jonkinlaisen paperilapun.
 
Kunnanjohtajan esimies on kunnanhallitus. Ei yksittäinen valtuutettu eikä hallituksen jäsen. Tämä on aivan yksiselitteistä. Mm. Kuntaliiton julkaisussa "Kuntajohtaminen 2015 – suunta, sisältö ja välineet" todetaan seuraavaa: "Kunnanhallitus on kuntajohtajan esimies ja keskeisin johtamiskumppani. Kunnan johtaminen on poliittisen ja ammatillisen johtamisen yhdistelmä, joka parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen vaatii osapuolten välistä hyvää yhteistyötä."
 
Se, että asiasta ovat tienneet vain kaksi kaupunginhallituksen jäsentä ja että he ovat lähteneet pitämään puhutteluja ja laatimaan kirjelmiä ilman virallisissa kokouksissa tehtyjä päätöksiä ja ilman että edes koko kaupunginhallitus on ollut asiasta tietoinen, osoittaa huonoa henkilöstöhallintoa Kemijärven kaupungin puolelta. Varsinkin kun kyseessä on monijäseninen toimielin, jossa on useiden poliittisten ryhmien edustus, tulee tällaiset muistutukset ehdottomasti käsitellä toimielimen täydellä kokoonpanolla.
 
Epäjohdonmukaisuutta osoittaa sekin, että asiasta ovat päättäneet tuolloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja I varapuheenjohtaja. Kaupunginhallituksella on myös II varapuheenjohtaja, mutta edes hän ei ole ollut mukana tätä epävirallista paperia tekemässä. Tähän tietysti syynä oli se, että kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja oli tuolloin Kaarina Soppela. Ja tässä "Nivalan valtakunnassa" ei "opposition" edustajille ole haluttu antaa sanan sijaa päätöksentekoon, kun kyse on ollut hänen vallankäyttönsä kannalta merkittävistä kysymyksistä.
 
Toistan vielä – koko kaupunginhallituksen olisi tullut käsitellä tätä asiaa alkuvuodesta. Se on oikea toimielin puimaan kaupunginjohtajan viranhoidossa ilmeneviä epäkohtia – ei mikään epävirallinen "toverituomioistuin". Jokainen politiikassa mukana oleva ymmärtää varmasti, että tällaisen menettelyn paljastuttua luottamus menettelyn toteuttajia kohtaan ei ainakaan lisäänny. Samalla vaarantuu myös luottamus siihen, onko kaupunginjohtaja kyennyt toimimaan ja missä määrin puolueettomasti esimerkiksi kaupunginhallituksen esittelijän roolissa.
 
Olen kuullut väitetyn, että kaupunginjohtaja olisi kieltänyt, että tietoa alkutalven tapahtumista ei saisi kertoa muille kaupunginhallituksen jäsenille. Olen myös kuullut kaupunginjohtajan sanoneen, että tämä ei ole totta ja ettei hänellä olisi edes oikeutta sellaista vaatia. Henkilökohtaisesti pidän uskottavampana kaupunginjohtajan versiota tapahtumasta.
 
On sanottu, että minun ja muun "opposition" tekemien valitusten takia on kulunut aikaa ja on jouduttu pitämään ylimääräisiä kokouksia. Kas kun ei aleta väittää, että valituksia on tehty, jotta saataisiin enemmän kokouspalkkioita. Totuus kun on, että minun, Ahti Majavan ja Tarja Perälän tänä vuonna tekemien valitusten johdosta ei ole tarvinnut pitää yhtään ylimääräistä kokousta. Kun kaupunginhallituksen valintaa on nyt kaksi "ylimääräistä" kertaa käsitelty, niin se on tehty normaalin vuodenkierron mukaisissa kaupunginvaltuuston kokouksissa, jotka olisi muutoinkin pidetty kyseisinä päivinä.
 
