Aamulla olin Helsingissä, nyt illalla Rovaniemellä. Vietin kuluneet päivät pääkaupunkiseudulla, jossa tapasin monia ystäviä ja tuttavia. Sain myös eräitä työasioita hoidettua ja väitöskirjaprojektiakin hieman viedyksi eteenpäin. Tarkoitukseni oli käydä Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä, mutta valitettavasti aika ei tällä kertaa siihen riittänyt.

Viime päivien poliittiset tapahtumat ovat olleet monille hämmentäviä, ja aivan perustellustikin. Niiden syissä on historioitsijoille vielä paljon tutkittavaa. Nyt on kuitenkin tärkeää saada rakennettua maahan toimintakykyinen hallitus ja päästä tästä kaaoksesta yli.

Aamun gallupluvut olivat Keskustalle murheellista katsottavaa. Perussuomalaisten nousu sen sijaan gallupeissa jatkuu. Jokainen puolue saa sellaisen kannatuksen kuin se on ansainnut. Perussuomalaiset ovat onnistuneet sanoittamaan ihmisten huolia. Tavalliset kansalaiset ihmettelevät, miksi lihansyönnistä ja autolla ajamisesta syyllistetään tavallisia kunnon ihmisiä samalla, kun alueiden ja ihmisten eriarvoistuminen jatkuu ja todelliset ongelmat odottavat ratkaisuja. Myös maahanmuuttoon liittyvät ilmiöt ovat sataneet Perussuomalaisten laariin,’ koska moni kokee, etteivät muut puolueet ole tarjonneet niihin vaihtoehtoa tai edes halunneet keskustella asioista kunnolla.

Me emme saa kuitenkaan pelätä Perussuomalaisia. Meidän on haastettava heitä silloin, kun siihen on syytä, mutta myös tehtävä tarvittaessa yhteistyötä. Perussuomalaisten ihmisten haukkuminen ja demonisointi ei meitä hyödytä. Heidän tukijoissaan on paljon fiksuja, isänmaallisia ihmisiä, myös sellaisia, jotka ovat ennen äänestäneet Keskustaa ja menettäneet sitten luottamuksensa meihin.

Joskus on kysytty, eikö minun kannattaisi siirtyä Keskustasta johonkin toiseen puolueeseen. Lähinnä nyt Perussuomalaisiin, vaikka joskus on kysytty myös Kokoomukseen ja KD:hen, tosin lähinnä kai ainakin puoliksi huumorin hengessä.

Omalta kohdaltani valinta on tietysti ollut koko ajan selvä. Maalaisliitto-Keskustan aate on minun ideologinen vakaumukseni. Olen ollut puolueen jäsen pian 20 vuotta. Vaikka erinäisissä Keskustan piireissä levitettiin aikanaan valheita, että olen menossa Väyrysen puolueeseen, niin en ole koskaan muiden puolueiden kortteja kirjoitellut, vaan olen pysynyt ja kehottanut kaikkia ystäviänikin pysymään Keskustassa.

Arvostellut olen kyllä joskus puolueemme toimintaa. Vain itsekritiikin kautta kehitymme. Sitten, kun lakkaa välittämästä, niin loppuu arvostelukin. Rohkenen väittää, että keväällä 2018 puolueen tilasta ja aatteestamme kirjoittamani kirja on edelleen ajankohtainen. Se on ilmaiseksi luettavissa kotisivuillani: https://asiakas.kotisivukone.com/files/jannekaisanlahti.ehdolla.fi/Desentralismi.pdf

Hieman synkällä huumorilla olen sanonut joskus, että jos Keskusta uppoaa, niin menen sitten pohjaan laivan mukana. En ole toki puolueen palkkatyöntekijä enkä kenenkään ministerin avustaja, kuten edelleen jotkut virheellisesti vaikuttavat luulevan. Mutta olen tavallinen puolueen jäsen, joka on kyllä – kuten sadat muutkin – käyttänyt hyvin paljon omasta ajastaan tämän kansanliikkeen työhön. Myös huomattava osa sosiaalisista kontakteistani on syntynyt puoluetoiminnan parissa.

Jos Keskustapuolue tuhoutuu, niin minä pärjään kyllä. Niin kauan kuin ihminen on ihmiselle susi, niin lakimiehille riittää kyllä työtä. Mutta onko Keskustan alamäki Suomen etu?

Tämä kansanliike on vienyt isänmaan monen kriisin läpi ja tasoittanut äärilaitojen kärjistymistä – vapauttanut torpparit, ollut rakentamassa kansalaissopua, hyvinvointiyhteiskuntaa, maanlaajuista korkeakouluverkkoa ja suhteitamme maailmalle.  Maalaisliitto-Keskustan johdolla on vuorollaan torjuttu saksalaisen monarkian, fasismin ja kommunismin nousu Suomeen. Se on edelleen ainoa poliittinen puolue, jonka aateperusta on desentralismissa – asutuksen, palveluiden ja vallan keskittämistä vastaan. Se on tehnyt viime vuosina monia virheitä ja sen koneisto on päässyt rapautumaan. Mutta Alkion ja Kekkosen laskeman työ perustalta se voidaan vielä korjata ja rakentaa uudeksi, jos tahtoa on.

Kun Maalaisliiton perustamista alettiin suunnitella, itse Santeri Alkiokin pohti, olisiko tehtävä mahdoton, ja hän varoitti, että kyseessä olisi ”ääretön työ”. Nyt myös meillä on edessä se työ. Järjestöpuolella se vaatii syvällistä poliittista osaamista ja ahkeraa järjestötyötä, koulutusta ja ehdokashankintaa niin puoluetoimiston ja piirien työntekijöiltä kuin meiltä kaikilta.

Mutta se edellyttää myös valtiollisen politiikan osalta viime vuosien tekemisten, poliittisten linjojen ja toimintatapojen vakavaa läpikäyntiä ja johtopäätösten tekemistä, ja samalla tulevaisuuteen katsomista ja oman vaihtoehdon tarjoamista omalta ideologiselta linjalta. Emme voi olla vain toisten kommentoijia, vaan Keskustan tulee olla itsenäinen suunnannäyttäjä, linjanvetäjä ja edelläkävijä. Tarvitsemme tunnetta ja räiskyvää aatteen paloa, mutta emme voita kansan luottamusta vain iskulauseiden hokemisella, vaan selkeillä, konkreettisilla, yksityiskohtaisilla vaihtoehdoilla suomalaisten elämän ja arjen paremmaksi tekemiseksi.