fb-ryhm%C3%A4-normal.jpg

 

Suomalaisessa mediassa on jälleen jaksettu kohista sisäministeri Päivi Räsäsen sanomisista. Uutisten mukaan tuhansia ihmisiä on taas eronnut kirkosta, joukossa eroamisensa johdosta paljon julkisuutta saanut sosialidemokraattien kansanedustaja Pauliina Viitamies. Iltapäivälehtien lööpit julistavat, kuinka Räsänen tuli jälleen maksamaan kirkolle miljoonia. 

Onko asia näin? Oma käsitykseni on, että kyse on jälleen kerran tietoisesta ajojahdista. Ensin Räsänen puhuu jotain sellaista, joka on kyllä Raamatun ja perinteisen kristinuskon opin mukaista, mutta josta otetaan irralleen muutama yksittäinen lause ja revitään suuret otsikot. Sitten suomalainen media, varsinkin iltapäivälehdistö, alkaa rummuttaa kirkostaeroamisia ja jälleen saadaan tietty porukka menemään lauman mukana.

Mediassa käytävästä keskustelusta käy ilmi, että suurin osa ihmisistä ei ole edes lukenut Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä 6.7.2013 pitämää puhetta. Haukkua on silti osattu.

Tuntuu, että on tehty suoranainen kansalaishyve siitä, kuka suurimpaan ääneen osaa pilkata ja kuka keksiin räävittömimmät sanat solvaamaan tätä yhtä naishenkilöä. Itsekin olen nähnyt Internetin keskusteluista ja ihmisten Facebook-profiileista, miten Räsäsen mielenterveys on kyseenalaistettu ja millaisella vihan vimmalla häntä nimitellään hulluksi, jälkeenjääneeksi jne.

Tajuavatko nämä kirjoittelijat, että heidän kaunansa ja vihansa takana on tavallinen, elävä ja tunteva ihminen, viiden lapsen äiti, jolle kansanvalta on antanut luottamuksen toimia kansanedustajana ja ministerinä.

Ja ne ihmiset, jotka pilkkaavat Räsästä esimerkiksi hänen uskonnollisten näkemystensä vuoksi, niin mitä vastaan he lopultakin ampuvat? Pilkkaavatko he pohjimmiltaan Räsästä? Vai hyökkäävätkö he sittenkin - kenties ymmärtämättään - sitä uskontoa ja sitä arvopohjaa vastaan, jonka nojalla tämä suomalainen yhteiskunta ja nykyinen hyvinvointimme on rakentunut? Sitä murtumatonta perustaa vastaan, jolla seisten Suomen kansa aikanaan kesti sodat, vainot ja katovuodet. Jos nimittäin Räsäsessä ei ärsytä naama, vaan ne mielipiteet, jotka nousevat kristillisestä arvopohjasta?

Senkin uhalla, että tämä kuulostaa kovin ylimieliseltä, niin en malta olla toteamatta: Miten kiitollinen näinä päivinä olenkaan, että minut kasvatettiin ajattelemaan omilla aivoillani!

Iltalehden Internet-sivuilla ehdittiin kertomaan 11.7., kuinka Helsingin piispa Irja Askola "tuomitsee Räsäsen puheet". En tiedä, mitä tuomittavaa niissä on. Sekö, että Räsänen muistutti kristityn voivan joskus joutua tilanteeseen, jossa voi joutua toimimaan vastoin vallitsevaa lainsäädäntöä? Kuten Natsi-Saksassa, jossa miljoonien syyttömien ihmisten murhaaminen toteutettin sinällään laillisesti, natsivaltion lakien mukaan! Sekö, että Räsänen puolusti syntymättömän lapsen elämää? Sekö, että hän puolusti lapsen oikeutta äitiin ja isään?

Tiedän toki, että Päivi Räsäsen kanssa moni ihminen on eri mieltä, painotuksista tai jopa itse asioista - myös kirkon sisällä. Enhän itsekään ole kaikista raamatuntulkinnoista samalla käsityskannalla hänen kanssaan. Mutta se, että Räsäsen edustama ajatusmaailma olisi jotenkin tuomittavaa kirkon sisällä, on täysin käsittämätön väite. Eivätkö suvaitsevaisuutta ja liberalismia julistavat ihmiset suvaitsekaan muita kuin oman ajatuskantansa?