Sen sijaan Heikki Nivala on päästyään vajaaksi kuukaudeksi hallituksen puheenjohtajaksi kutsuttanut kaupunginhallitusta koolle ainakin pari ylimääräistä kertaa ja koettanut saada kaupunginjohtaja-asian hirveällä kiireellä hoidetuksi. Vauhtisokeudessa kävi niinkin, että Nivala kutsui kaupunginhallituksen koolle 10.11.2011 vastoin säädettyä vähimmäisaikaa väittäen selvittäneensä kaupungin hallinto-osastolta, että kokous on mahdollista kutsua koolle. Kokous jouduttiin kuitenkin peruttamaan sen jälkeen, kun paperit oli jo ehditty lähettää.

Kaupunginvaltuuston kokouksen kulku

Kaupunginvaltuuston kokous alkoi klo 17. Noin puolentoista tunnin kuluttua, siis melko nopeasti, tuli käsiteltäväksi esityslistan viimeinen asiakohta eli kaupunginhallituksen puheenjohtajan valinta. Aikaisempi, väärässä järjestyksessä syntynyt päätös kumottiin ja Pikkaraiselle myönnettiin ero. Tämän jälkeen valittavaksi tuli kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Ensimmäisen puheenvuoron käytti Lea Soppela. Hän esitti Heikki Nivalan valintaa kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi ja tuskaili, miten paljon energiaa tämän asian käsittelyyn on tuhlattu. Lea Soppela käytti myöhemmin myös kaksi muuta puheenvuoroa joissa kehuttiin voimakkaasti Heikki Nivalaa ja arvosteltiin Kaarina Soppelaa. Toinen puheenvuoro sujui niin kiihkeässä hengessä ja sortui sen verran harhapoluillekin, että valtuuston puheenjohtaja joutui kehottamaan Lea Soppelaa pysymään asiassa.

Lea Soppelan ensimmäisen puheenvuoron jälkeen minä otin puheenvuoron ja esitin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Kaarina Soppelaa. Tein sen lyhyesti sanoen lähinnä seuraavaa: "Arvoisa puheenjohtaja! Olen Lea Soppelan kanssa samaa mieltä siitä, että kunnallishallinnon ikävistä piirteistä on päästävä eroon. Arvoisa puheenjohtaja! Jotta kunnallishallinto toimisi kunnolla - esitän kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Kaarina Soppelaa. Rautarouva ei ole ruosteessa."

Koska yhdessäkään lehdessä ei ole uutisoitu kokouksessa käytettyjä puheenvuoroja, niin todettakoon ne ainakin tässä. Kaikkiaan kuusi eri valtuutettua otti tässä yhteydessä kantaa siihen, kenet tulisi valita kaupuginhallituksen puheenjohtajaksi. Kaarina Soppelan valitsemista kannattivat Riitta Latvakoski (kd.), Ahti Majava (sit.), Aulikki Imporanta (kesk.) ja Matti Hietanen (sit.). Heikki Nivalaa kannattavia puheenvuoroja käyttivät Lea Soppelan lisäksi Pirkka Aalto (kd.) Ja Lauri Haarahiltunen (sd.).
 
KD:n Riitta Latvakoski, joka on myös kaupunginhallituksen jäsen, kertoi olevansa todella tyrmistynyt kaupunginhallituksen kokouksen tapahtumista. Hän mainitsi, ettei ole koko poliittisen uransa aikana kokenut vastaavaa. Riitta Latvakoski valittiin ensi kerran kaupunginvaltuustoon vuoden 1996 vaaleissa ja hän on toiminut kaupunginhallituksessa useaan otteeseen ja ollut kerran myös puolueensa kansanedustajaehdokas. Riitta Latvakoski totesi, että kaupungin edun mukaista on valita nyt Kaarina Soppela tähän vaativaan kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävään.
 
Sitoutumattomien pitkäaikainen valtuutettu Ahti Majava (joka valittiin kaupunginvaltuustoon muuten niissä kunnallisvaaleissa, jotka käytiin samana päivänä kun synnyin 22.10.1984) piti terävän puheenvuoron, jossa hän totesi nyt nähdyn ennennäkemättömän ajojahdin. Ahti Majava toivoi avointen ja demokraattisten toimintatapojen palaamista ja kertoi pitävänsä Kaarina Soppelaa demokraattisena vaihtoehtona.
 
