Huomasin äskettäin iltapäivälehden Internet-sivuilta uutisen tohtori Ilkka Hakalehdon kuolemasta. Olen kuluneiden vuosien aikana lukenut melko säännöllisesti Ilkka Hakalehdon poliittisia kannanottoja ja olen pahoillani hänen poismenonsa johdosta.

Joku voi ihmetellä, miksi olen seurannut Keskustapuolueesta eronneen ja oman, kannatukseltaan olemattoman pienpuolueen perustaneen miehen toimintaa. Syy on tämä: vaikka en kannatakaan Hakalehdon puoluetta, myönnän reilusti, että hän oli monessa suhteessa viisas ja kaukonäköinen mies. Kun hän oli nuori, jo Urho Kekkonen kiinnitti häneen huomiota, kuten nyt julkaistuista Urho Kekkosen päiväkirjoista ilmenee.

Ilkka Hakalehto oli tunnettu historioitsija, jonka ehkä tunnetuin teos on Maalaisliitto-Keskustan suurhistoriikin ensimmäinen osa. Politiikkaan hän tuli mukaan Keskustapuolueen riveihin ja nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa toimi 32 vuoden ajan. Sittemmin Hakalehdon ja Keskustan tiet erosivat. Hakalehto perusti Vapaan Suomen Liiton, jonka puheenjohtajana toimi kymmenen vuoden ajan. Parhaiten Ilkka Hakalehto tunnettiin Suomessa eräänä maan äänekkäimmistä EU-jäsenyyden vastustajista. Vuonna 2000 hänet asetettiin Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi, hän sai 31.405 ääntä (1,0 % kaikista äänistä). Muistaakseni jossain vaiheessa keskusteltiin Perussuomalaisten ja eräiden pienryhmien, mm. Hakalehdon edustaman, yhdistymisestä, mutta neuvottelut eivät johtaneet suuriin tuloksiin.

Käsittääkseni Hakalehto oli vahva persoona, oman tiensä kulkija, joka jakoi mielipiteitä. En ole tutustunut hänen poliittisen uransa vaiheisiin niin paljoa, että voisin ottaa siihen enemmälti kantaa. Sen kuitenkin uskallan sanoa, että vaikka en miehen puoluetta kannata enkä jaa hänen kaikkia esittämiään näkemyksiä, niin aivan avoimesti myönnän, että valitettavan monessa Euroopan Unionia koskevassa kysymyksessä Hakalehto oli oikeassa. Viimeisessä kirjassaan Hakalehto arvosteli EU-liittovaltiolle tehtyä perustuslakia, joka "Lissabonin sopimukseksi" naamioituna saatettiin nyt voimaan. Ilkka Hakalehto ei saanut nähdä EU-kolhoosin murtumista. Edessä se päivä siitä huolimatta on. Kansallisvaltioiden Eurooppa ei säily pysyvästi liittovaltiona. Lapsemme nauravat EU-utopiaa samalla tavalla kuin me nauramme nyt Neuvostoliittoa.

Presidentinvaaleissa vuonna 2000 ehdokkaiden uskonnolliset vakaumukset puhuttivat paljon enemmän kuin vuoden 2006 vaaleissa. Vaikka uskonnon ja politiikan ylenmääräinen sekoittaminen ei ole hyvä asia, on kristillisten perusarvojen mukaisia ratkaisuja edistettävä myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Mitä enemmän maalla on Jumalaa pelkääviä poliitikkoja, sitä paremmissa käsissä lepää kansan kohtalo. Muistan presidenttiehdokas Ilkka Hakalehdon olleen avoimesti uskoaan tunnustava kristitty, joka kertoi kysyttäessä omaavansa henkilökohtaisen Jumala-suhteen.

Tapasin Ilkka Hakalehdon yhden kerran, vuonna 2000, Tampereella hänen poliittisen ryhmänsä järjestämässä tilaisuudessa Metso-kirjastotalossa. Aiheena oli Suomen EU-politiikka, ja aihe kiinnosti minua jo silloin, 15-vuotiaana. Soitin etukäteen ja kysyin, että saako tilaisuuteen tulla, vaikka on keskustalainen. Kun saavuin kokouspaikalle, Ilkka Hakalehto kätteli minua ja isoäitiäni sanoen, te olette varmaan sieltä Kemijärveltä. Hän oli siis muistanut puhelinsoittoni ja osasi yhdistää meidät siihen.

Nyt EU:lla on presidentti ja ulkoministeri, kansan ääni on vaiennettu. Palveleeko nykyinen kehitys enemmän EU-eliitin ja byrokraattien vai kansojen tarpeita. Suomelle voi olla suorastaan kohtalokasta, jos ulkopolitiikkaamme aletaan hoitaa EU:n yhteisen ulkopolitiikan kautta. Viime kädessä maamme turvallisuuden tällä niemellä takaa vain se, että meihin luotetaan Moskovassa. Siinä tarvitaan Venäjä-osaamista, reaalipolitiikan tajua, omaa aktiivista ulkopolitiikkaa sekä vahvaa presidenttiä, joka osaa hoitaa Venäjä-suhteita.

Monista poliittisista toimista olisin varmaankin ollut eri mieltä Ilkka Hakalehdon kanssa. Mutta annan suuren arvon sille, usein varmaan hyvinkin raskaalta tuntuneelle työlle, jota hän teki isänmaan hyväksi esittäessään vaihtoehtoja sille yksipuoliselle totuudelle, jota EU:sta meille syötetään. Historian lahjomaton vaaka on osoittava, kuka on ollut oikeassa.

Rauha isänmaan miehen muistolle!