Esimerkiksi, kun Päivi Räsänen kirjoittaa, että lasten tulisi syntyä avioliitossa, niin onko se asia, josta pitää loukkaantua? Minä olen ns. avioton lapsi. Vanhempani eivät olleet naimisissa syntyessäni ja heidän avoliittonsakin päättyi ollessani parivuotias. Silti Räsäsen puheet eivät loukkaa minua yhtään ja tuskin ne loukkaavat vanhempianikaan. Jokaisella pitää olla sananvapauden puitteissa oikeus tuoda esiin erilaisia arvokäsityksiä. Minunkin ymmärtääkseni kristilliset perusarvot lähtevät siitä tavoitteesta, että perheen perustana tulee olla vanhempien avioliitto, joka kestää eliniän. Kaikilla se ei tietenkään näin mene, eivätkä he ole yhtään vähempiarvoisia ihmisiä. Maailma ei ole täydellinen ja ihmiselämässä voi sattua monenlaista. Eteen voi tulla esimerkiksi elämäntilanteita, joissa avioliiton jatkuminen aiheuttaisi suurempaa vahinkoa kuin sen purkaminen. Sellaista olen melko läheltäkin nähnyt. Mutta ihanteita ja tavoitteita saa silti olla. Kun muidenkin uskontojen edustajat saavat sellaiset pitää, niin meidän kristittyjenkö täytyisi ne piilottaa sen takia, että joku ei loukkaannu?

Ihmiset ovat erilaisia. Päivi Räsäsellä on oma tapansa puhua ja esittää asiat eikä se kaikkia miellytä. Mutta mitä sitten? Senkö takia pitää kirkko kaataa? Olletikin, kun Päivi Räsänen ei ole missään kirkon johtavassa tehtävässä. Kyllä paljon suuremmassa määrin kirkon tilasta ovat vastuussa kirkon nykyiset paimenet, papit, piispat ja arkkipiispa.

Pohjimmiltaanhan tässä kuitenkin taitaa olla kyse kampanjasta, jonka tarkoituksena on saada kirkko hyväksymään viralliseksi linjakseen ääriliberaalin teologian mukaiset opit ja saada kaikki sopeutumaan siihen tai vaihtoehtona on kirkon ulko-ovi. Sen jälkeen maailmanlaajuinen kristillinen yhteisö toki katkaisisi ekumeenisen yhteyden meihin.

Mutta muistettakoon, että kristinuskon näköala ulottuu iäisyyden rajan ylitse. Silloin ovat maailman melskeet ja meidän keskinäiset kärhämämme vaienneet. Viimeisenä päivänä ei Irja Askola jaa tuomioita. Eikä myöskään Päivi Räsänen. Eikä kukaan meistä erehtyvistä ihmisistä. Silloin on jäljellä vain Raamatun Sana, ja meidän kaikkien tuomarina on Jeesus Kristus. Kun kaikki muu on mennyttä, niin jäljellä jää vain Golgatan risti. Vanha kristillinen sanonta kuuluu - risti kestää ja verta riittää!

Olen joskus tuntenut suoranaista fyysistä pahoinvointia lukiessani kaikkia näitä uutisia, joissa perinteiset kristilliset käsitykset ja kristilliset perusarvot, joiden varaan Suomen kansa on vuosisatoja rakentanut, ollaan muutamassa vuodessa muuttamassa. Kirkko yrittää olla mieliksi kaikille ja tätä tavoitetta edistäessään se koettaa piilottaa Jeesus-nimen esitteistään ja peittää perussanomansa erilaisten yleishumaanisten ajatusten ja toimintamuotojen alle. Sinällään kirkon "vähemmän hengellisissä" toimissa ei tietenkään ole mitään pahaa. Olen itsekin koettanut kyllästymiseen asti puhua kirkon "matalan kynnyksen" toiminnasta, jotta sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitenkään erityisen uskonnollisia, tohtisivat tulla mukaan. Seurakunta ei ole sisäpiirin juttu. Mutta tällaiset toimet eivät saa merkitä sitä, että kirkko luopuu ydintehtävästään, joka sille on annettu. Kirkon ydintoimintoja ei päätetä kansanäänestyksellä. Kirkon mission on Jeesus määritellyt ja se käy ilmi Raamatusta. Siihen ei ole pakko uskoa, jos ei halua, mutta Kristuksen kirkko ei voi omasta pohjastaan luopua samalla menettämättä olemustaan kirkkona.

Kehotan kaikkia blogini lukijoita tutustumaan Päivi Räsäsen puheeseen, joka löytyy esim. tämän linkin takaa. Siitä selviää kyllä kiistatta, onko Räsänen kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta lainsäädäntöä, kuten on väitetty.

Internetissä on käynnistetty kampanja Tukipostia Päivi Räsäselle. Tietoja siitä löytyy myöskin äskeisen linkin kautta.

Kampanjan tarkoituksena osoittaa tukea Päivi Räsäselle - sananvapauden ja kristittyjen suvaitsemisen puolesta - vihapuhetta vastaan. Yksittäinen ihminen voi osoittaa tukea liittymällä Facebookissa tapahtumaan 14.7.-14.8.2013 välisen ajan ja/tai lähettämällä tukipostia Päivi Räsäselle.