Ahti Majava muistutti mm. siitä, kuinka 28.1.2011 Lea Soppela ja Heikki Nivala puuhasivat koolle valtuustoryhmien väliset neuvottelut koskien kaupunginhallituksen valintaa. Kun Ahti Majava ilmoitti, että kaikki tuossa kokouksessa hänelle tehdyt esitykset eivät hänelle sovi, heitettiin hänet kokouksesta ulos ja muiden ryhmien edustajat jäivät jatkamaan neuvotteluja. Todettakoon, että Keskustan ryhmän ainakaan "oppositioksi" nimetyille valtuutetuille ei tästä kokoontumisesta kerrottu mitään etukäteen. Valtuustoryhmän valtuustokauden alussa valitsemista virallisista neuvottelijoista ei kaikkia edes kutsuttu tuohon kokoukseen. Parempi tapahan olisi ollut ensin selvittää tilanne omassa ryhmässä ja sitten lähteä esiintymään ryhmän nimissä toisille ryhmille. Ja aivan älytöntä oli vaatia yhden valtuustoryhmän puheenjohtajaa poistumaan kokouksesta, joka kutsuttiin koolle kaikkien ryhmien yhteispalaverina.
 
Tällainen menettely ei ollut omiaan ainakaan lisäämään edellytyksiä luottamuksen palauttamiseksi.
 
Lea Soppelan tavoin SDP:n konkarivaltuutettu Lauri Haarahiltunen paheksui valtuuston kokouksessa sitä, miten paljon asian käsittely on vienyt aikaa. Kauhisteltiin sitä, miten "pikkuasioista" on lähdetty hakemaan muotovirheitä täikammalla ja tehdään tahallaan valituksia, jotta sama asia saadaan aina uudelleen käsittelyyn. Valtuustopuheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että kaupungin hallinto on joutunut jotenkin toimintakyvyttömään tilaan valitusten johdosta ja puhutaan epämääräisesti, että vihdoin on päästä oikeiden asioiden käsittelyn pariin jne.

Täytyy todeta, että ensinnäkään kaupungin hallinto ei ole ollut kaupunginhallituksen valinnasta tehtyjen valitusten vuoksi toimintakyvytön. Tietääkseni yksikään asiallinen asia ei ole jäänyt käsittelemättä kunnallisissa luottamuselimissä tämän prosessin takia. Tammikuussa valittu kaupunginhallitus toimi lokakuulle saakka eikä se, että sen valinta tapahtui väärässä järjestyksessä, merkitse sitä, että sen tekemät päätökset eivät olisi laillisia.

Olen tottunut itse kovaankin kielenkäyttöön, olen saanut paljon melkoisia nimityksiä osakseni politiikassa toimiessani. Jos joku arvostelee minua, niin vastaan arvosteluun sen sijaan, että vaatisin vastapuolta pitämään suunsa kiinni. Voimakaskin kielenkäyttö on sallittava sananvapauden puitteissa. Mutta tietysti voi pohtia, että kun sitä kunnallishallinnon arvovallan menetystä niin synkin sanoin kauhistellaan, niin en tiedä, kuinka paljon esimerkiksi valtuustotyöskentelyn arvovaltaa kohottaa täysin harhapoluille menevä keskustelu.

Tällaisiin puheenvuoroihin lukeutuu mielestäni se Lauri Haarahiltusen käyttämä puheenvuoro, jonka koin kyllä tarkoittavan aika suorasti ivata minua ja hengellistä vakaumustani. Yllätyin suuresti tällaisesta heitosta, kun olen tottunut tähän saakka aivan asialliseen yhteistyöhön hänen kanssaan. Haarahiltunen kehotti lukemaan enemmän Isoa Kirjaa eli Raamattua kuin lakikirjaa ja muistutti, mitä siellä sanotaan fariseuksista ja publikaaneista. Puheenvuoronsa lopuksi tämä pian 35 vuotta kaupunginvaltuutettuna toiminut henkilö totesi, että "voin se minäkin kuulua kirkkoon, vaikka en kyllä kuulukaan." Mitähän tekemistä silläkin oli kaupunginhallituksen valinnan kanssa?
 
