Suomessa ja maailmalla on tapahtunut monenlaista. Kirjoitan tässä joitakin ajatuksiani niistä.

* * *

Kaksi vuotta sitten suurella innostuksella Kokoomuksen puheenjohtajaksi valittu Alexander Stubb menetti paikkansa. Olen kaukana Stubbin poliittisesta linjasta enkä sure hänen putoamistaan. Mutta tuntuu silti vähän epäreilulta, että Kokoomuksen ongelmat kaadettiin hänen päähänsä ja Orposta ilman kovin suuria perusteluita tehtiin lähes sankari. Saa nähdä, jatkaako Stubb rivikansanedustajana. Henkilökohtaisesti arvostan nöyryyttä kansanvallan edessä ja sitä, että isoilta paikolta pudottuakin on motivaatiota jatkaa työtä, johon demokratia on asettanut. Monesti esim. entiset pääministerit alkavat hakea ulkopuolisia töitä, kun kansanedustajan tehtävä ilmeisesti muka tuntuu liian pieneltä.

Tulee mieleen kuitenkin Britannian kaltaisen suuren valtion entinen pääministeri Edward Heath, jonka Thatcher syrjäytti Konservatiivien johdosta. Ei hän lähtenyt isopalkkaisiin huippuvirkoihin, vaan jatkoi pääministeriytensä jälkeen rivikansanedustajana oman vaalipiirinsä vankalla tuella vielä 27 vuotta, kunnes yli 80-vuotiaana jäi vapaaehtoisesti pois. Vaikka tuskin olisin häntä äänestänyt, niin arvostan miehen nöyryyttä siinä suhteessa.

* * *

Kesäkuun 12. päivänä Yhdysvaltain Orlandossa tapahtui terroristi-isku seksuaalivähemmistöjen suosimaan yökerhoon ja viisikymmentä ihmistä sai surmansa. Teko on tietysti mitä hirvein ja ehdottoman tuomittava. Yhdysvalloissa asian tiimoilta on noussut myös runsas poliittinen keksustelu.

Vaikka presidentti Obaman ja hänen seuraajakseen haluavan Hillary Clintonin onkin ollut vaikea käyttää sanoja "radical islamic terrorism", niin suurin ongelmahan nyt ei ole muslimien mustamaalaus, vaan se, että radikaali islam on aloittanut sodan länttä vastaan. Yhdysvalloissa tapahtunut järkyttävä joukkomurha tuskin olisi estynyt aselakeja kiristämällä. Miksi murhaajan Talebania kannattava isä, afganistanilainen äärimuslimi, ylipäätään koskaan päästettiin Amerikkaan? Paikallaan on myös kysyä, joko nyt ymmärretään, että seksuaalivähemmistöjen suurin uhka emme ole me konservatiivikristityt, vaikka meitä on demonisoitu viime vuodet, kun puolustamme avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona - tai Israel, jossa seksuaalivähemmistöt saavat pitää kulkueitaan ja elää vapaammin kuin missään muslimimaassa, vaikka silti liberaalit ympäri maailmaa vaativat Israelin boikottia - vaan radikaali islam.

Jos tuon joukkomurhan olisi tehnyt joku oikeistokristitty, täyttyisi minunkin uutisvirtani täällä huutelusta, joissa lähestulkoon jokainen kerrankaan kirkossakäynyt vaadittaisiin irtisanoutumaan homovihasta. Kun tekijä (jälleen) oli äärimuslimi, niin hyvin moni on kiusaantuneesti hiljaa tai höpistään yksittäistapauksista. Amerikka, Eurooppa ja Venäjä ovat joutuneet lukuisten muslimiterroristien hyökkästen kohteeksi kuluneina vuosina. Toivon, että ne yhdistävät voimansa yhteisen vihollisen edessä. Ratkaisu siihen ei ole sen hokeminen, että "kaikki muslimit eivät ole terroristeja". Eivät tietenkään ole, jokainen järkevä ihminen käsittää sen. Minulla on edelleen huoneessani Benazir Bhutton, rohkean musliminaisen kuva. Äärimuslimit tappoivat hänetkin. Mutta nyt on aika päättää poliittinen korrektius ja tunnustaa, että tämä on sotaa lännen perusarvoja vastaa. Ja tämä sota voitetaan.

* * *

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia on jälleen julkistettu. Huolestuttavaa on nähdä, miten kehitys menee kohti sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

"EU:n yhteiset Venäjä-linjaukset ovat Suomen Venäjä-suhteiden perusta, Soini sanoo." - Kyllä Suomella pitää olla itsenäinen ulkopolitiikka jatkossakin emmekä saa koskaan joutua suurvaltapolitiikan ajopuuksi. Ihmeellinen korostus mieheltä, joka vaalipuheissaan hokee, että "missä EU, siellä ongelma".

Presidentti Niinistö on ymmärtänyt vaalia suoraa yhteydenpitoa Venäjän johtoon ja se on hyvä asia. Itsenäisten maiden on voitava aina keskustella keskenään kaikista mieltä painavista asioista.

* * *

Muutama päivä sitten nousi kohu, kun Iltalehti teki selvityksen luterilaisen kirkon piispojen, erityisesti arkkipiispa Mäkisen ja piispa Irja Askolan, huomattavan suurista alkoholiostoksista (kirkon laskuun). Alkoholijuomia on selvityksen mukaan käytetty luonaalla ja jopa aamiaisaikaan.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/il-n-selvitys-kirkon-alkoholiostoista-arkkipiispa-tarjosi-vodkat-aamutuimaan-piispa-askolalla-kostea-lounas/5951502

Kun Fransiscus tuli katolisen kirkon paaviksi, siirsi hän paavin asunnon prameasta palatsista vierastalon kaksioon. Esimerkillä johtaminen on tehokkainta. Jos nämä Iltalehden tiedot pitävät paikkansa, niin tulen ottamaan asian esillä syksyllä kirkolliskokouksessa. Tällainen uutisointi on häpeäksi kirkolle. Joka haluaa juoda, juokoon omaan piikkiinsä - ei kirkollisverorahoilla! Muutenkin voi kysyä, onko kirkon edustettava alkoholin voimalla aikana, jolloin alkoholin kansanterveydelliset haitat ovat järkyttävän suuret.

Laestadius muuten sanoi aikanaan, että alkoholi sammuttaa omantunnon äänen. En ole lestadiolainen, mutta joskus tuntuu, ettei väite ihan perätön ole.