Presidentti-instituutio on meillä edelleen hyvin arvostettu, vaikka valtaoikeuksia onkin leikattu. Tämä on näkynyt tänä vuonna erityisesti presidentti Mauno Koiviston kuoleman nostattamissa reaktioissa. Kaipaamme vahvoja johtajia. Presidentti on isänmaan ja kansakunnan keskeinen edustaja maailmalla ja myös maan arvojohtaja. Ulkopolitiikan alalla presidentillä on edelleen myös aitoa vallankäyttömahdollisuutta. Niin tuleekin olla.
 
Samalla on hyvä muistaa, että presidentinvaaleissa on ensisijaisesti kyse ulkopoliittisesta valinnasta. Tämän johdosta minäkin saatoin usein sanoa, että päätehtävänsä hoitamisessa olin tyytyväinen presidentti Tarja Haloseen. Hänen ulkopoliittinen toimintansa oli vakaata. Arvoiltaan ja aatteiltaan Halonen oli toki kaukana minusta.
 
Presidentti Sauli Niinistö on ollut tehtävässään melko suosittu ja laajaa arvonantoa nauttiva. Ei-sosialistisella/ei-punavihreällä puolella onkin kyselty, eikö olisi löytynyt laajaa kansanrintamaa Niinistön tueksi? Jonkin verran hänen arvostuksensa on kyllä kuluneen vuoden aikana saanut myös kolauksia osakseen, etenkin hänen puututtuaan viime kesän hallitusratkaisuun ja esitettyään negatiivisia mielipiteitä Perussuomalaisten puolueen johtoon valittujen henkilöiden hallituskelpoisuudesta. Luulen, että ilman tätä operaatiota Perussuomalaiset olisivat voineet lähteä tukemaan Niinistön valintaa presidentiksi. Nyt he kuitenkin asettivat ehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, joka saa runsaasti sympatiaa ja kenties myös ääniä niiltä ihmisiltä, jotka ovat pettyneet liian liberaalina pidettyyn Suomen maahanmuuttopolitiikkaan - olkoonkin, että niistä on huomattavasti suuremmassa määrin vastuussa maan hallitus kuin tasavallan presidentti.
 
Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto pääsi viimeksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle ja Vihreät yrittävät saada Haavisto-ilmiön toistumaan. Harvoinpa ne toistuvat. Punavihreä Suomi lähti viimeksi tukemaan Haavistoa saaden hänet ohittamaan perinteisten vasemmistopuolueiden ehdokkaat. Paavo Lipposen ura koki valtavan nöyryytyksen eikä SDP ole tainnut tuosta rökäletappiostaan vieläkään kunnolla toipua. Henkilövaalit nostavat tunteet pintaan ja toisella kierroksella kannattajat ja vastustajat tuntuivat käyvän kuumempina kuin ehdokkaat itse. Minäkin muistan kysyneeni useita kertoja: kummanko valitsemme armeijan ylipäälliköksi - varatuomari, reservin kapteeni Sauli Niinistön vai ylioppilas, siviilipalvelumies Pekka Haaviston?
 
Keskustan ehdokas Paavo Väyrynen tuli viimeksi presidentinvaaleissa kolmanneksi. Hänen edustamallaan poliittisella linjalla Keskusta nousi siitä katastrofista, johon vuoden 2011 murskatappio oli meidät vienyt. Nyt Paavo Väyrynen ei ole enää Keskustan ehdokkaana, vaan pyrkii valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi. Vaalikeskusteluihin Paavo Väyrynen toisi varmasti painavaa ulkopoliittista kokemusta. Tietysti on sangen harmillista, että Paavo Väyrysen ja Suomen Keskustan tiet ovat kulkeneet eri suuntiin. Olen sitä mieltä, että siitä kritiikistä, jota Väyrynen on esittänyt Keskustan poliittista linjaa kohtaan tällä hallituskaudella, on todella syytä ottaa opiksi. Gallupluvutkin sen kertovat. Olemme menneet jälleen kerran liiaksi oikealle. Sillä tahtoo olla kallis hinta. Eikä se jatkuva suurkaupunkipolitiikan tekeminenkään ole meille se oikea juttu. Ei se nosta kannatusta edes Helsingissä.
 
Itse olen kuitenkin valinnut jäädä Keskustaan. Pysyn sen jäsenenä enkä ole lähdössä muiden puolueiden jäseneksi. Joku voisi sanoa, että eikö minun olisi jo helpompi valita toinen tie. Ehkä niinkin. Mutta itse olen taisteluni valinnut.
 
Toivon, että saamme hyvät presidentinvaalit, jossa isänmaan tärkeät asiat ja erilaiset katsantokannat niihin tulevat reilusti esille. Seuraan niitä mielenkiinnolla, kuten olen tehnyt lapsesta saakka.
 
On kuitenkin tässä oikaistava eräs väärä väite, jota joko ymmärtämättömyyttään tai ilkeämielisyyttään jotkut ihmiset ovat levittäneet. Olen saanut asiasta palautetta useilta eri tahoilta eri puolilta maata. On väitetty mm. että minä olisin mukana palkattuna työntekijänä tai jossain muussa roolissa Paavo Väyrysen korttienkeruussa/ presidentinvaalikampanjassa. Nämä väitteet ovat perättömiä. Olin kesällä 2016 näyttelemässä Pohjanrannan kesäteatterissa nuoren Paavon roolia "Urho ja hänen kisällinsä näytelmässä" ja tänä syksynä olen mukana "Manu ja minä 2.0" -näytelmässä, joka kiertää eri puolilla Suomea. Tällä tavoin avustan Paavoa. Päätyöni eduskunnassa jatkuu entiseen tapaan.
 
Todettakoon vielä, että en ole allekirjoittanut minkään puolueen kannattajakortteja enkä olen minkään muiden puolueiden jäsen kuin Keskustan. En ole myöskään ollut koskaan ehdokkaana tai pyrkinyt/suostunut ehdokkaaksi muiden puolueiden kuin Keskustan listalle. Samaa eivät taida kaikki puolueen vallankäyttäjätkään voida todeta. Niin että jos jollakin on keskustalaisuudestani jotain sanomista, niin ensin voi ottaa yhteyttä minuun ja kysyä asiasta, tai oikeastaan ensin voi katsoa peiliin :)