Suoritetussa äänestyksessä Kaarina Soppela sai 19 ääntä ja Heikki Nivala sai 16 ääntä. Kaarina Soppela piti kiitospuheenvuoron puhujakorokkeelta ja kokous päätettiin.
 
Paljon työtä on edessä, mutta uskon, että nyt on helpompi jatkaa toimintaa rehellisemmän Kemijärven puolesta.
 
* * *
 
Kyllästymiseen saakka olen saanut kuulla kauhisteluja ja ihmisten suunsoittoa siitä, että en kannattanut Heikki Nivalaa eduskuntavaaleissa, en 2007 enkä 2011. Olen miettinyt, että jokohan silmät nyt aukeavat ymmärtämään, miksi en voinut näin tehdä.
 
Minua on kuluneen prosessin aikana eri puolilta kehotettu vaikenemaan "sovun" ja "rauhan säilymisen" nimissä. On sanottu myös, että teen puolueelle vahinkoa, kun tuon näitä asioita julkisuuteen. Yleensä keskustelu menee niin, että kun olen ensin kertonut ne asia-argumentit, joiden vuoksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja on haluttu vaihtaa ja kun niihin ei löydy enää vastaansanomista, niin aletaan heitellä, että "kyllä teitä riitelijöitä nauraa kaikki" jne.
 
Tietenkään kaikki luetut uutisotsikot eivät ole antaneet hyvää kuvaa Kemijärven kaupungin toiminnasta ja tuskin lisäävät kuntalaisten halua lähteä ehdokkaaksi esimerkiksi tuleviin kunnallisvaaleihin. Mutta juuri siksi, että ihmiset saisivat tietää, mistä tässä kaikessa on ollut kyse, on tärkeätä, että julkista keskustelua käydään ja päätöksenteon taustat tuodaan julkisuuteen.
 
On myös helppo sanoa, että likainen pyykki on pestävä kotona jne. eikä asioita saisi repostella lehdissä. Mutta mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä? Heikki Nivala pitää tiedotustilaisuuden, johon kutsutaan kaikki mahdolliset paikalliset viestimet ja kertoo asioita, joita en pidä tosina. Olla hiljaa sovinnon nimissä, niinkö? Vai kertoa oma näkemys asioista?
 
Tätä samaa asennetta sain kokea jo puolisentoista vuotta sitten, kun seurakunnan hallinnossa esitin eräitä kysymyksiä. Käskettiin vaikenemaan sovinnon nimissä ja alettiin hyökätä henkilöäni vastaan sen sijaan, että itse asioista olisi keskusteltu. Olen kuitenkin saanut paljon kannustavaa palautetta siitä, että on hyvä, että joku uskaltaa kertoa hallinnossa tapahtuvista asioista. Kuntalaisten verorahoillahan kaupunkiakin pyöritetään. Ei se ole kenenkään johtavan kunnallismiehen yksityisomaisuutta. Se on julkishallintoa, jonka toiminnan on perustuttava lakiin ja joka on voitava alistaa julkisen tarkastelun kohteeksi.
 
Sananvapaudella on toki ollut Kemijärvellä hintansa. Esimerkiksi joitakin valtuustokausia sitten eräs johtava viranhaltija totesi hänen esityksiään vastustaneesta luottamushenkilöstä, että pidän huolta, että valtuutettu X ei saa koskaan töitä Kemijärveltä. Monenlaisia painostuskonsteja on käytetty.
 
Omalta puoleltani sanon vielä sen verran, että kun jo talvella syytettiin, että tein esityksen suhteellisesta vaalista vallanhimon vuoksi, niin minä en ollut itse ehdokkaana yhdessäkään kaupunginhallituksen vaalissa, en edes varasijalla. Olen ainoa Keskustan kaupunginvaltuutettu Kemijärvellä, jolla ei ole ainoatakaan lautakuntapaikkaa. Ilmoitin ryhmälle vaalien jälkeen, että jos vaaleissa valtuuston 2. varajäseneksi tullut nuori Iiris Jakola valitaan sivistyslautakunnan jäseneksi, niin en tule vaatimaan mitään lautakuntapaikkaa itselleni. Kun näin kävi, niin pidin lupaukseni.