Obama voitti Amerikassa ja maailmalla juhlitaan. Yhdysvalloissa tietysti vain noin puolet kansasta, mutta arvelen, että Euroopassa ja muissakin maanosissa Obaman voittoa toivottiin laajalti. Omista ystävistänikin, jopa oikeistolaisista, vain yksi on sanonut toivoneensa McCainin voittoa. Sairaalassa polvileikkauksessa ollut isoäitinikin kertoi, että vaaliaamuna potilaat onnittelivat toisiaan sairaalan käytävillä.

Minä en olisi äänestänyt Obamaa, vaan John McCainia, joka oli ehdokkaista mielestäni selvästi ansioituneempi ja arvomaailmaltaan lähempänä minua. Tuntuu hölmöltä, että McCainin voittoa olisi pidetty jonkinlaisena Bushin voittona, sillä McCain on kuitenkin edustanut monessa kysymyksessä hyvin toisenlaista linjaa kuin presidentti Bush. Mutta kuten usein politiikassa, mielikuvat ratkaisevat enemmän kuin tosiasiat. En ole silti pahoillani Obaman valinnasta, amerikkalaiset halusivat selvästi uudenlaisen presidentin ja republikaaneilla on varmasti syytä katsoa peiliin, miksi näin tapahtui. Vähättelevä suhtautuminen ympäristökysymyksiin on ollut mielestäni vanhan hallinnon suurimpia virheitä.

Siitä olen luonnollisesti iloinen, että valinta osoitti Yhdysvaltojen kuuluvan kaikille, ei vain valkoihoisille. Vaikka olin sitä mieltä, että Obaman äänestäminen vain sen takia, että osoitetaan, ettei olla rasisteja, olisi typerää, niin suuri symbolinen merkitys mustan miehen valinnalla maailman mahtavimpaan virkaan kyllä on. Toivottavasti se auttaa poistamaan roturyhmittymien välillä vallitsevia ennakkoluuloja Yhdysvalloissa. Surullista, että Obaman kasvattanut isoäiti kuoli reilu vuorokausi ennen vaalituloksen selviämistä eikä ehtinyt maisin silmin näkemään lapsenlapsensa suurta päivää.

Minulta on kyselty analyysiä Kemijärven vaalituloksesta. Kirjoitan sen ehkä myöhemmin. Vaaleista ei ole valitusoikeutta, kuten Markku Helisten ystävällisesti minua muistutti taannoin lehtikirjoituksessaan. Se on totta, tulokseen on tyydyttävä; demokratia tuottaa monenlaisia vaalituloksia, mutta parempaa hallintotapaa ei ole tiettävästi keskitty, niin elettävä on tämän mukaan.

Tänään kaupunginhallitus päätti mm. elinkeinojohtajan viran täyttämisestä. Hallitus esittää valtuustolle nykyisen viranhaltijan Jari Luoma-ahon valintaa uudelleen. Päätös syntyi äänin 5-4. Vastaehdokkaana ollutta Kaisa Jokelaa kannattivat Aulikki Imporanta, Tarja Kaisanlahti, Irma Kortelainen ja Ahti Majava. Luoma-ahoa taas kannattivat Antti Kerkelä, Teemu Kostamovaara, Mirja Luukinen, Juha Pikkarainen ja Heikki Nivala.

Jotenkin tuo äänestysjakauma vaikuttaa entuudestaan tutulta. Osa Keskustasta äänestää tuttuun tapaansa yhdessä Vasemmistoliiton kanssa sen mukaan, mitä virkamies esittää. Aulikki Imporanta ja Tarja Kaisanlahti puolestaan äänestävät "porvarillisen rintaman" mukana. Miten usein tämä onkaan toistunut! Nyt olisi ollut mahdollista saada uutta verta kaupungin hallintoon, mutta sehän onkin monille suuri huolenaihe. Oma valtapoliittinen peli kun ei välttämättä onnistu niin hyvin, jos hallintoon tulee mukaan uusia ihmisiä uusin ajatuksin. Ja uusia ajatuksia Kemijärvi totisesti näinä päivinä tarvitsisi. Suorastaan oksettaa, kun kuulee, miten Kemijärveltä on annettu ymmärtää virkaan hakeneelle, että turha vaivautua, kun valinta on pelkkä muodollisuus.

Pahoin pelkään, että avointa hallintoa ja uusia tuulia kannattavien valtuutettujen mahdollisuudet vaikuttaa Kemijärven asioihin eivät ainakaan parantuneet vaalituloksen myötä. Toivottavasti Kokoomuksen uudet valtuutetut jatkavat Irma Kortelaisen asioihin puuttuvaa linjaa eivätkä ryhdy "joomiehiksi". Myös Vasemmistoliiton ryhmään tuli vihdoinkin säpinää, kun Erja Kärkkäinen ja Tapani Niemi nousivat valtuustoon. Uskon, että he ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä tee vain mitä puolueen nokkamies käskee. Olen paljon arvostellut Kemijärven Vasemmistoliittoa, enkä mielestäni ihan syyttä, mutta suhtaudun toiveikkain mieliin puolueen uuteen valtuustoryhmään.

On muuten inhottavaa, kun jatkuvasti sataa vettä. On marraskuu eikä ole lunta maassa ainakaan täällä Rovaniemellä. Muistan lapsena, että joskus oli kunnolla lunta jo syyskuun lopussa. Pidän syksystä ja talvesta, mutta tämä pimeä aika ilman lunta on ikävää. No, jospa se jo pian tulisi. Pari viikkoa on yliopistolla vielä englannin kurssia, notaaritutkielmani olen tehnyt ja jättänyt, gradua sitten seuraavaksi. Saatuani tuon kurssin loppuun, niin lähden kyllä pienelle etelänmatkalle, jonka kaikkien vaali- ym. kiireiden jäljiltä totisesti katson ansainneeni.