Meillä oli tänään pelastus- ja valmiuslautakunnan kokous Rovaniemellä. Pelastuspuolen toiminnan niveltyminen uuteen hyvinvointialueeseen on suuri haaste. Pelastustoimi on ollut jo pitkään maakunnallinen ja sille on muodostunut toimivat käytännöt. Toivottavasti niitä ei muutoksen myötä ainakaan huononneta.

Esiteltyjen tilastojen mukaan pelastustoimen tehtävämäärät ovat Lapissa kasvaneet tämän vuoden aikana. Suurissa kaupungeissa henkilöstöä on melko hyvin, mutta harvemmin asutuilla alueilla henkilöstöä on vähän tehtäviin nähden. Ylitöillä, sijaisilla ja henkilöstösiirroilla palvelut on saatu pidettyä, mutta tämä aiheuttaa kuormitusta niin budjettiin kuin henkilöstöllekin. - Ja näitä palveluita kun ei voi hoitaa etänä!

Erityisesti matkailusesongit kuormittavat Lapin pelastuspalveluita. Tietysti matkailu on meille tärkeää ja tarpeellista, mutta tulee vaan mieleen, kun joskus syytetään meidän elävän etelän kustannuksella, niin lappilaisten veronmaksajien rahoilla ne ylläpidetään nekin välttämättömät palvelut, joita tänne matkailukeskuksiin lomailemaan tulevat etelän ihmiset käyttävät.

Tulevaisuuden suunnittelu ei voi rakentua toiveisiin, että jospa tulipaloja ei tulisikaan niin paljon... Henkilöstöä tarvitaan lisää, mutta minkä määrän hyvinvointialueen budjetti kestää? Priorisointi ei ole helppo tehtävä ja etenkin aluehallitus kantaa siitä suuren vastuun. Mutta selvää on, että paloauton tai ambulanssin/ensivasteen saapuminen nopeasti on yleensä se kaikkein kriittisin palvelu, kun hätä tulee, ja sitä tärkeämpää juuri on vaikea keksiä.

VPK:ien merkitys korostuu täällä entisestään, mutta heitäkään ei voi pitää itsestäänselvyyksinä. VPK-toiminnan tukeminen on erittäin tärkeää työtä. Pitkien välimatkojen alueella ensivaste on se, joka ratkaisee. Mutta monella paikkakunnalla VPK:ien vastuunkantajat ikääntyvät eikä uusia ole helppo saada tilalle.