Myös minä olen liittynyt mukaan tähän kampanjaan. Jo ensimmäisen vuorokautensa aikana tapahtumaan liittyi yli 3000 ihmistä. Toivon, että mahdollisimman moni blogini lukijakin voisi osoittaa tukensa Päivi Räsäselle tukemalla kampanjaa Facebookissa tai lähettämällä hänelle kannustuspostikortin osoitteeseen: Sisäasiainministeri Päivi Räsänen, Sisäasiainministeriö, PL 26, 00023 VALTIONEUVOSTO.

Miksi minä olen sitten mukana tällaisessa? Eikö minun keskustalaisena poliitikkona tulisi olla hyvillään, kun kilpailevan puolueen puheenjohtaja on joutunut vaikeuksiin?

Täytyy muistaa, että tässä ei ole kyse nyt pohjimmiltaan politiikasta, vaikka poliittisia irtopisteitä moni tuntuukin haluavan keräillä tapahtuneen tiimoilta, osa hyvinkin populistiseen ja jopa ala-arvoiseen sävyyn.

Tein oman puoluevalintani 15-vuotiaana, kun liityin Suomen Keskustan jäseneksi 9.5.2000. Valinta on ollut minulle oikea. En ole koskaan missään vaaleissa äänestänyt Kristillisdemokraattien ehdokasta. Myös tulevissa EU- ja eduskuntavaaleissa tulen kampanjoimaan voimieni mukaan oman puolueeni vaalimenestyksen hyväksi. Sen kääntöpuolena on tietysti tavoite, että muiden puolueiden kannatus jäisi mahdollisimman vähäiseksi.

Voisin kirjoittaa kirjan siitä, miksi en kannata Kristillisdemokraatteja - aloittaen siitä, kuinka tuolloin Suomen Kristillisen Liiton nimellä tunnettu puolue vastusti 1970-luvulla Urho Kekkosta presidentinvaaleissa ja päättäen siihen, minkälaista hallituspolitikkaa KD on nykyisellä hallituskaudella ollut tukemassa. Muutaman luvun uhraisin varmaan kaikelle sille usein sangen ärhäkälle palautteelle, jota olen politiikan vuosinani saanut joukolta Kristillisdemokraattien paikallistason toimijoita ja kannattajia.

Useissa poliittisissa kannanotoissani olen voimakkaasti arvostellut myös poliitikko, puoluejohtaja Päivi Räsäsen harjoittamaa poliittista toimintaa.

Minulla ei ole siis mitään poliittista motiivia olla tukemassa Kristillisdemokraatteja puolueena, vaikka puolueen parissa minulla onkin joitakin hyviä ja luotettuja ystäviä.

Kuitenkin lähden siitä, että kohtelun tulee reilua kaikille. Päivi Räsänen on joutunut viime vuosina ja erityisesti viime päivinä täysin kohtuuttoman ajojahdin kohteeksi. Haluan omalla mitättömällä panoksellani olla tukemassa häntä - en Kristillisdemokraattien puheenjohtajana enkä poliitikkona, vaan kanssaihmisenä ja kristittynä, vaikka en ole koskaan itseäni mitenkään esimerkillisenä kristittynä pitänytkään.

Kirkolliskokouksessa olen ensi kauden edustaja. Tulin valituksi sinne keskustalaiselta ehdokaslistalta. Minulla ei ole mitään herätysliike- tms. taustaa. Kirkolliskokouksessa olen saanut muutaman kerran tavata Päivi Räsäsen ja hänen puolisonsa, joka on kirkolliskokousedustaja. Päivi Räsänen on pitänyt kirkolliskokouksessa hyviä ja teräviä puheita, jotka ovat ainakin minua koskettaneet. Persoonana minulle on jäänyt Päivi Räsäsestä ystävällinen ja miellyttävä vaikutelma.

Joskus nähdessäni, miten tuttavani pilkkaavat Päivi Räsästä tai lukiessani lehdistä, miten häntä leimataan uskonnolliseksi fanaatikoksi ja äärikonservatiiviksi, niin mieleeni ovat tulleet Jeesuksen sanat: "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri." (Luuk. 6:22-23)

Totean vielä lopuksi, että jos kirkostaeroajien protestin on tarkoitus kohdistua perinteistä kristillistä julistusta vastaan, niin siinä se kyllä menee pahasti metsään. Evankeliumia tullaan varmasti julistamaan Suomessa ja monet konservatiiviset kristilliset liikkeet tulevat jatkossakin toimimaan, vaikka evankelis-luterilainen kansankirkko murtuisi. "Kivetkin ne kertoisivat Jeesuksesta, jollemme me kertoisi..." Mutta kansankirkon tulopohjan heikentyessä tulee murtumaan kaikki se arvokas sosiaalinen työ, köyhien auttaminen, perheneuvonnat, lasten kerhot ja diakoniatyö jne., eli kaikki se hyvinvointiyhteiskunnan aukkoja paikkaava työ, jonka merkityksen suuri osa suomalaisista ateisteistakin tunnustaa.